Intiaanien pyhät henget

"Ugeziwazea!"
Sivelen kaulakoruani. Se kolisee hiukan, kun sitä ravistaa. Sulat suhisevat pienesti, jos tuuli pääsee puhaltamaan siihen. Helmet loistavat kirkkaana. Heristän korviani, ja kuulen heimopäällikön laulun. Hän ilmeisesti heittelee nuotioon jotain ja tanssii sen ympärillä. Vastaan äitini kutsuhuutoon linnun liverryksellä ja lähden juoksemaan maissipelloille.
Kun juoksen kylän läpi äitini luokse, voin melkein kuulla esi-isieni henget, jotka tanssivat kylämme ympärillä. He ovat tuolla jossain, ja he ovat täällä.
Kun saavun äitini luokse, hän nauraa ja kaappaa minut syliinsä. Hän suukottaa päätäni ja kysyy: "Miksi viivyit niin kauan, ugeziwazea?"
Minä hymyilen äidille, enkä vastaa mitään. Eikä hän odotakaan minun vastaavan. Hän tietää kyllä, että minä olin puhumassa puille, pensaille, purolle. Äitini ymmärtää minua. Hän tietää, että he kuiskivat minulle.

Koko elämäni kaikki elävät ovat kuiskineet minulle salaisuuksiaan. Joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta aina olen kuullut niiden kuiskeen pääni sisällä. Se on kuin pientä metsän huminaa, jossa on sanoja. Niiden sanat ovat lumoavia, joskus hyvinkin sekavia, mutta silti niin aitoja. Ne ovat minulle niin todellisia, että aina en edes muista, että muut eivät kuule niitä ääniä.
Kun olen menossa nukkumaan, ne toivottavat minulle hyvää yötä, ja valvovat untani. Kun olen vartiotehtävissä, ne kuiskivat minulle heti, jos jossakin on vaara. Kun olen maissipelloilla, ne kertovat minulle, mistä parhaimmat maissit löytyvät. Ne auttavat ja ohjaavat minua, missä ikinä olenkin.

"Ugeziwazea, kutsuin sinut tänne, koska isäsi tahtoo tavata sinut", äiti sanoi.
Katsoin äitini silmiin hämmentyneenä, nyökkäsin ja lähdin kävelemään isäni teltalle päin. Isäni ei yleensä tahtonut juurikaan olla kanssani. Tai no, oikeastaan hän ei ehtinyt. Hänellä oli paljon tekemistä heimomme asioiden parissa, eikä hänellä siksi ollut aikaa minulle. Sinänsä asia ei haitannut minua, koska koin isäni hiukan pelottavana henkilönä, kun taas äitini sinä turvallisena satamana, jonka luokse voin aina palata. Isästäni en ollut ollut koskaan varma.
Menin polvilleni isääni vastapäätä. Hän hämmensi velliä mietteliäänä, enkä ollut varma, oliko hän edes kuullut tuloni.
Katselin isäni teräväreunaisia piirteitä, mustia hiuksia, jotka oli ajeltu toiselta puolelta kaljuksi ja vahvoja käsivarsia, jotka heiluivat nuotion ympärillä. Istuin hiljaa paikallani, ja odotin, koska isäni avaisi suunsa.
Häntä ei saanut hoputtaa.

Lopulta, ehdittyäni laskea kolmeen sataan, isäni alkoi puhua hiljaisella, kuiskaavalla äänellä: "Ugeziwazea, henget ovat kuiskineet minulle. En ole kuullut niitä kymmeniin vuosiin. Mutta tänään minä kuulin ne taas."
Katsoin isääni silmät pyöreinä, en ollut koskaan tiennyt, että isänikin olisi joskus kuullut kuiskauksia.
"Henget tahtovat lähettää sinut samalle matkalle kuin minutkin aikoinaan, ugeziwazea." Isäni oli pitkän aikaa hiljaa. Sitten hän nousi, ojensi minulle pussin, jonk sisällä oli selvästi paljon tavaraa.
"He kyllä kertovat sinulle, mitä sinun on tehtävä. Onnea matkaan ugeziwazea. Sinä kyllä löydät polkusi"

Silmäsi hunnun alla

Huivisi huitoo ilmaa
äänet täyttävät huoneen
ne äänet,
kun heität huivisi pois

Sinä paljastat hiuksesi
Ravistelet ne vapaaksi kahleistaan
Sinun lumoavat kasvosi
et ole enää heidän

Sinä olet vapaa
tänä iltana
kukaan
ei voi määrätä sinua

Sinä naurat ensi kertaa vuosiin
olet muutakin
kuin pelkät ääriviivat hunnun alla

Et ole milloinkaan
ollut niin vapaa
kuten tänään

Ja kun tunnet vapauden
sinä päätät
että sinä et palaa

Heität menneisyytesi,
huivisi,
säännöt,
kaiken.

Pois.

Elä

Juokse tyttö, kun vielä voit
huuda poika, kun sisälläsi puristaa
itke lapsi, kun ikävä vyöryy päällesi
naura äiti, kun lapsesi juoksee ympyrää
nosta syliin isä, kun hän itkee
Elä sinä, kun vielä voit

Uudestaan ja uudestaan

Yhä uudestaan ja uudestaan
sä saat mut rakastumaan
syvemmälle sukeltamaan
unelmiin suuriin uskomaan

Tahdon kanssas jakaa kaiken
lähemmäs sua painautua
näyttää elämän kauneuden
syvemmin suhun rakastua

En milloinkaan saata ymmärtää
ihmeellistä elämää
jota kanssasi elää saan
eikä tää lopu milloinkaan

Tahdon kanssas jakaa kaiken
lähemmäs sua painautua
näyttää elämän kauneuden
syvemmin suhun rakastua

Tartu käteeni; juostaan
Kuiskaa; prinsessa, sä oot vapaa

Tahdon kanssas jakaa kaiken
lähemmäs sua painautua
näyttää elämän kauneuden
syvemmin suhun rakastua

Minä sinua rakastan

Tapahtuuko tämä todella minulle?
Onko tämä onni todella täällä?
Kaikki palaset osuvat kohdilleen
ja minun on niin hyvä olla.

Suljen kaiken tämän syliini
enkä koskaan päästä irti.
Aion nauraa kanssasi
annan kyyneltekin virrata poskillani.

Sinun kanssasi kaikki on hyvin
sinun kanssasi kaikki on paremmin.

Tiedän, ettet koskaan lähde
etkä koskaan jätä minua yksin
Minä uskon sinuun aina
ja annan vain virran viedä.
.
Kuinka voisin koskaan kertoa
kuinka paljon sinua rakastan
kun annat koko ajan lisää syitä
rakastaa sinua syvemmin.

