keskiviikko 20. syyskuuta 2023

Teki meidät kaikki sairaiksi

Kipua, jollaista en ole koskaan ennen kokenut
en tässä muodossa
en tällaisenaan

Tiedän, miltä tuntuu maata lattialla
käpertyneenä itseeni ja itkeä
kunnes kehossani ei ole enää pisaraakaan
kyyneleille annettavaksi

Tämä kipu sen sijaan kalvaa sisältä
kuin repien palasia irti minusta
Koska tiedän, että se, mitä tehtiin minulle
minä tein muille

Vaikka yritän kertoa itselleni,
että se oli opittu tapa
en tiennyt paremmasta

Joskus on vain vaikea antaa anteeksi itselleen
Toisille ei tee mieli antaa anteeksi koskaan

Mutta muistutan itselleni
että päivä päivältä olen askeleen kauempana
siitä uskonnollisuudesta
joka teki meidät kaikki niin sairaaksi

Minä olin he

Miksi minusta tuntuu edelleen tältä
eikö olisi jo aika lopettaa
päästä yli
unohtaa
siirtyä eteenpäin

Toisinaan olen päässyt pitkälle
toisinaan olen edelleen siellä
Kaapissa, piilossa kaikilta
piilossa itseltäni

Lausumassa valmiiksi opeteltuja lauseita
satuttamassa niin itseäni
kuin toisia
kaltaisiani, erilaisia, toisia

Niitä, jotka eivät kuulu meihin
eivät pääse irti kahleistaan
tai kivuistaan
mistä lie, ei se meitä oikeasti kiinnostanut

He olivat erilaisia

Minä olin he

Tällaisina päivinä
tunnen olevani vieläkin kahlehdittuna sinne
uskonnollisuuden pimeyteen
enkä näe tietä ulos

tiistai 1. elokuuta 2023

Alttari

Minä rakastin sinua
nyt osaan sanoa sen
verhosin rakkauteni ystävyyteen

En koskaan tahtonut kehoasi
mutta sielusi ja mielesi
niiden tahdoin olevan minun

Olit kihlattuni
olin valmis astumaan
alttarille kanssasi

Sieluni revittiin palasiksi
kun alttarille emme kävelleetkään käsikkäin
vain minä yksin
sinun minäkuvasi uhrialttarille 

Valmistit sen minua varten
jotta voisit jatkaa eteenpäin
et purkanut kihlausta
lähdit hiilloksen vielä palaessa

Nyt jäljellä on vain tuhkaa

Mutta vielä tulee päivä
jolloin minä nousen
kuin feeniks

Vain me

Valitsin sinut tietäen
että muualla kuin täällä
olisit ollut suuri syntini

Täällä olemme vain me
ei etuliitteitä
ei puhdasta, ei pahaa
Rakkaus

Muotosi ja kaaresi
tekevät minusta pehmeän
lähelläsi
kaikki tuntuu olevan toisin

Rakastajani
olet kaunis
kun mustat kiharasi
laskeutuvat kasvoilleni

Tunnen olevani kotona

Kaltaiseni sylistä löysin lohdun
josta muualla vain tuomittaisiin

Tummimmasta yöstäni

Sain enemmän kuin uskalsin kuiskata tähtiin
 
Hiukset levinneinä tyynyille 
jumalien katse kirkkaana sielussani
katsot syvemmälle kuin toiset
näet sen, mitä muilta salaan

Ovatko tähdet jumalia
sitä en tiedä
en tiedä sitäkään
onko sattumaa vastaus pyyntööni
vai suosionosoitus 
unohdetuilta

Suurena tunnen sisimpäni
värit, äänet, tunnot, kaiken
kun allani katselen sinua
joka tummimmasta yöstäni
teit kirkkaan loisteellasi

keskiviikko 14. syyskuuta 2022

Olin, olen

Voi kuinka viha voikaan joskus olla voimakas polttoaine
Viha on se osa meissä itsessämme, joka oikeasti rakastaa meitä
Viha kertoo meille, että meitä ei kuulu kohdella väärin
Että se, mitä meille tehtiin, ei ole oikein
Viha on se osa itsessämme, joka välittää meistä

Joten tänään annan sen tunteen virrata vapaasti
Enkä syytä itseäni sen päästämisestä lennolle
Minä ansaitsin enemmän kuin mitä minulle annoit
Minä olin arvokkaampi kuin sinun sanasi
Minä olin selityksen arvoinen

Minulla on arvoa
Minä ansaitsin enemmän
Sinä sait minut uskomaan toisin
Ja siitä olen sinulle vihainen
Että sait minut tuntemaan
Etten olisi minkään arvoinen

Minä. Olen.

