perjantai 28. syyskuuta 2012

Sinä olet sinä

Näen kasvosi joka paikassa ja joskus en missään.
Joskus sinulla on tuntemani ihmisen kasvot, joskus olet kuvitelmaa.
Mutta vaikka muotosi, sanasi, kasvosi ja tuoksusi muuttuu, sinä et muutu.
Sinä olet silti sinä ja minä ikävöin ja kaipaan sinua.
Unelmoin kohtaamisestamme päivittäin.
Toivon, että pian löytäisin sinut ja saisin olla kanssasi aina.
Toivon vain, että sinä rakastaisit minua ja olisit minun.
Ja vaikka en ehkä vielä olekaan tavannut sinua, minä tiedän,
että sinä olet jossain siellä minua varten ja minun takiani.

torstai 20. syyskuuta 2012

Kuulin, et tytöt haluu makeet ja mä oon suolaa, suolaa, suolaa

Kaveriporukkasi äänet kuuluvat jo. Tiedän, että pian sinä astut kavereinesi ruokalaan ja tulet istumaan pöytään, joka on vastapäätä minun pöytääni. Istut siinä joka ikinen kerta. Uskon, että niin tänäänkin. Muistan kuinka ensimmäisen kerran näin sinun istuvan siinä. Rakastuin sinun sinisiin silmiisi, joilla loit minuun hetkeksi katseesi. Siitä hetkestä lähtien tahdoin tuntea sinut. Saavuttaa sinut. Mutta en ole uskaltanut. Enkä tiedä, tulenko koskaan uskaltamaankaan. Sinä olet sellainen, jonka kuka tahansa ottaisi, jos saisi. Ja minua ei tahdo kukaan. Joten miten minä voisin ikinä haaveillakaan enemmästä kuin tästä, että joka päivä saan kahdenkymmenen minuutin ajan katsella sinua. Kuinka sinä naurat, heität läppää kavereidesi kanssa ja kun joskus harvoin katsot minun pöytääni ja katsot minua silmiin sekunnin ajan.
     Olen unelmoinut sinusta kaikki nämä kuukaudet, jotka olemme opiskelleet samassa paikassa. Kuinka tietäisitkin kuinka paljon tahtoisin koskettaa sinua. Tuntea hengityksesi poskellani ja hipaisusi kädelläni. Mutta sellainen tulevaisuus ei taida olla mahdollista. Eihän noin kaunis ja täydellinen tyttö voi kiinnittää huomiotaan minuun pidemmäksi aikaa kuin sekunniksi.
     Sinä astut ruokalaan. Luot katseesi koko ruokalan ylitse ja käännyt sitten jonottamaan. Sinä naurat ja hymyilet kavereillesi. Kuiskaat jotain parhaalle ystävällesi ja hän nyökkää sinulle ja näyttää iskevän silmää. Sitten hän nauraa sinulle ja huutaa kovaan ääneen: "Vihdoin!" Sinä sipaiset ruskeat kiharat hiuksesi korvasi taakse ja katsot minuun päin. Sydämeni alkaa hakata ja käännän katseeni äkkiä pois, ettet tajuaisi minun tuijottaneen sinua. Kun katson sinua uudelleen, sinä katsot minua edelleen. Sitten sinä hymyilet ja käännät katseesi pois. Kämmeneni hikoavat. Hymyilitkö sinä todellakin minulle? Katsoitko sinä minua silmiin?
     "Mä kuulin, et tytöt haluu makeet ja mä oon suolaa, suolaa, suolaa." Kuuluu mp3:stäni ja huokaisen. Niin se taitaa olla. Et sinä minua voinut katsoa. Minun takananihan istuu kymmeniä ihmisiä. Sinä taisit hymyillä joillekin heistä. Tunnethan sinä melkein koko koulun. Alan ajattelemaan laulun sanoja ja tajuan kuinka totta ne ovatkaan. Olen korviani myöten ihastunut sinuun ja olen täysin koukussa. Etkä sinä varmastikaan tahdo tutustua minuun. Minä olen sellainen jätkä, jota kukaan tyttö ei pahemmin vilkaise kahta kertaa, ainakaan hyvässä. En tiedä, mikä minussa on vialla.
     Sinä alat kävelemään vakipöytääsi kohti ja ajattelen, että vaikka en koskaan saakaan sinua, voin silti katsella sinua jokainen päivä. Tarpeeksi läheltä, mutta silti niin kaukaa. Sinä lähestyt koko ajan ja katsot minuun päin. Ohitat oman pöytäsi. Katson ihmeissäni, aiotko sinä mennä istumaan jonnekin muualle? Istumaan sen ihmisen luo, jolle hymyilit jo jonossa?
     Sinä pysähdyt minun pöytäni kohdalle. Sydämeni hakkaa. Sinä hymyilet minulle. Yritän vastata hymyysi. Sinä kysyt: "Saanko mä syödä tänään sun kanssa?"

lauantai 15. syyskuuta 2012

Kaiken ansaitsit


Nyt mä aattelen, et oon ihan hirvee,

kun mä tein tällee.
Mut ehkä sä et edes tajua,
et mä tarkotin sillä sua.
Loppujen lopuks sä kaiken ansaitsit,
sait kokee kaiken niinku mäki.
En mä sais iloita tälläsestä,
mut oli kiva tietää, et sunki elämä on joskus perseestä.

Aikaa

En mä edes tahtois tunnustaa,
mut joskus mä alan sua muistelemaa.
Mut mitä enemmän aikaa kuluu,
sitä vähemmän kyyneleet sun takii valuu.
Joskus elämä potkii päähän,
säkin sen opit tänään.
Toivottavasti otat opikses,
ettet enemmän ittees riko elämässäs.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Miksi aina minä?

Nyt tulee vähän erilaisempaa juttua :D nimittäin tällänen lyhyt tarinamuotonen juttu. En tiiä, miksi tätä nimittäisin, muttajoo.. lukekaa :D

Varovaisin liikkein hivutan käteni niskasi taakse. Meitä kumpaakin naurattaa, olihan tämä vain läppää, sinun osaltasi. Minä olin jollakin tavalla ihastunut sinuun, mutta en minä voinut myöntää sitä. Mistä minä tiesin, mitä mieltä sinä olisit, jos tietäisit, että tunnen näin oikeasti sinua kohtaan.
     Huulemme kohtaavat toisensa, sinun huulesi lähettävät sähkökipinöitä huulilleni ja vatsanpohjaani. Suutelemme pitkään muiden nauraessa ympärillämme. Sitten erkanemme ja yhdymme toisten nauruun. Minä otan kiinni hupparini hupun alareunoista ja heilutan niitä muutaman kerran ja sanon: "Siis sä Alex oot niin ihana." Ja taas kaikki alkavat nauraa, niin sinä ja minäkin. Sitten Caroline huudahtaa: "Voi, ku söpöä, te ootte vihdoin löytäny toisenne! Ootte meidän koulun tollanen ernu pariskunta."  Minä nauran ja huudahdan takaisin: "Niimpä tosiaan, vai mitä Alex?" Sinä vastaat: "No tottakai Taylor." Ja samalla sinä kävelet minua kohti, kiedot toisen kätesi ympärilleni ja suutelet minua uudelleen. Meidän suudelmamme loppui taas liian pian. Enkä minä tiennyt, kuinka kauan jaksaisin tätä tunteideni piilottelemista. Minä olin oikeasti rakastunut.