Sanoja

Tahdon luoda sanoja, mutta en tiedä, mitä sanoisin. En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään. Loin sanoillani uutta maailmaa, maalailin kauniita kuvia siitä, millaisia maailmoja saattaa olla olemassa. Maailmoja, joissa siniset hiirenkorvilla ja hännällä varustetut hiiren kokoiset norsut juoksentelevat laumoissa, joissa on lentäviä ja värikkäitä kilpikonnia kuin papukaijoja, ja joiden kaunis maailma lumoaa sinun silmäsi.
Minä loin ne maailmat sanoillani, ja toivoin, että jonakin päivänä ehkä heräisin sieltä, enkä täältä. Minä aioin juosta kauas pois, niihin maailmoihin, joista minä kirjoitin, joita mitä loin sitä mukaa kuin kirjaimet vilistivät kohti näytön alalaitaa, tai vihon viimeisiä sivuja.
Kyllä minä edelleenkin osaan luoda, mutta nykyään se tuntuu jotenkin vähäpätöisemmältä. Miksi minun pitäisi luoda jotain uutta, kun kaikki, mitä rakastan ja tarvitsen, on täällä.
Mihin minä tarvitsen tuhansia maailmoja, jos tämäkin maailma on näkemättä?
Sinun kanssasi ja sinun avullasi minä aion nähdä maailman, ja maailmat. Mutta ensin minun pitää nähdä sinut.
Niin kauan kuin vielä elän tässä rakkauden kuplassa, minä kirjoitan vähemmän. En ehdi kirjoittaa yhtä usein kuin ennen. Mutta se ei tarkoita, että olisin lopettanut. Minä vain kerään ideoita. Olen nähnyt niin paljon kaunista ja ihanaa, etten tiedä, mistä aloittaisin.
Miksi pitäisi kirjoittaa rakkaustarinoita, kun elän itse sellaisessa?
Kyllä minun sanani vielä palaavat.
Mutta nyt minä aion nukkua hänen sylissään.
Minun sanani palaavat kyllä.

Ennallaan

Yksinäiset käytävät
täyttyivät virtaavilla puroilla
Tyhjä taivaankansi
täyttyi tähdenlennoilla
Avaruus sormien välissä
löysi parinsa
Aukolliset unelmani
saivat luokseen höyryisiä ääniä
Eikä mikään
tule olemaan ennallaan

Juostaan

Ennen halusin lentää karkuun
pois tästä kaupungista
Pois kuolleesta maastamme
pois kaikkien ihmisten luota
Nyt haluan juosta pakoon
mutta tahdon tehdä sen sinun kanssasi
Kuiskaa korvaani: "juostaan."

Kun

Kun saan avata lukkoja sinulle
minua ei pelota
Kun pudotan avaimet käteesi
minä en kadu
Kun hiljalleen löydät syvemmälle
minä en juokse karkuun
Kun annat minulle päättymättömän tien
minä vastaan kyllä

Suuria unelmia

Kohiseva meri
hymyilevät kasvot
taivaalliset atollit
ja värikkäät korallit

Havisevat lehtipuut
laulava kieli
hymyilevät kasvot
kuninkaan linna

Pitsiä ja helmiä
kaunista valkoista
ruusuja ja liljoja
kimaltavia timantteja

Pieniä mielikuvia
kauniita ajatuksia
sinun kasvosi
suuria unelmia

Tähtikuvioita

Violetit valovuodet,
ne joita en uskonut saavuttavani,
löytyivät suljetusta pahvilaatikosta
Tähdistä, joihin päin en katsonut
Niiden kauneus sokaisi minut
enkä enää milloinkaan haikaile kuuta
Kun olen löytänyt tähtikuvioita.

En tarvitse muuta

Kun löysin sinut
en muuta toivokaan.
Kun saan levätä tässä
sydäntemme lyödessä
samassa tahdissa,
tunnen olevani turvassa.
Jos minulla on sinut
en tarvitse muuta.
Kiedo kätesi ympärilleni
tiedän, ettet koskaan
päästä irti.

Älä lähde minnekään

Älä lähde minnekään
älä katoa milloinkaan
poista pelkoni
ja todista minulle
että sinä pysyt tässä

En tahdo pelätä
en tahdo olla epävarma
todista minulle
että tahdot jäädä

Minä rakastan sinua

Minä rakastan sinua vielä
kun aamun ensisäteet
tulvivat sisään ikkunasta
ja maalaavat raidat kasvoillesi

Minä rakastan sinua yhä
kun ruusun terälehdet
sulkeutuvat nenäsi ympärille
ja huumaavat sinut tuoksullaan

Minä rakastan sinua silloinkin
kun kyyneleet putoilevat
sinun poskiltasi kaulallesi
muodostaen jokia kasvoillesi

Minä rakastan sinua aina
kun seison vierelläsi
katsellen sitä pientä tähteä
joka meidät yhdisti

Se pieni lause

Voiko olla, ettei koskaan tunne perhosia
ei milloinkaan näe vain palavia tähtiä
ei ikinä kuiskaile yötä myöten sitä sanaa
eikä nytkään tunne tulta sisällään

Mutta silti on niin onnellinen
koska kaikki ne tähdet
jotka luuli luotaan päästäneen
ovat löytyneet
siitä nurkkaan työnnetystä laatikosta
jota ei koskaan ajatellut avaavansa

Sudet juoksevat metsässä
jokainen niin yksin
ja niin vapaana
mutta kaksi yksinäistä
voi jakaa kaiken omistamansa

Hän päästää linnun käsistään
kuiskaa tuulen sekaan pienen lauseen
joka käsittää koko elämän

Se pieni lause tavoittaa hänen korvansa

Maailmoja

Minut luotiin sinisiä nauhoja katsomaan
pilviä ylhäältäpäin ihmettelemään
vastarannalle vilkuttamaan
ja metsien keskelle juoksemaan

Minut luotiin elämään kaikkialla
minun ei kuulu olla vain tässä
minun kotini on siellä
missä juuri sillä hetkellä olen

Olisiko joku valmis tulemaan mukaani
lähtemään juoksemaan karkuun
tätä kuihtunutta paikkaa

Tule mukaani hengittämään
vapaata ja raikasta ilmaa
Lähde minun kanssani
kohti vapautta, kohti maailmoja