Myit ystävyytemme

Katseemme kohtaavat peilissäk
katselet kuvastustasi ja kysyt
"Millainen minä olen"
"Et sellainen, josta voisit olla ylpeä"

Siinä se oli
Totuus
Rumana
Mutta silti
oikeana

Myit minut
ystävyytemme
kaiken, mitä meillä oli
Jotta pystyisit edelleen
kohtaamaan kuvastimen katseen
sävähtämättä

Inho täyttää kasvosi
et edes uskalla
varmistaa
kuulitko oikein

Syvällä sisimmässäsi
tiedät
että olen oikeassa

Sinä heitit minut pois
koska muuten
et olisi enää koskaan
pystynyt katsoa peiliin

sunnuntai 3. heinäkuuta 2022

Minulle, rakkaudella

Sinä ansaitset paljon enemmän
hän ei ollut sinun arvoisesi
ei toisinpäin

Sinä olit aina rehellinen
jokaisessa hetkessä olit oma itsesi
Annoit sielusi, sydämesi, rakkautesi
uskollisuutesi

Sinä elit palavalla sydämellä
rakkautta tuhlattavaksi asti
luovutit koko sielusi hänelle

Sinä olit aito
et piilotellut mitään
et yrittänyt miellyttää
olit niin sinä kuin voit olla sinä

Jos joku teki väärin
se oli hän
Hän, joka ei osannut olla hän

Tiedän, että olet surullinen
kaipaat syvää tunnetta yhteydestä
ihmistä, joka on omistatunut sinulle

Älä silti haikaile hänen peräänsä
hän ei voi olla se, joka oli ennen
se ei ollut aitoa
hän valehteli

Sinä ansaitset paljon enemmän
älä usko enää sekuntiakaan
että et ansaitsisi aitoa
että et ansaitisi parempaa

Minulle, rakkaudella sinä

Samasta puusta

Katson verhon tuolle puolen
olemassaoloon, jota en aavistanut
silmiin, joita ennen niin rakastin
sieluun, joka ei kietoutunutkaan omaani

Kaikki mihin uskoin
oli veistetty valheen maaperälle
mureneville kalliolle
suloisille sanoille

Todellinen yhteys
pelkkää valhetta, alistumista
kun luulin, että sinäkin tunsit niin
opin, ettet osannut olla sinä

Vahvuuteni muuttui heikkoudeksesi
enkä koskaan osannut uskoa
että olisit joku muu

Öisin kasvonne sulautuvat
olet yhtä isoveljeni kanssa
Unissani samasta puusta veistettyjä
sen mitä teki veljeni, teit sinäkin

Siitä minä haaveilen
etteivät polkumme
olisi koskaan kohdanneet

Olisinpa kävellyt toiseen suuntaan
enkä koskaan tavannut sinua

lauantai 18. kesäkuuta 2022

Hyvästi

 Katselen vesipisaroiden vierivän pitkin paljaan ihon pintaa. Kuulen raskaan hengityksen. Liian pitkään rasitettujen keuhkojen yrityksen pysyä elämässä kiinni. Liukastelevien sormien repivät äänet ja sanojen sanomattoman hiljaisuuden. 

Syvällä sisimmässäni tiesin, että tämä hetki koittaisi. En vain koskaan tahtonut uskoa, että rakkaani olisi kykenevä siihen. Kuulen vesipisaroiden tippuvan lätäkköön jossain lähelläni. Tipahdukset kuulostavat laukauksilta korvissani. 

Kuulen hengityksen äänen voimistuvan. Happi ei riitä, sitä ei ole tarpeeksi ja paniikki alkaa iskeä. Keuhkot alkavat huutaa lisää, lisää, lisää. Tunnen kuinka sormet alkavat saada otetta ihosta ja kiivetä yhä ylöspäin. Kohti tavoitettaan ja maaliaan. Ylöspäin. Ylöspäin.

Kaulan ympärille kietoutuvat sormet eivät ole koskaan tuntuneet näin pitkiltä ja kylmiltä. En voi uskoa sitä, että ne ovat samat sormet, jotka lohduttivat minua pimeydessäni. 

Silmien lämpö ja hellyys on kadonnut, pelkkä pimeys tuijottaa minua takaisin. Et ole enää se, jonka tunsin. Näen painajaisteni paholaisen uudelleen pukeutuneena sinun muotoosi. Kuinka toivonkaan, että se olisi ollut joku muu.



keskiviikko 18. elokuuta 2021

Tulessa

 Uinuva sydän herää kaipaukseen ihmeellisten asioiden keskellä. Joskus sen herättää unestaan laulu, kirja, ystävä, lausutut sanat. Sydän alkaa muistaa jälleen, miltä tuntuu, kun joku sykähdyttää ja pakahduttaa niin, että se tuntuu puristuvan ulos paikaltaan. 

On ihan ymmärrettävää, että aina ei voi olla niitä hetkiä, kun sydän paisuu rintalastaa vasten, mutta silloin kun se tapahtuu, maailma alkaa pyöriä paikallaan. Sitä ei muistanutkaan, että kevät tuoksuu niin huumaavalta ja pakkasen sormet saavat maailman kimaltamaan. 

Eloon herätessään sitä ei oikein ymmärrä, miksi edes nukahti tai oli painuksissa. Eikä välttämättä edes huonolla tavalla. Joskus on ihanaa elää tasaisesti tuntematta suuria tunneryöppyjä. Joskus sydämen nukkuminen on sitä, mitä mieli vaatii. Mutta silloin kun sydän on elossa, voi kuinka se saattaakaan roihuta. 

