Loppuelämä

Ihan yhtäkkiä elämä voi kääntyy päälaelleen,
ja sen takia elämä alkaa kulkeen,
kohti uusia polkuja, uusia tuulia,
kohti täydellistä onnea.

En tälläsest osannu ees haaveilla,
en osannu ees kuvitella,
et sä oisit mun vierellä
ja et meil ois aikaa loppuelämä.

Rakastan sua, vaik tää kaikki on alussa,
vaikka suunnitelmat ei oo viel kasassa.
Vain Jumalan ansiosta oon onnellinen,
vain hänen takiaan tiedän askeleemma onneen.

En tälläsest osannu ees haaveilla,
en osannu ees kuvitella,
et sä oisit mun vierellä
ja et meil ois aikaa loppuelämä.

Rukoilen sun puolestas ja kulutan aikaa,
rukoilen, et pian me yhteen kuulutaan.

Johdatus ♥

Ojennat kätesi kohti taivasta,
et parempaa osais kaivata.
Nään sut nii onnellisena,
kaiken tuskan unohtaneena.
Tartu käteeni ja juokse,
kuiskaa korvaani: tulin sun luokse.

---
ihan vaan tällänen loppujuttu tähän, et tää runo on varmaan henkilökohtasin ja merkittävin runo, jonka oon koskaan julkassu. Tää merkitsee mulle itelleni vaan niin paljon.

Minä tiedän

Olen onnellisempi kuin koskaan,
koska tiedän, et vaik joudun odottaan.
Sä oot jo siellä,
oot mun kans samalla tiellä.
Kaikki ihan oikein menee,
elämä meidät yhdes syliinsä sulkee.
Vaikket ehkä tiedä,
minä tiedän ja se voi meitä eteenpäin viedä.
♥

Kyyneleitä

Taitan paperin, nuolaisen kirjekuorta,
laitan sen kiinni ja annan sen odottaa,
odottaa sitä, kun sinä saat sen avata,
lukea sinusta, ennenkuin olemme ehtineet tavata.

Minulla on ikävä,
minulla on kyyneleitä.
Minä kaipaan,
että pian kohdataan.