Salaisuuksien puutarha

Her heart was a secret garden. And the walls were very high...
Kauniita, niin ihmeellisiä kasveja. Väriloisto on päätä huimaava. Korkealle kohoavia puita, joiden kauniskuvioiset ja uurteiset ruskeat ja beiget rungot, jotka haarautuvat yhä ohuemmiksi ja ohuemmiksi oksiksi, joihin kasvaneet kahisevat lehdet yrittävät raapia siniselle, hiukan pilviselle taivaalle pieniä naarmuja. Lehdet ajattelevat, että vielä jonain päivänä puut kasvavat niin pitkälle, että ne todella yltyvät pilviin. Että ne pääsevät halkomaan niitä pumpulisia vesihöyrymättäitä. Että ne todella pystyisivät jonain päivänä kertomaan pilville tarinansa.
Sateenkaaren värisiä kukkia. Jotkut kohoavat ylväinä korkealle pysytellen pystyssä, kun taas toiset kasvavat ruohonjuuritasolla, pienten eliöiden suojana ja varjona. Kukkien terälehdet tarjoavat pehmeää syleilyään jokaiselle uupuneelle pienelle matkalaiselle. Ne houkuttelevat niitä tulemaan lepäämään ja nauttimaan itsestään. Jokainen niistä levittää vienoa ja kaunista tuoksuaan ympäri puutarhaa, jossa ne ovat.
Heiveröiset linnut lentelevät taivaalla. Ne pesivät suurien puiden varjossa ja laulavat toisilleen laulujaan. Ne kertovat toisilleen salaisuuksia kaukaisista maailmoita. Sellaisista, joita jotkut ovat vain nähneet unissaan ja salaa haaveksineet niistä. Linnut kuiskivat niitä iltasaduiksi, kuuluttavat niitä päivällä ilmasta ja aamulla ensi töikseen ne herättävät maailman laulamalla sen kauneudesta.
Jossakin kauempana kuuluu vesiputouksen pauhua. Jonkin matkan päässä siintävien vuorten huipulta vesi laskeutuu voimalla alas järveen, josta se jatkaa matkaansa tämän upean puutarhan läpi. Vesi kohisee kuin kaukana oleva ukkonen, jatkuvalla voimalla. Se muistuttaa pienempiä eliöitä siitä, että maailmassa on paljon voimakkaita asioita, jotka ovat vahvuudestaan huolimatta kauniita. Purossa uiskentelee ihmeellisen näköisiä kaloja. Sellaisia, joita olet nähnyt unissasi lapsena. Ne leikkivät ja syöksähtelevät toisiaan kohti, mutta ne eivät koskaan satuta toisiaan. Ne osaavat elää rauhassa.
Kun katseensa nostaa ylöspäin, ja katsoo kauemmas, voi nähdä lumisten vuorten huippuja. Voit melkein kuulla, kuinka tuuli ujeltaa siellä kertoen omia salaisuuksiaan. Sillä, jos jollakin on paljon kerrottavaa. Tuulet matkaavat yli maiden yhä uudestaan ja uudestaan. Niiden näkemät ja kokemat asiat ovat ihmeellisiä. Jos tahdot ymmärtää maailman salaisuuksia, kuuntele tuulia. Vuoren huipulla oleva lumi on pehmeää, ja kylmää, joka pistelee sormissa, kun se alkaa sulaa.
Villihevosten lauma laukkaa ohitsesi ja sinä tunnet ilmavirran, joka syntyy niiden matkustaessa eteenpäin. Niiden harjat heiluvat puolelta toiselle ja hirnunta täyttää ilman. Niiden lumoava voima ja kauneus hyökyy ylitsesi, kun ihmettelet niiden olemusta.
Pyörit hitaasti ympäri yrittäen kartoittaa kaiken kauniin, mitä näet. Joka puolella on lisää jotain niin upeaa ja ihmeellistä, että se saa sinut haukkomaan henkeäsi.
Tämä kaikki kaunis on muurien suojassa. Tämä on salattu puutarha, jonka sammaleiset muurit ovat todella korkealla. Oletko sinä se, jota varten tämä koko kaunis puutarha on olemassa? Oletko sinä se, joka kiipeää vaikeuksista huolimatta muurin yli?

Minä?

Antakaa anteeksi
en osaa olla se
jonka luulette minun olevan
tahdon vain olla minä
en sen enempää

mutta miten voisin olla minä
kun kukaan ei usko,
että tämä on oikea minä

Lasinen kaunis ja hauras

Lasinen kaunis ja hauras
se annettiin sinun käsiisi
Katselit sen läpi aurinkoa
ja uskoit olevasi aina siinä

Mutta sinä annoit otteesi livetä
ja pudotit sen käsistäsi
se hajosi pieniksi sirpaleiksi
hänen kyyneleensä eivät lakkaa vuotamasta

Jos voisit korjata sen,
et tekisi mitään yhtä mielelläsi
mutta koska vain hän saa rikotun ehjäksi
voin vain katsoa ja odottaa
tähteä taivaan rannassa

Minulle

Muita muistellessani
rintaani pitkin kulkee säröjä
Mutta kun muistan sinut
ja sinun kauniit lauseesi
minua alkaa hymyilyttää
koska sinun ansiostasi tajusin
että minäkin olen arvokas
ja että joku voi minuakin rakastaa

Kumpa voisin kertoa sinulle
kuinka paljon merkitset
minulle
sinä olet edelleen tärkein

Hei beibi koita hengittää

Luulitko todella,
että voisit ohjata minua.

Kukaan
ei voi sanoa, miten minun tulee kulkea.

Mikään
ei voi milloinkaan minua pystäyttää.

Aina saa toivoa,
mutta ei niitä toiveita minuun kannata tuhlata.

Minä
aion juosta kauas pois.

Enkä ehkä koskaan osaa sanoa
aionko jäädä paikoilleni.

Koska on niin helppo sanoa;
Hei beibi koita hengittää.

Bad, bad, bad, bad, bad

Savuke huuliesi välissä
uneliaat silmät
sekaisin olevat hiukset
nahkatakki auki
nopeasti räsähtävä ääni ja liekki
savurenkaita

Punaiset hiukset
paljon tatuointeja
juokset kielloista huolimatta
tikkari suussasi
ja heidän katseensa selässäsi
korkosi kopisevat pois

Juoksitte eilen yhdessä
sen ristikkoaidan yli
vaikka niin ei saisi tehdä
mitä sitten?
Paha tyttö.
Paha poika.
Paha romanssi.

Nuoruuden hulluus

Hylättyjen liljojen kyyneleet

Kun ne itkevät, ne eivät näytä sitä kenellekään.
Ne vain sulkevat terälehtensä ja kääntyvät poispäin.
Kun ne nauravat, ne näyttävät sen koko maailmalle kuin huutaen; "huomatkaa minut".
Mutta kukaan ei huomaa.
Eivät liljat ole näkemisen arvoisia.
Ei tämä maailma arvosta niitä.
Ei kukaan näe, mitä liljat kantavat sisällään.
Siksi ne ovat hiljaa.
Ne kuiskivat kaikki salaisuutensa maan syleilyyn.
Se tuntee niiden ajatusten painon.
Maa on raskas niiden takia.
Eikä se jaksa enää hengittää.

Koska maailma muuttuu sellaiseksi, että se todella ymmärtää, että ilman liljoja, ei olisi maata, joka meitä kantaa.

-----------------------------------------------

Kun ne itkevät,
ne sulkevat sydämensä
menevät nuppuun terälehtineen
piilottavat kauneutensa
tallaavat herkkyytensä jalkoihinsa

Miksi kukaan osaisi arvostaa
hukkuvia sydämiä,
pieniä Liljoja
joita maailma on pullollaan
joilla ei ole merkitystä

Ne kantavat sisällään salaisuuksia,
ne kuiskivat salaisuuksia toisilleen
salaisuuksia maansa multaan
Heidän ajatustensa paino
on liian raskas kantaa
Eikä maa lopulta jaksa hengittää

Kumpa olisimme huomanneet Liljat aiemmin.

Huuda

Uskomaton voi muuttua uskottomaksi
ja uskoton uskomattomaksi.
Jos annat heille oikeat sanat
oikeaan aikaan

Voiko mikään olla salassa
jos hän julkihuutaa sinun kunniaasi

Minä niin

Minä niin toivoisin,
että sadepisarat eivät olisi vieneet minua
sen ihmisen luota
joka sai minut ymmärtämään elämää.

Minä niin tahtoisin,
että vielä joskus kilometrit väliltämme
kuroutuvat umpeen
eikä meidän tarvitisi olla yksin.