Tulessa ollessaan koko mieli on herkillä. Kaikki on inspiraatiota pullollaan ja aamutee on shampanjaa. Hereillä luovuus kukkii ja sydämessä elää kevät ja kesä, vaikka ihminen olisi keskellä pimeimpää talvea. Syksy ei tunnu kylmältä, eikä kolealta, koska kipinä pitää hengityksen kiivaana. 

Hengitys katkonaisena ja keuhkoihin sullottuna tuntuu ihmeelliseltä. Miten jokin koskettaakin niin syvästi, että hengitys muuttuu katkonaiseksi? Kauneuden kutsu on iäinen, eikä sen huumaava syleily jätä rauhaan. Kauneuden vuoksi sitä lähtee tanssiin ja leikkiin, johon muulloin kastaa vaan varpaansa pään. 

Syleily tuntuu uudelta, katseet syvemmiltä ja merkityksellisiltä. Kutsuva inspiraatio ja luovuus tahtoo puhjeta kukkaan sydämen kanssa. Se, mikä saa eloon, piirtää viivojaan kartalle ja vartaloihin. Päivät eivät muistuta toisiaan, vaan saavat uusia ja omia sävyjä. Kuinka tärkeitä nuo roihahdukset ovatkaan. Nostavat jo melkein uneen vaipuneen uuteen aamuun.

Valtakunta

Tekisin mitä tahansa vuoksesi, jotta olisit onnellinen.
Syöksyisin läpi tulen ja jään,
jos se merkitsee sitä, että saan nähdä hymyn kasvoillasi ja tuulen ihollasi.
Luon uudelleen maailmat, meret, maat, linnut ja puut.
Haluan saada sinut haukkomaan henkeä, nauttimaan maailmasi kauneudesta.
Kyynel silmäkulmassasi saa sydämeni särkymään ja suru poskellasi saa ihoni jäätymään.
Auringon suutelemat kasvosi herättävät eloon rakkauteni ja iloni. Olet aarteeni ja kalleimpani. 

Et ole minun, olet vapaa menemään ja tekemään, mitä ikinä tahdot.
Toivon, että onnesi olisi luonani ja löytäisit sen sylistäni ja rakkaudestani.
En kuitenkaan koskaan tahdo kahlita sinua tai saada sinua luulemaan, ettei sinulla ole valinnanvaraa. Sinulla on aina mahdollisuus valita, mitä ikinä tahdot.
Siksi seison vierelläsi siinä hahmossa, missä minun tahdot olevan.
Olen ystäväsi, suojelijasi, maailmasi luoja, puolustajasi tai rakastajasi.
Olen mitä ikinä tarvitset minun olevan, mutta en koskaan yli sen. 

Haluat olla minun ja minä olen ollut jo ikuisuuden sinun.
Tunnen maailmani järkkyvän ja siirtyvän uudelleen.
Voimani on sinun ja rakkauteni on loputon.
Kuut ja tähdet todistavat sen, mitä auringot eivät näe.
Rakkaani on minun ja minä olen hänen.
Vien sinut talooni ja suljen sinut syleilyyni.
En ole koskaan ollut kenenkään muun kuten olen sinun.
Kihlattuni, puolisoni, kalleimpani.

perjantai 27. marraskuuta 2020

Sykkeesi

 Milloin rakkaudesta tehdyt päätökset muuttuivat vääriksi? Milloin saavuttiin siihen taitekohtaan, että kaikki päätökset, olivat ne tehty kuinka rakkaudesta käsin tahansa, eivät olekaan parhaita mahdollisia päätöksiä juuri sinulle? Oliko se jokijn yksittäinen hetki, vai pieniä siivuja jo tekemissäsi päätöksissä, jotka ohjasivat sinua koko ajan hiukan syvemmälle väärien päätösten maailmaan. 

Saatat kysyä itseltäsi, että eivätkö kaikki päätökset, jotka on tehty rakkaudesta, ole oikein? Eivätkö ne päätökset, joiden tarkoituksena on ainoastaan ajatella toisen ihmisen hyvinvointia, ole aina hyviä, tavoiteltavia ja ihaltavia? Milloin pyyteettömistä päätöksistä tuli taakka, jota on liian raskas ja vaikea kantaa?

Kun teit valintojasi rakkaudesta, rakastit vain yhtä ihmistä. Vain sen yhden ihmisen rakastaminen taisi koitua kohtaloksesi. Tehdessäsi valintojasi elämäsi aalloissa, et muistanut jotain vielä tärkeämpää. Annoit itsesi hukkua rakkautesi mereen. Jätit omat tarpeesi ja halusi aalloille ilman lauttaa. Ja sen vuoksi olet pisteessä, joka satuttaa. Pisteessä, johon sinut toi rakkaus. 

Teit jokaisen päätöksen ajatellen elämäsi tärkeimmän ihmisen parasta. Uhraten omat mielitekosi sen eteen, että hänellä on hyvä olla. Jossain vaiheessa et enää edes kuullut omia tunteitasi, joten sinun oli edes mahdotonta löytää takaisin. 

Valitsit Maailman ystävän, koska hän oli oikea valinta rakkautesi näkökulmasta. Hänellä oli taitoja ja kykyjä, joiden vuoksi hän oli ilmiselvä vaihtoehto. Teit päätöksen jonkun toisen hyväksi. Eikä kukaan syytä sinua siitä. Teit, kuten oikeaksi koit.

Maailman ystävä on herkkä, antelias, rakastava ja huolehtiva. Hän osaa toimia arjessasi ja tehdä siitä ei vain siedettävää, vaan oikeasti hyvää. Hänen vierestään on hyvä herätä, koska kaikki on turvallista, kaunista ja puhdasta. Mikään ei tule sattumalta eteesi. Hän on rakkauden puolesta oikea valinta. 

Sinä hylkäsit Yllätysten tuojan. Iloa säteilevän ja pirskahtelevan persoonan. Tiesit, ettei hän olisi ikinä tahtonut osaksi sellaista arkea, jota sinä elit. Hän ei osannut tehdä ruokaa, eikä vaihtaa vaippoja. Siksi rakkauden vuoksi et voinut valita häntä. Hänestä ei olisi ollut äidiksi. Rakkauden vuoksi valitsit toisin. 

Yllätysten tuoja sai sydämesi sykkimään. Ilon pulppuamaan sisälläsi, mielessäsi ja sydämessäsi. Hänen kanssaan uskoit, että mikä tahansa on mahdollista. Että maailmassa ei ole huolia, ilotulitukset ovat arkea ja shampanja on normaali aamupalajuoma. Hän sai sinut eloon. 

Kun Maailman ystävä ja lapsesi tuhisevat hiljaa sängyissään, sinä makaat hereillä. Mietit valintojasi ja päätöksiäsi. Pyörittelet vaihtoehtoja mielessäsi. Päätyen aina samaan vastaukseen. Jos elämä olisi mennyt toisin, Yllätysten tuoja olisi ollut se, mitä sydämesi eniten elämässään kaipaa. Elämä ei kuitenkaan ole satua. Joten vaikka yö toisensa jälkeen pyörittelet vaihtoehtoja päässäsi, päädyt aina samaan lopputulokseen. Sinä teit oikean valinnan. 

Teit valinnan rakkaudesta poikaasi. Vaikka mitä eteen tulee, hän on tärkein. Siksi sinun onnesi on toissijainen. Etkä sinä ole onneton. Et vain suunnitellut juuri tätä. Arjessasi hymyilet, naurat ja olet onnellinen, koska poikasi on onnellinen. 

Yöllä sinä mietit. Mietit yllätysten tuojaa, ja elämää, jota olisit voinut elää. Annat itsellesi luvan haaveilla erilaisesta aikajatkumosta. Sykkeesi kiihtyy. Ja rauhoittuu. Kaikki on tässä ja nyt. Teit valintasi rakkaudesta. Tähän sinä jäät. Etkä kuitenkaan kadu mitään.

torstai 26. marraskuuta 2020

Lentokone

Tapaat hänet ranskalaisen ravintolan alakerrassa. Hän on selkeästi turisti käytöksensä ja pukeutumistyylinsä perusteella. Liian värikkäät vaatteet ollakseen ranskalainen, liian äänekäs ollakseen paikallinen. Ei sillä, etteikö molempia löytyisi paljasjalkaisista Pariisilaisista. Silti näiden yhteenlimittymä paljastaa sen, että tämä hurmaava ilmestys ei ole kotoisin täältä. 

Tapahtuu se tavallinen, katseet kohtaavat, tehdään ensimmäinen lähestymisliike ja siitä seuraava tutustuminen. Tämä turisti ei ole sellainen, kuin tuntemasi ihmiset. Hän on viehättävä, keskustelutaitoinen, salaperäinen. Hänen silmänsä tuikkivat samaan aikaan surua ja iloa. 

Päätitte nähdä uudelleen, ja päivät vaihtuvat viikoiksi. Turisti ei näytäkään olevan vain turisti. Et ole varma, koska hän kertoo hyvin vähän loppujen lopuksi itsestään. Hälytyskellojesi pitäisi yleensä alkaa soida näillä main, kun toinen tietää sinusta melkein kaiken ja sinä et hänestä mitään. Turisti on viipynyt jo yli normaalin loma-ajan. Hän paljastaa sinulle etsivänsä täältä töitä. 

Arkenne jatkuvat Pariisissa, teidenne kohdatessa. Hyvin usein hänen aloitteestaan. Hän sai työpaikan samaisen ranskalaisen ravintolan tarjoilijana, jossa tapasitte ensimmäisen kerran. Sinä innoitit häntä hakemaan juuri siihen paikkaan. Saat hänet tuntemaan itsensä eläväksi jälleen. Siltä se sinustakin tuntuu. Kuin jokin kauan liikkumatta ollut lähde olisi alkanut pulputa jälleen sen jälkeen, kun silmänne ensi kertaa kohtasivat. 