Minä niin unelmoin,
että surulliset kyyneleet kasvoillamme
muuttuisivat onneksi
ja me löytäisimme toisemme uudelleen.

Minä niin uskon,
että jonakin päivänä juoksen luoksesi
kasvoillani aurinko
ja jään sinun rakastavaan syliisi.

Yksi

Sinä luulet tuntevasi jotain
minä en usko siihen
Sinä et oikeasti tunne mitään
olet liian kauan ollut piilossa

Onko se muka totta
että tunteeton oppii tuntemaan

Sehän on hullua

Miten kivisen sydämen
voisi kukaan murtaa

Sinä et ole minä
enkä minä ole sinä
ja silti me olemme yhtä

Tahdon olla yksi

Sanoja

Happea
enemmän sitä puhdasta
puhdista keuhkoni
ne ovat täynnä vääriä sanoja
täytä ne oikeilla sanoilla
niillä kauniilla

happea
vähän lisää
happea

Leijona

Syytön ja syyllinen
asuvat saman katon alla
Voiko leijona olla myös joutsen

Voiko leijona oppia olemaan joutsen
onko lintu nisäkäs
kumpi on se alkuperäinen

Onko kumpikin yhtä totta
ja leijona suurempi siksi
koska se on saanut ruokaa?

Anna mulle

Anna mulle neljä pyörää alle
ja mä tunnen vapauden
anna mulle siivet selkään
niin lähden kauas pois
anna mulle kelluva paatti
ja mä lupaan pysyä karibialla
anna mulle muistoja
niin lupaan antaa rakkautta
anna mulle kokemuksia
lupaan antaa luottamusta
anna mun olla vapaa
niin mä ehkä rakastan sua

Joutsen

satutan
satutin
väärin
enemmän väärin
suljen kaiken
opinko koskaan
olemaan muutakin
vai olenko
aina pelkkä leijona

väärin

yksi sana
voi merkitä niin paljon
mutta en kirjoita sitä
koska se sana
kertoo niin paljon
liikaa
ihan kaikesta

Tähdet

Älä aseta patoa paikalleen
hyppää virtaan
ja anna sen kuljettaa

Mitä kauemmin luotat
siihen suureen virtaan
sitä tutummaksi
valovuodet
ja niiden katseet
sinulle tulevat

Älä yritä pysäyttää
häntä, jonka juuri löysit
voit joko juosta hänen kanssaan
tai päästää käsistäsi

Valinta on sinun
mutta sinä tiedät
mitä tähdet
sinulle kertoisivat

Tahdon olla kanssasi

Jos olisi sanoja
kertoisin
että tahdon olla kanssasi

Tahdon tanssia kanssasi
läpi elämän

Sinä olet kuningas
sinä sanot
"Minä vien"

Ja kukaan ei tallaa varpailleni

Jos olisi sanoja
hukkuisin syliisi

Jos olisi sanoja
Tahdon olla kanssasi

Äänesi on tuuli
Henkesi on sateessa

Ja minä olen sinun

Älä

Minä en tahdo olla sitä
mitä kaikki minusta ajattelevat
Haluan repäistä irti olemassaoloni kahleista
ja olla sitä, mitä tahdon

Älä sinä kerro minulle,
millaiseksi minut kuvittelit
minä en halua kuulla

Älä sinä kerro minulle,
miten tahtoisit minun elävän
en kuitenkaan kuuntele sinua

Älä sinä kerro minulle,
mikä on oikein ja mikä väärin
minä tiedän sen itsekin

Antakaa minun luoda oma polkuni
antakaa minun huutaa maailmalle

En tarvitse teidän lupaanne

Minä teen sen silti

Prinsessani

Hän on matkalla
et tiedä hänen polkujaan
etkä hänen taistelujaan
et ole tavannut lohikäärmeitä
hänen teidensä varrella

Mutta lapseni usko minua,
hän on tulossa
juuri sinun luoksesi
jokaisen rotkon hän on ylittänyt
vain siksi, että saisi sinut

Prinsessani,
minä rakastan sinua.
Minä lupaan sinulle,
että hän saapuu pian.

Jos en enää tahdo

Anna minun huutaa niin lujaa kuin pystyn
anna minun unelmoida niin kauas kuin ehdin
anna minun itkeä jos minusta tuntuu siltä
anna minun nauraa, jos se kuplii sisälläni
anna minun hengittää puhdasta ilmaa
anna minun tuntea vapaus keuhkoissani
anna sydämeni olla nuori ja levoton
anna minun lähteä pois
jos en enää tahdo jäädä

Mustaa

Nauran sinulle. Sinä valitat kamalasta elämästäsi ja pyydät minulta apua. Minua lähinnä huvittaa. Jos minun ongelmani olisivat tuonkaltaisia, pomppisin riemusta.

"Jaa eipä mun tartte muuta ku viedä kukkii haudalle."

Puraisen neuleeni hihaa ja katselen kuinka muut kirjoittavat vihkoihinsa jostain turhasta kuten vesikasvien keijumisesta. Vilkaisen ympärilleni ja huomaan sen jätkän taas tuijottavan minua. Voi tyttöparkaa, ajattelen ja vilkaisen toiselle puolelleni. Hän on täysin ihastunut jätkään, joka on ihastunut minuun.

"Kaikki kattoo mua ku jotai juoppoa, ku kävelen. Emmä jaksa välittää."

Ennen minä olin sellainen ilopilleri, todella sosiaalinen ja naurava persoona, rakastin koko maailmaa ja elämää ympärilläni. Viidennellä luokalla kaikki muuttui ja mun vaatekaapista löyty vaan mustaa. Mun silmistä löyty mustaa. Mun hiukset värjättiin mustiksi. Mun sielu oli täyttä mustaa.

"Mä tekisin seppukun."

Äiti ei jaksa huolehtia minusta. Minä olen pelkkä taakka hänen muutenkin raskaassa elämässään. Miksi ihmeessä hänen pitäisi panostaa minuun, jos hänen omakin elämänsä on täysin pirstaleina. Ehkä vielä suuremmin kuin minun.

"Mä en oo syöny muutaku vesimelonia koko kesänä."

Minä en vain enää jaksa tätä elämää, ajattelen napsiessani kofeiinitabletteja toinen toisensa perään. Onko millään enää mitään väliä?

"Mä olin eilen sen luona. Kato mun kaulaa."

Minua naurattaa. Hän on rohkea. Minäkin tahtoisin olla. Minäkin tahdon täältä pois. Hänkin lähtee. Kirjoitan turhia numeroita hänen ruotsinkirjaansa. Minä en ehkä edes näe mustaa minun sisälläni.

"Ne on oikeesti mun parempia kavereita ku se ikinä."