Kliseiset rakkaustarinat täyttävät mielesi, kun mietit sinun ja Turistin tarinaa. Yhtäkkinen kohtaaminen, yllättävä paikalleen jääminen, pysyvyyden tunne, tulevaisuuden suunnittelu. Kaikki tuntuu ja näyttää täydelliseltä. Jos teillä olisi rahaa kuin roskaa, teiltä ei puuttuisi enää mitään. Et enää mieti, miksi Turisti ei kerro entisestä elämästään ennen sinua paljoakaan. Uskot, että hänellä on siihen hyvä syy, ja että hän kertoo, jos niin tahtoo. Sinun mielestäsi hänen ei ole pakko. Kaikki on hyvin. 

Asutte pienessä yksiössä. Teiltä ei puutu mitään. Turistin puhelin soi. Et ennen tätä hetkeä edes ole tajunnut, ettei se ole soinut koskaan. Kertaakaan. Hän vastaa puhelimeen ja puhuu kieltä, jota et edes tunnista. Kylmät väreet hiipivät pitkin kehoasi. Se oli liian hyvää ollakseen totta. 

Turisti sanoo, että hänen täytyy lähteä asioille, mutta lupaa palata illalliseen mennessä. Sinä haluat uskoa häntä. Pelkäät, ettei hän enää palaa. 

Hän kuitenkin tulee takaisin. Pukeutuneena hyvin erilaisiin vaatteisiin kuin koskaan aikaisemmin. Hänen asunsa näyttää siltä, että se maksaa yhtä paljon kuin asuntonne kolmen kuun vuokra. Et voi olla miettimättä, mihin oikein olet sekaantunut tutustuessasi tähän ihmiseen. Samaan aikaan tahdot juosta ulos asunnosta, ja jäädä kuuntelemaan, mitä hänellä on sanottavaa. Haluat uskoa hänestä hyvää. 

Turistisi pyytää sinua istumaan alas. Kertoakseen tarinan, jollaista et ole koskaan ennen kuullut. Järkytyksestä ensin silmäsi laajenevat, sen jälkeen suusi ei tahdo pysyä kiinni. Kylmät väreet ovat loppuneet aikoja sitten, ja jäljellä on kihelmöivä tunne vatsan pohjassa. 

"Mitä tämä kaikki tarkoittaa meille?", kysyt. 

"Mitä tahansa. Haluaisin kuitenkin viedä sinut mukanani minun elämääni. En haluaisi palata, mutta minun on pakko. En ole koskaan ollut onnellisempi kuin nyt, sinun kanssasi. Näytit minulle sen, että maailmassa ja elämässä on niin paljon hyvää jäljellä. En uskonut sen olemassaoloon, koska minun arkeni oli tuhonnut kaiken sellaisen. Tahdon, että lähdet mukaani."

Sinua pelottaa, mutta toisaalta tiedät, että se Turisti, jonka sinä tunnet, on aito osa häntä. Siihen puoleen hänestä tahdot luottaa. "Varaatko meille lentoliput?"

"Emme tarvitse lentolippuja. Meillä on oma yksityiskone."

perjantai 8. toukokuuta 2020

Äitiys

Äitienpäivä pitää sisällään monenlaisia äitejä, titteleitä ja ajatuksia. Joillekin se päivä on silkkaa onnea ja muistutus siitä kaikesta, mistä saa olla kiitollinen. Jonkun toisen äitienpäivä taas on kipeä muistutus siitä, että tie äidiksi ja vanhemmaksi ei aina ole kevyt, tai mene niitä polkuja pitkin, jota on itse ajatellut

On äiti, jolle tulee äitienpäiväonnitteluja biologisilta lapsilta ja "lainalapsilta". Niiltä lapsilta, jotka kokevat naisen äidikseen, vaikka hän ei ole heitä synnyttänyt. Kasvattanut ehkä kuitenkin. Ollut äiti silloin, kun sitä on kaivattu ja tarvittu. Antanut äidillisiä neuvoja ja sylin. Ollut läsnä, kun sitä on lapsi tarvinnut. 
Juuri tänään kuulin erään tällaisen äidin sanovan "Neljä lasta on tullut vatsasta ja loput ovesta". 


On äiti, jonka jaloissa pyörii lapsia ja jonka vatsa on pyöristynyt odotuksesta. Odottava äiti. Ehkä jossain rintalastan alla paisuu onni siitä, että olen tämänkin ihmistaimen äiti, jota en ole vielä saanut katsoa kasvoista kasvoihin. Se odotus ja ilo tulevassa tuovat äitienpäivään erityisen onnen.

On äiti, joka aloittaa päivänsä hautuumaalta. Lapsensa haudalta. Lapsen, joka lähti liian varhain. Äiti tietää, että lapsen ei kuuluisi mennä ennen äitiään tuota tietä. Mutta elämä ei aina ole reilua. Ja siksi osan äitien sydämessä lepää suru. Hiljaisena ja läsnäolevana. Hän sai olla äiti myös tälle lapselleen. Nyt hän on niin hyvä äiti kuin voi tällaiselle lapselle olla. Hän vie kukkia ja kynttilän.

On äiti, joka menetti lapsensa niin varhain, ettei saanut pitää edes hautajaisia. Ehkä suurin osa ihmisistä ei edes tiedä, että hän on myös sen lapsen äiti. Koska siitä ei puhuttu. Eikä siitä kerrottu, koska se sattui liikaa. Keskenmenneen raskauden kipu muistuu mieleen äitienpäivänä. Hänkin on äiti. Sinä et vain tiedä sitä.