Hilja

Katson sua salaa
ihan hiljaa vaan
ettei kukaan tiedä
mitä tunnen
sua kohtaan

Kaiken kokonaan

Silmieni edessä näen
jotain niin samankaltaista
että epäilen itsekin
sen todellisuutta

Sanat ovat hyvin samanlaisia
etten erota uutta vanhasta
ainoastaan puhumattomuus vanhasta
erottaa nykyiset edellisistä

Aionko hukkua syleilyysi
josta jää vain katkeria kyyneliä
sanomattomia puolitotuuksia
ja kaipaavia hymyjä

Onko mikään enää tavoittelemisen arvoista
kun minä tahdon kaiken kokonaan

Totta

Sinä näet syvemmälle
sinä katsot pidemmälle
kuin kukaan muu ennen sinua
kauemmas kuin kukaan jälkeesi
sinun silmäsi näkevät
jopa näkymättömän

Sinä tunnet minut liian hyvin
sinä tiedät minusta liian paljon

Ehkä juuri siksi tahdon
vaipua sinun syliisi
ja rakastaa sinua omanani
kuin mitään arpia ei olisi
koskaan ollutkaan
kuin kaikki minun kuvitelmani
voisivat olla totta

Uskomattomammatkin

En koskaan uskonut edes
katsovani sinua silmiin
en voinut kuvitellakaan
puhuvani sinulle
en uskaltanut unelmoidakaan
että puhuisit minulle

onko mikään enää mahdotonta tässä maailmassa
kun tänään juuri sinä pidit minua sylissäsi

Keskellä

Kirjoitanko minä todella tätä
tahdonko minä todella sinut
haluanko todella vajota käsivarsillesi
uskallanko todella uudelleen heittäytyä
kun tiedän, että sinun otteesi ei pidä
sinun katseesi eivät kestä
sinun sanasi eivät ole pysyviä

Olenko minä todella
juuri näiden tunteiden keskellä

Tiedätkö

Älä luovuta koskaan
kuiskaan korvaasi
annan siivet selkääsi
ja opetan sinut lentämään

Kukaan toisenlainen ei ansaitse sinua
tiedätkö, olet täydellistä maan päällä

Älä luovuta koskaan
huudan maailmalle
annan unelmat sydämeesi
ja opetan sinut elämään

Kukaan toisenlainen ei ymmärrä sinua
tiedätkö, sen takia rakastan sinua

Näyttää

Anna minun sulkea sinut syliini
anna silittää hiuksiasi
ja kuiskata; kaikki on hyvin
älä pelkää

Anna minun katsoa sinua
ja kertoa sinulle
että sinä olet vahva
kaiken sen jälkeen

Tiedän että sinua on satutettu
sinun ei olisi pitänyt kokea sitä
anna minun viedä sinut pois
näyttää sinulle kauneus elämän

Takaisin

Kun uskot polkevasi pinnalle
sinun jalkasi lipeää
ja uudet valovuodet nielaisevat
sinut sinisiin syleilyihinsä

Etkä koskaan saa varmuutta siitä
oliko pinnalla odottamassa
kultaisia säveliä
vai äänettömiä nauruja

Valovuodet kuiskuvat sinulle
etkä enää edes halua löytää takaisin

Taivaanrannassa

Kylvä sanasi maahan
odotat niiden versoavan
Kastele ne kyynelillä
ja lämmitä hymyllä

Vuorten takana puhuva sateenkaari
kertoo sinulle sanojesi merkityksen

Oletko aina sitä
mitä olet kuvitellutkin
vai aiotko elää unelmaasi
olla se tähti taivaanrannassa

Hänen luomustaan

Kiitollisuus kumpuaa sydämestä
joka on ohjelmoitu kiittämään
Elä elämääsi kiittäen
Jumalaasi kunnioittaen
Niin saat nähdä ihmeitä
jotka kumpuavat syvältä maan alta

Jos et koskaan edes yritä
elää hänen kanssaan
miten voisit yrittää ymmärtää minua
hänen luomustaan

Kuka sinua rakastaa

Osaisitko kirjoittaa
oikeaa rakkaustarinaa
Miten voit luoda sanoja
joita et ole kokenut
Miten voit ymmärtää
suurempia sanoja
ja niiden voimaa
jos et koskaan ole
yrittänyt ymmärtää niitä

Älä yritä järjelläsi
siitä ei tule mitään
katso sinun sydämelläsi
ja sinä ymmärrät
sen, kuka sinua rakastaa

Puro

Pyörivät sanat edessäsi
sinä et tiedä, mitä katsoa
Sanat nousevat ilmaan
ja koskettavat sinun sydäntäsi

Miksi ymmärrät vain puolet
hänen ajatustensa painosta
Kun saat otteen puron pinnasta
se soljuu eteenpäin

Hän on kuin kuu
puolet hänestä on aina piilossa
Siksi et voi koskaan uskotella
että sinä tuntisit hänet

Yrität kurkottaa kohti taivasta
ja pyydät sitä kertomaan salaisuutensa
ne salaisuudet, joista hän tietää
ne salaisuudet, joiden avulla
oppisit tuntemaan hänet

Niin suuri Hän on

Kylmä yötaivas
piti sylissään palavia tulipalloja
Se heitteli muutamia alas
Ja otti ne syleilyynsä takaisin

Sininen hiljaisuus
kumisee korvissasi
kun yrität ymmärtää
maailman sanoja

Se yrittää kuiskia sinulle
äänettömiä salaisuuksia
äärettömyyksien takaa
Suuren tähtitaivaan
pieneltä kartalta

Luulen

Luulen olevani rakastunut
koska haluan sinun olevan onnellinen
Luulen olevani ihastunut
koska perhoset lentelevät vatsassani
Luulen haluavani suojella sinua
koska sinä olet niin viaton
Luulen että en pärjää ilman sinua
koska sinä et vastaa kuvitelmiani
Luulen että ilman sinua
en olisi koskaan tuntenut mitään tällaista
Luulen uskovani ihmeisiin
koska sinä olet yksi niistä

Uudelleen rakastumaan

Joudut opettelemaan kaiken alusta
koska toimintamallisi eivät päde
tässä maailmanosassa
Ja ehkä juuri se tekee kaikesta siitä
niin ihmeellistä ja hyvää
että sinusta tuntuu tältä

Opettele kaikki uudestaan
sinun pitää opetella
uudelleen rakastumaan

Kuten ennen

Pimeä huone
hiljaiset askeleet
tulevat luoksesi pimeässä
ja niin äänettömästi
ne kaikkoavat

Kumpa voisit
sulkea sen syliisi
koska siitä olet haaveillut
voi kumpa voisit
tehdä niinkuin yleensä

Mutta ehkä juuri siinä
se viehätys onkin
et voi tehdä
kuten ennen

Koska se pilaisi
aivan kaiken

En muista rakkautta

Kuka saisi minut uskomaan rakkauteen?
Siihen ihmeelliseen tunteeseen.
Siihen, joka nostaa sinut pilvien yläpuolelle,
saa sinut uskomaan uskomattomiin ihmeisiin.

Minun uskoni on viety
en muista rakkautta
en muista miltä tuntuu
kun rakastaa ehdoitta.

Minä en enää usko siihen tunteeseen,
en usko, että se on olemassakaan.
Voisitko sinä muka minulle todistaa,
että on rakkaus, joka kaiken voittaa.

Minä en

Jos liian monta kertaa
sinut nostetaan pilvien yläpuolelle
ja joka ikinen kerta
sinut paiskataan takaisin maahan.
Mitä ikinä voisit uskoa
että saat pysyä siellä
kaiken kauniin kekesllä
kun sinut on aina heitetty alas.
Osaatko milloinkaan luottaa
että ehkä tänään
sinä et putoa.
Ehkä tänää
sinä saat pysyä onnellisten luona.
Minä en.

Vain unelmia

Minä unelmoin sinusta,
kun suljen silmäni,
ajattelen sinua.
Sinun vaaleita hiuksiasi,
jotka hohtavat, kun aurinko osuu niihin.
Sinun voimakkaita käsivarsiasi,
jotka voisivat sulkea minut syliinsä.
Sinun tuoksuasi,
jonka muistan sinun hupparistasi.
Ajattelen, miten olisimme yhdessä,
vaikka kaikki nämä ovat vain unelmia.

Tahdon

Haluan pudota sinun käsivarsillesi,
sinun lämpimään syleilyysi.
Olet niin suloisen viaton,
että tahdon suojella sinua kaikelta pahalta.
Tahdon rakastaa sinua,
ja antaa sinulle kaiken.

Sinä olet vahva,
ja siksi tahdon pysyä luonasi.
Viattomuus ja vahvuus ovat osa sinua,
ja minä tahdon sinut kokonaan.
Tahdon sulkeutua sinun syliisi,
pitää sinut omanani.

Moikataa, kun tavataan

Minä annan itseni muistaa kaiken,
se ei tunnu pahalta.
Minä muistan jokaisen sanan,
enkä sysää niitä pois.
Ne saavat hymyn huulille,
ja suolaiset kyyneleet kasvoille.
Viillot ja laastarit,
ne kulkevat vierekkäin,
kun annan itseni muistaa sinut.
Sinun kaikki puolesi.

Voiko mikään poistaa hymyäni,
kun moikataan, kun tavataan, on totta.

Hiljaisuuden jälkeen

"Enhän mä toki."
Vaikka en ole varma sanoista,
se taisi olla jotain tuonkaltaista.
Kuukausien hiljaisuuden jälkeen,
sanasi tulivat suoraan minulle.
Eikä se ollut kuvitelmaa,
koska istuessani maassa,
sinä kyykistyit yläpuolelleni,
katsoit minua silmiin,
ja pudotit lisää sanoja suustasi.
En muista sanoja,
muistan vain sen, että katsoin sinua silmiin,
sinä katsoit minua silmiin,
ja sinä puhuit minulle.

En minä kaipaa sinua,
tahdon vain sinun olevan onnellinen.
Ja niin sinä oletkin,
minä näen sen.

Ja koska sinä olet onnellinen,
sinä puhut minulle,
minä voin antaa anteeksi,
muistaa kaiken,
ja silti kasvoillani on hymy
ja pieni onnen kyynel.

Pohja

Kun et tietä, mitä seuraavaksi tapahtuu,
sinä jaksat uskoa unelmiin.
Sinä jaksat uskoa sinisiin aurinkoihin,
ja punaisiin laitumiin.
Silloin, kun kaikelta nykyiseltä katoaa pohja,
sinä hymyilet ja katsot taivaalle.
Sinä rakastat pudota,
koska tietä, että jossain,
on uusi pohja, jonka päälle tömähdät.

Tunteettomien tunteet

Olen onnellinen,
että tunteetokin
voi tuntea.

Katson sinun silmiäsi,
ja kuuntelen sinun typeriä vitsejäsi.
Mielessäni suutelen sinua,
ja kiedon käteni kaulaasi.

Milloinkaan
en olisi osannut aavistaa,
että löydän sinut näin.

Kuiskaa korvaani sanoja,
joiden olemassaoloa ei voi ennustaa.
Suutele niskaani lempeästi,
ja puhalla pois murheeni.

tuntuu niin
älyttömän hyvälle
että olen löytänyt sinut.

Aina

Halusin unohtaa kaiken,
en tahtonut ajatella sinua.
Mutta koska sinäkin olet ihminen,
minä annoin itselleni luvan,
muistaa jälleen kaiken.
Olit hyvä ystäväni,
sitä ei voi muuttaa mikään, ikinä.
Tahdon, että olet onnellinen,
aina.

Juokse

Tunnen itseni vapaaksi
en edes tahdo sitä.
Tahdon olla vapaa
ja juosta kauas.
Eikä mikään sido minua,
koska en kaipaa enää.

Sinun Pienet Ihanat Lauseesi kauan sitten

Vaikka minun kuuluisi vihata sinua
minä en pysty siihen,
katson sinua hymyillen ja toivon,
että olet onnellinen.
Vaikka sinä satutit minua kovin,
olet silti minulle rakas.
Ole onnellinen ja nauti elämästäsi.
Pidän palan sinusta sudämessäni.

Sen

Jos jossakin olisi onnellisuus
minullekin kaunis tulevasuus
suuri rakkaus minullekin
se, jonka suot toisillekin
tahtoisin vai tuntea ihon ihoa vasten
ja nukahtaa viereen sen rakkauden

Uneen

Sinä tiedät kuinka paljon tahdon
ja sinä tiedät, mitä oikeasti tarvitsen.
Jos en siis tarvitse kaikkea sitä,
miksi kaipaan sitä niin kipeästi?
Miksi minun pitää itkien kärsiä,
ja yhä uudelleen itseni uneen itkeä.

Syliin

Miksei koskaan tahdota syvemmin tuntea
ei tahdota oikeaa minää löytää.
Tahdotaan vain pitää hauskaa,
ja heittää pois kun ei enää huvita.
Miksei minua tahdota kokonaan,
miksei minuakin oteta syliin nukkumaan?

Takaa

Siinäkö sä oot aina ollu?
Onko se niin yksinkretaista?
Hyppääkö se todella silmiesi eteen,
kun aika on oikea.
Onko mikään enää varmaa,
kun hän voi ilmestyä nurkan takaa.

Mitä tahansa

Joskus antaisin mitä tahansa,
jotta voisin taas tuntea niin.
En edes muista, koska viimeksi,
olisi tuntunut siltä,
että sydän pakahtuu rinnassa.
Siitä on liian kauan.
Ja vain siksi, koska minä
en tunne enää.

Mitään

Luulit, että voisit pitää hauskaa,
ei se muhun vaikuta, mulla on kivaa.
Mutta olisitko silti tehnyt niin,
jos olisit kuullut tarinoita todellisia?
Olisitko heittäytynyt tähän lampeen?
Miksei kukaan kertonut,
että kun pitää hauskaa,
ei tunne enää mitään.

Unta

Unessani sinä katsoit silmiini,
tahdoit aina olla kanssani.
Silmissäsi näkyi ainoastaan rakkautta,
ja niin paljon kadotettuja tunteita.
Sinun huulillasi leikki minun nimeni,
ja ajatuksissasi juoksivat minun sanani.
Etkä koskaan osaa sanoa,
oliko se kaikki vain unta.