On äiti, jolla ei ole omia lapsia. Hänen elämänsä suunnitelmat eivät ole toteutuneet. Kipeän polkunsa vaiheissa hän on ehkä usein kysynyt miksi kävi näin. Ehkä hänellä ei ollut puolisoa, tai ehkä he eivät puolisonsa kanssa hoidoista huolimatta saaneet kokea uuden elämän ihmettä. Hän on myös äiti. Kantaa äitiyttä sydämessään kuin kaipausta.

On äiti, jolla on rakkaita lapsia, joista hän on kiitollinen. Kiitollinen siunauksista, joita hän on elämänsä varrella saanut kantaa sisällään ja sylissään. Äiti, jonka äitiyttä me parhaiten juhlimme ja onnittelemme. Äiti, joka rakastaa lapsiaan enemmän kuin kukaan osaa uskoa.

Kuten näemme, äitiyttä on monenlaista, erilaisissa muodoissa. On erityislasten äitejä, sijaisäitejä, biologisia äitejä, menetyksen kokeneita äitejä ja ihmettä toivovia äitejä. Äitiys on osa ihmisyyttä. Onhan meillä jokaisella äiti.

Minäkin olen äiti. Hän olisi jo 2,5-vuotias. Minun mielikuvissani hän on poika, jolla on mieheni kiharat ja minun suuni.  Onneksi voin luottaa siihen, että kerran vielä tapaan hänet. Suljen hänet syliini, enkä päästä enää koskaan irti. Ennen sitä aion kuitenkin nähdä sen, mitä elämälläni on minulle tarjottavana. Iloineen ja suruineen. Onneksi on Isä, jonka kädestä saan pitää kiinni.


keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Unelmia

Oon miettinyt viime aikoina sitä, että miten helposti sitä antaa arjen viedä ja jumalasuhde jää koko ajan sivummalle ja sivummalle. Tietää, että Jumala on lähellä, mutta ei tunne sitä. Niin helposti antaa muiden mukavien harrastusten ja ystävien viedä mukanaan, ettei sille elämän tärkeimmälle suhteelle jääkään enää aikaa.
Sitten sitä huomaa eräänä päivänä, että ai niin, tää raamatun lukeminen tekee aika hyvää. On helpompi olla kiitollinen ja nauttia myös pienistä asioista. Isän äänen kuulee selkeämmin omassa elämässään. Luonto alkaa taas puhutella. Saarnat ja hengelliset laulut koskettavat eri tavalla.

Ensimmäistä kertaa vuosiin, kaiken tämän lapsettomuussurun keskellä, mulla on unelmia. Unelmia, jotka ei tunnu vaihtoehto B:ltä. Unelmilta, jotka haluan ja aion toteuttaa, vaikka saisin lapsia. Kaikki unelmat ennen tätä on tuntuneet toisarvoisilta. Merkityksettömiltä lasten saannin rinnalla. Mutta tämä yksi unelma ei. Se elää. Ja se tuntuu paremmalta kuin mikään muu tällä hetkellä. Mulla on unelma. Unelma, jota kohti suunnistaa ja mennä. Unelma, joka on saavutettavissa. Unelma, jonka eteen pystyn itse tehdä töitä. Unelma, josta Jumala on alkanut puhua minulle.
On myös muita pienempiä unelmia. Moniakin. Mutta ne tulevat aikanaan. Jokainen omalla paikallaan. On helpompaa keskittyä niihin unelmiin. Toteuttamaan niitä, tekemään töitä niidenkin eteen. Mutta mulla on unelma, joka on kerrankin yhtä suuri kuin omat lapset. Se on ihme.

Näiden neljän vuoden aikana on saanut kipeästi kokea sen, ettei kaikki ole omissa käsissä. Paljon surua ja kyyneleitä. Enkä sano, että kipu olisi ohi. Koska me ollaan edelleen hoitoprosessissa. On tosi pahoja päiviä. Masentaa, itkettää, suututtaa. Olen vihainen. Mutta kun katsoo isompaa kuvaa, mulla on kuitenkin helpompi olla nyt kuin ennen. Olla sinut lapsettomuuden kanssa. Työmaata on paljon omien tunteiden kanssa, mutta enää en huku niiden alle. Kaiken tämän kivun keskellä oon yrittänyt tukeutua yhteen lauseeseen. "What God did for someone else, He will do for you".

Jumala tekee tänäkin päivänä ihmeitä. Parhaimpina päivinä jaksan uskoa, että Jumala tekee ihmeen meidänkin kohdalla. Vielä parhaimmat päivät on harvassa. Ehkä joskus parhaimmat päivät muuttuu normaaleiksi päiviksi.

Mua on tosi paljon viime päivinä puhutellut kysymys "Mistä Jumala unelmoi, kun Hän loi sinut?" Jos uskot Häneen, kysy tuo kysymys. Saatat saada yllättäviä vastauksia.

perjantai 20. syyskuuta 2019

God is good when your life is not

Jos jotain olen elämäni taipaleella saanut ymmärtää, niin sen, että Jumala on hyvä silloinkin, kun meidän elämämme on yksi musta suo.