Prinsessa

Valkoinen mekko solahtaa ylleni
Sidon nyörit ja pyörähdän
Musiikki soi ja otan kiinni helmasta
Alan pyöriä ja liikkua
Musiikki johdattaa minua
Hymyilen peilikuvalleni
Ja olen prinsessa

Tahdon

Tämä tunne on vahvempi kuin koskaan
mitä pitäisi tehdä?
Tahdon vain mennä
Tuntea tuulen kasvoillani
nähdä kuinka maisemat menevät ohitseni
nähdä joet sinisina nauhoina
ja pilvet kaukana alapuolellani
Tahdon katsoa taakseni ja sanoa;
Minä lähdin. Minä liikuin.
Tahdon tuntea olevani vapaa
tahdon matkustaa
tahdon olla elossa

Pelataan

Juoksentelin paikasta toiseen etsien tavaroita, joita tarvitsin illalla, sekä pysähdyin välillä peilin eteen sipaisemaan meikkiä naamalleni, tai kohentamaan hiuksiani ja jatkoin taas säntäilyäni. Mietin, mikä olisi tarpeeksi hyvä asukokonaisuus juuri sille illalle ja tuskastelin peilin edessä finniä, joka oli poskessani.
Lopultakin sain kaiken järjestetyksi ja olin valmis. Soitin ystävälleni ja kerroin, että olen hänen luonaan kymmenessä minuutissa. Korot kopisten astelin ulos talosta ja istahdin auton rattiin ja ajoin ystäväni luokse. Hänen luonaan juttelimme hetken ja sitten suuntasimme juhlimaan.
Paikalle päästyämme antauduin sen tunteen valtaan. Saisin tanssia koko illan. Koko illan minä olisin vapaa kaikesta, ja saisin pienen palan sitä vapautta, jota rakastan.
Jätimme ystäväni kanssa takit narikkaan ja törmäsimme heti tuttuihimme. Nauroimme ja juttelimme yhdessä samalla kun pikkuhiljaa siirryimme tanssilattiaa kohti. Kun saavuimme perille, aloin tanssia, upottauduin musiikkiin ja unohdin kaiken, mitä minun ympärilläni oli. Musiikki vei minua eteenpäin, se veti lähemmäs ja antoi liikkumatilaa. Sukelsin sen syvyyksiin ja nousin hetkeksi melkein pinnalle. Tanssin ja annoin sen vaikuttaa minuun.
Kun jalkani olivat täysin puhki, enkä jaksanut olla jalkeilla enää sekuntiakaan, minä menin istumaan ja lepäämään hetkeksi. Silloin sinä astelit luokseni. Esittäydyit ja sanoit, että tanssin kuin en olisi edes tässä maailmassa. Hymyillen kerroin, että ehkä en olekaan. En ainakaan silloin, kun tanssin. Sinä hymyilit ja istahdit viereeni. Aloit jutella itsestäsi ja kyselit minusta. Uppouduin keskusteluumme ja lopulta ilta oli niin pitkällä, että meidän oli aika lähteä koteihimme. Pyysit saada tulla luokseni yöksi, mutta kieltäydyin. Sinä ojensit numerosi ja pyysit soittelemaan.
Muutaman päivän päästä sain tietää sinusta asioita, joita olin vain arvellut tosiksi, mutta sitten sain niihin varmistuksen. Hymyillen ajattelin, että soittaisin sinulle ja katsoisin, tarttuisitko omaan syöttiisi.
Me tapasimme kahvilassa ja kun yritit kietoa kätesi ympärilleni, sanoin sinulle, että olen kuullut sinun kierrättävän naisia kuin sukkia. Menit hämillesi noin nanosekunnin ajaksi ja sitten kerroit saman tarinan kuten kaikki muutkin kaltaisesi. Että se aika on takanapäin, minä olen erilainen ja niin edelleen.
Hymyilin sinulle ilkikurisesti ja sanoin:
Pelataan peliä. Aletaan flirttailla toisillemme. Puhutaan joka päivä. Toivotetaan toisillemme joka päivä hyvää huomenta ja hyvää yötä. Mennään kävelyille yhdessä. Kutsutaan toisiamme söpöillä lempinimillä. Tavataan toistemme ystäviä. Käydään treffeillä. Puhutaan puhelimessa koko yö. Pidellään toisiamme hellästi. Halaillaan ja pussaillaan. Ja se, kumpi rakastuu ensin, häviää.
Katsoit minua pitkään. Ajattelin, että siitäis sait, edes kerrankin joku sanoo sinulle suorat sanat. Sitten oli minun vuoroni hämmentyä. Sinä vastasit:
"Okei. Pelataan."

Minun silmäni

Älä ikinä kerro minulle,
mitä minä voin tehdä.
En halua kuulla sitä.
Painan kädet korvilleni,
ja lapsellisesti kuvittelen,
että niin en kuule sanojasi.

Älä koskaan yritä saada,
minua toimimaan kuten muut.
Minä en tahdo olla tavallinen,
normaalia elämää ei luotu,
minua varten nyt eikä koskaan.

Minä aion nähdä vielä paljon enemmän,
minun silmäni eivät ole nähneet vielä mitään.

En jää tähän

Joskus se tunne valtaa minut niin,
että luulen kaiken olevan mahdollista.
Elän seuraavat tunnit sen tunteen voimalla.
Se tunne alkaa hiipua.
Vaivun epätoivoon.
Ja mietin vain, voisinko mitenkään pelastaa itseni.

Aion kasvattaa siivet selkääni,
aion ottaa kuvia silmilläni,
ja nähdä tuhansia kilometrejä edessäni.
Minä en jää tähän.

Minä lennän.

Minä en kuulu tänne

Jos en olisi koskaan saanut kokea tätä,
osaisinko kaivata mitään tämän kaltaista?
Vaikka sisimpääni sattuu oleminen täällä,
en voisi olla onnellisempi siitä,
että minun annettiin kokea muutakin elämää,
nähdä, että on paikkoja kaukana täältä.
Paikkoja, joissa on erilaisia ihmisiä,
erilaisia auringonlaskuja,
monenlaisia tähtiä ja kojuja.
Koska olen nähnyt,
kaipaan entistä suuremmin muualle.
Minä en kuulu tänne.