Pahoja tai hyviä asioita ei tapahdu ihmisille sen mukaan, miten he elämäänsä elävät. Kukaan ei ole ansainnut elämäänsä tullutta pahaa. Kukaan ei ole ansainnut elämäänsä tullutta hyvää.

Kaikki pahat asiat, jotka meidän elämämme polulla tulevat vastaan, eivät ole Jumalan kuritusta tai opetusta saada meidät ruotuun. Ei kukaan isä ole niin julma. Tämä maailma on syntiinlangennut. Paha. Joten pahoja asioita vain tapahtuu. Mutta ne eivät tule Jumalan kädestä.

Jokainen hyvä asia elämässämme taas on lahja Jumalalta. Vaikka emme edes uskoisi Häneen. Hän antaa aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoille. Jumala ei hyvyyttänsä ja lahjojansa mittaa ansioidemme mukaan.

Emme voi ansaita yhtäkään hyvää tai hienoa asiaa elämäämme. Ne kaikki ovat lahjaa. Meidän toki kuuluu tehdä oma osamme, eikä olla möllöttää odottelemassa, mutta se ei olekaan tämän kirjoituksen pointti.

Mitä yritän tällä kirjoituksella saada lukijaa tajuamaan on se, että meidän pitäisi olla kiitollisia Jumalalle jokaisesta pienestäkin hyvästä asiasta, jota meillä elämässämme on. Koska Jumala on hyvä. Hän tahtoo antaa meille hyvää. Vaikka meidän elämäntilanteet eivät aina näyttäisi siltä.

Mustimmankin elämäntilanteen keskellä Jumala on hyvä. Aurinko paistaa aina pilvien takana. Aurinko ei lopeta paistamasta, vaikka täällä maan päällä tilanne olisi minkä näköinen. Sitä on Jumalan hyvyys. Usein täällä meidän näkövinkkelistä katsottuna taivas on musta, ukkostaa ja kohta se salama iskee päähän. Ja se salama saattaa iskeä. Ja silti se aurinko paistaa sen myrskyn takana.

Sitä en osaa sanoa, miksi jotkut näyttävät kulkevan myrskystä toiseen ja toisten vaellus on pelkkää auringonpaistetta. Mutta sen tiedän, että vaikeidenkin elämäntilanteiden keskellä on mahdollista löytää onnellisuus. Koska onnellisuus ei riipu meidän olosuhteista, vaan meidän Isästä.

Jos mä voin täältä monen vuoden lapsettomuuden ja lapsettomuushoitojen keskeltä sanoa, että Jumala on hyvä ja että se ei riipu meidän olosuhteista, uskon että säkin pystyt alkaa uskoa siihen.

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Vääränlaista lohdutusta

Ihmeitä ei aina tapahdu. Jotkut saavat kokea sen hyvin karvaasti vaikeiden elämäntilanteidensa keskellä. Aina ne suunnitelmat, joiden varaan elämäämme suunnittelimme, eivät toteudukaan. Haaveemme ja suunnitelmamme menevät hakkelukseksi pöydälle, ja niistä sirpaleista joudumme kasaamaan uutta, jotta voisimme kutsua elämäämme elämisen arvoiseksi. Aina niihin lukuisiin vuodatettuihin kyyneleisiin ei ole luvattu helpotusta. Rukouksiin ei välttämättä tule sellaisia vastauksia kuin me tahdomme, tai sisimpämme huutava kaipuu kaikuu kuuroille korville. Kaikki ei ole yhtä onnea ja auvoa, eikä Jumala ainakaan ole mikään karkkiautomaatti.

Liian usein elämäni varrella olen kohdannut lauseita ja sanoja, tekoja ja toiveita, joiden olen huomannut satuttavan enemmän kuin tarpeeksi. Olen joutunut opetella hyväksymään kipeitä asioita ja kuuntelemaan sekä näkemään lohdutuksia ja sanoja, jotka eivät lohduta ensinkään.
Tiedän, että ihmiset tarkoittavat vain hyvää sanoessaan tiettyjä lauselmia, mutta totta puhuakseni ne taitavat enemmän satuttaa kuin auttaa.
"Kyllä ihmeitä tapahtuu", "kunhan vain lopetat stressaamisen" ja "kun mä luovutin haaveeni Jumalalle, Jumala vastasi mulle, ja antoi sen, mitä olin niin kauan rukoillut". Jokainen lause satuttaa. Toinen enemmän, toinen vähemmän.
Se, että ihmeitä tapahtuu joillekin ihmisille, ei ole mikään tae siitä, että ihme tapahtuu kärsivän ihmisen elämässä. Ja en usko, että olisi edes ihmisen psyykeelle hyväksi jäädä vain odottamaan ihmettä ja riippua sen varassa. Kun toivoo ihmettä kuukaudesta ja vuodesta toiseen, se syö mielen hyvinvointia kavalasti sisältä päin. Sitä jättää nauttimatta tästä hetkestä, koska elää haavemaailmassa "jos se ihme mulle suotaisiin, niin..."
Stressaamisen lopettaminen? Helpommin sanottu kuin tehty. Kuvittele, että haluat jotain. Enemmän kuin mitään muuta olet ikinä halunnut. Olet valmis tekemään kaikkesi sen eteen ja työskentelemään päivin ja öin. Ja mitään ei tapahdu. Siinä vaiheessa, kun joku ehdottaa stressaamisen lopettamista, se on sama asia kuin joku sanoisi hukkuvalle: "Hei, ootko koittanut uimista? Oon kuullut, että se pitää sut veden pinnalla."
Se, että luovuttaa haaveensa Jumalalle, ei ole mikään tae siitä, että Jumala karkkiautomaatin tavoin vastaa. Pling, yksi haave laitettu automaattiin. Toinen pling, hahaa, sain haaveeni takaisin vastauksen kera. En sano, ettei haaveidemme luovuttamisessa Luojalle olisi paljonkin hyötyä. Siitä on hyötyä. Paljon. Varsinkin henkisen hyvinvointimme kannalta. On vapauttavaa antaa kaikki haaveensa sen käsiin, jonka toimet voi tietää oikeiksi. Haaveidensa luovuttaminen antaa luottamuksen siitä, että ollaan isommissa käsissä. Mutta aina se ei tarkoita sitä, että kun haaveensa luovuttaa, sen saa takaisin. Joskus haaveen luovuttaminen Isän käsiin saattaa oikeasti tarkoittaa sitä, että ne haaveet luovutetaan. Ikuisiksi ajoiksi. Ei siksi, että meitä kidutettaisiin, vaan siksi, että Hänellä on jotain parempaa. Haluan tällä vain muistuttaa siitä, että on myrkyllistä antaa ohjeita elämässään kärsivälle ihmiselle, joissa kehotetaan luovuttamaan kaikki Jumalalle, ja että sen jälkeen kaikki on vain onnea ja omien unelmien toteutumista. Elämä ei aina mene niin. Ja siksi tällaisten ohjeiden antaminen voi satuttaa paljon enemmän kuin ikinä voisimme uskoakaan.

Elämämme polku ei useinkaan mene kuten suunnittelemme, ja taidan jauhaa tätä ajatusta siihen saakka, kunnes itsekin vihdoin sisäistän sen paremmin. Tahtoisin vain nähdä sen, että kohtelisimme toisiamme lempeämmin. Emme antaisi ohjeita tilanteisiin, joita emme ymmärrä. Kukaan ei voi ymmärtää, jollei itse ole kävellyt samoja teitä ja polkuja.
Niin kauan, kun emme ole kävelleet sen toisen ihmisen saappaissa, emme voi tietää, miltä juuri heistä tuntuu. Haluan, että olisimme armollisempia toisillemme. Että meidän elämämme myrskyissä meillä jokaisella olisi hiukan helpompaa.

torstai 30. toukokuuta 2019

En voi yrittää ansaita elämältä

Kauan vei minulta ymmärtää
että ehkä sittenkin on niin,
ettei meitä palkita tekojemme mukaan

Hyvälle tapahtuu huonoa
huonolle tapahtuu hyvää
hyvälle tapahtuu hyvää
huonolle tapahtuu huonoa

Elämän raiteet eivät menekään niin
kuin sitä omassa oikeudentajussaan kuvittelisi

Kun sen oivaltaa,
voi vihdoin lopettaa itsensä ruoskimisen
Ruoskimisen siitä, ettei ole tarpeeksi hyvä
tarpeeksi pyhä, kiltti ja kunnollinen
kuin joku toinen

Voi ymmärtää sen,
että omilla teoillaan ei voi ansaita
yhtään siunausta
ei yhtään kultahippusta

Muistaa sen, että kaikki on lahjaa vain
jokainen siunaus suuri kiitollisuuden aihe
katsomatta tekoihimme tai sanoihimme

Siunaus on siunaus
riippumatta teoistasi
Siksi voit päästää itsesi helpommalla
ja uskoa siihen, että olet riittävän hyvä

Et ole sen huonompi
kuin tuo toinen vieressäsikään
Sinulle vain sattui käymään huonosti
mutta se ei kerro sinusta
Yhtään
Mitään

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Onnellisia loppuja ei ehkä olekaan

Jonossa. Jonossa jonossa jonossa
odotat
Ehkä jonain päivänä
näkisit kaksi yhden sijaan

Odotat kuukaudesta toiseen
vuodesta toiseen
Kerran luulit jo saavasi
jouduitkin pettymään
Rakkautesi valui kipuna alas

Kateus
Kateus onnekkaita kohtaan

Kipu
Kipu omasta huonommuudesta
kun ei osaa iloita toisten onnesta

Kyyneleet
Kyyneleitä sukulaisten vessassa
kun ei kehtaa kertoa kivustaan

Toivo
Toivon ja toivottomuuden vuorottelu
ne seuraavat toisiaan luoden noidankehää

Odotan
Odotan edelleen, että rukouksiini vastattaisiin
Että vaikka olen yksi viidestä
saisin tarinalleni onnellisen lopun