Elämäni suloisin virhe

"Minä olen elämäsi suloisin virhe", kuiskasit korvaani, enkä ymmärtänyt, mitä sinä sanoit. Tahdoin vain olla kanssasi tässä ja nyt. Nyt ja aina. Ikuisesti. En uskonut, että mitään pahaa oli olemassakaan, kun sinä olit kanssani. Sinä pidit minun pelkoni loitolla, sinä haihdutit painajaiset pois ja suljit minut turvalliseen kuplaan.
Sinun rakkautesi ja sanasi saivat minut kokemaan ihmeellisiä asioita. Näin auringonlaskut ensi kertaa sellaisina kuin ne ovat. Luonnon äänet eivät koskaan olleet olleet niin kauniita ja kutsuvia. Ne viettelivät minut mukaansa, kuten sinäkin. Mikään maailmassa ei ollut entisellään. Jos joku oli joskus ollut kaunista ja hyvää, sinun jälkeesi se oli kauneinta ja viattominta maan päällä.
Jokainen elämäni osa-alue muutti muotoaan. Aloin nähdä kauneutta ja iloa paikoissa, joissa oli ennen pelkkää tuskaa. Sinä nostit kauneuden esiin palaneista kodeista ja ruostuneista kihlasormuksista. Sinä nostit kauneutta kaikkialle, missä sitä ei oltu ennen nähty. Sinun kykysi herättivät maailman eloon.
Kun rakensimme puumajaa, katselin sinua työn touhussa. Sinä olit keskittynyt. Sinä tiesit, mitä teit. Sormesi taiteilivat näppärästi köysien kanssa, ja hartiasi kantoivat vanhasta tottumuksesta lautoja paikoilleen. Työsi tanssi eteenpäin ja mietin, oliko mitään, jota sinä et olisi tehnyt kauniisti. Olit kuin toisesta maailmasta.
Toisesta maailmasta sinä todellakin olit. Enkä olisi koskaan saanut tietää sitä, jollen olisi oppinut katsomaan kaiken sen kauneuden läpi. Kun sinun kauneuttasi katsoi tarkemmin, huomasi, että siinä oli säröjä. Ja kun oppi katsomaan niiden pienien säröjen välistä, näki pimeyttä. Ei sellaista pimeyttä, joka tuli siitä, että ei ollut mitään nähtävää, tyhjää pimeyttä. Ei, se oli synkkää pimeyttä, joka peitti taakseen rumia salaisuuksia. Se pimeys oli turruttavaa.
Minulle kesti vuosia nähdä kauneudessa olevat säröt. Ja taas vuosia löytää säröjen takana oleva pimeys. Ja kun ensi kerran näin sen, tiesin ennenkuin jo käänsin kylkeäni, että sinä olet poissa.
Sinä teit maailmastani kauniin, sitä en kiellä. Sinä sait minut uskomaan unelmiin, sitä en voi salata. Sinä opetit minut nauttimaan elämän pienistä asioista, sitä en voi kiistää. Mutta sinä opetit minut myös näkemään sellaista, jota minun ei olisi koskaan pitänyt nähdä.
Sinä opetit minut löytämään pimeyden kauniiden asioiden takaa. Sitä sinä tarkoitit, kun sanoit, että olet elämäni suloisin virhe. Sen kaiken suloisuuden alta opin näkemään virheet. Ilman sinua en olisi oppinut näkemään sitä. Se oli virhe. Että minä opin.

Harhaa

Koska tämä paikka tuntuu
siltä kuin se tukehduttaisi minut
siksi etsin asioita, jotka tuntuvat vapaudelta
haluan edes hetken tuntea
olevani vapaa.
Olkoonkin, että se vapaus on harhaa.

Toinen

Kuin sisälläni asuisi kaksi eri ihmistä
Toinen tahtoo tehdä, kuten haluaa
toinen tahtoo tehdä oikein
Kumpikin on vuorollaan voitolla
enkä ehkä koskaan saa toista voittamaan
Mutta sen tiedän, että minun on opetaltava
ruokkimaan sitä puolta itsestäni
joka haluaa tehdä oikein

Miksi en saa

Miksi en saa miettiä,
mitä pakkaisin mukaani
vuoden kestävälle matkalle.
Miksi en saa suunnitella,
mitkä tavarat jätän kotiin
ja mitkä tulevat ehdottomasti mukaan.
Miksi en saa kärsiä jetlagista
ja uuvuttavasta lentomatkasta.
Miksi en saa kuulla vierasta kieltä
kokonaisen vuoden ajan.
Miksi en saa lähteä lentämään
kun tunnen tukehtuvani täällä.

Sä voit lentää, jos sä tahdot

Ja silloin, kun sä tunnet sen taas
sä et oo odottanut sitä
ja se tuntuu todella vieraalta
et tunnista sitä, se on liian outoa
että osaisit nimetä sen jälleen
Mutta sen tiedät, että mikään
ei tunnu niin hyvältä
kuin kaikki tämä hyvä
yhden ainoan vuorokauden sisällä
Sinun sydämesi lentää

Lempipaikka

Lempipaikkani on sinun luonasi
muut paikat eivät kelpaa
kuin vain sinun luonasi
ei paikalla väliä.

Omasi

Suljet hymyillen silmäsi
kiedot minut syleilyysi.
Kerrot aina rakastavasi,
kuiskaat; "olen aina sun omasi."

Suosittu

Mitä jos mä olisin ollu se, jonka sana on laki
jos mä oisin ollut synttäreiden kunniavieras
juhlien odotetuin bailaaja
Kaveriporukan rakastetuin naurattaja
Entä jos mä olisin ollut suosittu?

Silloin en ois oppinut olemaan nöyrä
en olis oppinut taistelemaan
en ois taistellut unelmieni eteen
en ois koskaan oppinut, kuinka noustaan ylös
musta ei koskaan ois tullut näin vahvaa
Jos olisin ollut suosittu.

Elossa

Sen täytyy joskus satuttaa
sen pitää joskus itkettää
joskus pitää vuodattaa kyyneleitä
ja tuntea kipu sisällään
jotta voisi sanoa itselleen
tuntea olevansa elossa

Tyhjää

Tunteet saavat minut eloon
minun on pakko hakea tunteeni
mistä tahansa, koska tahansa
koska ilman tunteitani
minä en usko olevani elossa
ilman tunteita, ilma keuhkoissani
on vain tyhjää paskaa

Onko olemassakaan

Onko olemassakaan
sellaista rakkaustarinaa
Et näe muita kuin hänet
ja koko maailma pysähtyy ympärillänne
Onko olemassakaan
oikeaa syliin sulkijaa
Kyyneleiden pyyhkijää
poskelle suukottajaa
Onko se kaikki vain haavemaailmaa
kirjailijoiden kuvitelmaa
Jonka he sanoillaan
herättävät eloon
Onko olemassakaan
Mitään vastaavaa

Spasibo

Menja zovut Emilia. Mne vosemnatsat let. Ja zivu v S.
Kak dela? Korosho spasibo.
Ploko?
Da.
Ya lublu tebya. Net.
Spokoi nochi sladkih snov.
Spasibo.
Pozaluista.

Dobre utro.
Privet.

Hän

Nykyään et edes pyydä vastauksia siihen
yrität vain mahdollisimman hyvin
sulkea koko asian mielestäsi
ja siinä mielesi sopukassa,
jonka olemassaoloa et edes tiedosta,
haaveilla hänestä.

Mutta tänään
sinä käsket mieltäsi sulkeutumaan
ja unohtamaan kaiken sen
koska et tiedä kuka hän on.
Etkä halua satuttaa itseäsi
haaveilemalla ihmisestä, jota et edes tunne.

That's why I'm scared when you say you love me

Maailmasi on musta, on olemassa pieniä onnen pilkahduksia, tähtiä. Sitten tulit sinä, liekehtivä meteoriitti, ja koko maailma säteilee onnea. Siltä se tuntui, kun me tapasimme. Me tapasimme aurinkoisella rannalla, olin juuri saanut levitettyä pyyhkeeni maahan ja nautin auringosta, kunnes sinä tulit aurinkoni eteen. Sinulla oli drinkkilasi kädessäsi ja hymy kasvoillasi. Virnistit minulle ja kysyit, haluaisinko tulla sinun kanssasi ottamaan aurinkoa. Tottakai minä suostuin.
Levitin pyyhkeeni viereesi ja sinä kerroit minulle, että rakastat aurinkoa. Sitten otit esiin aurinkovarjon ja pystytit sen yllesi siten, että olit varjossa.
Kun olimme ensimmäisillä treffeillämme, olimme kävelemässä kohti erästä kahvilaa. Taivaalla oli tummia pilviä ja sanoin, että pian alkaisi sataa. "Ihanaa", sinä vastasit, "Minä rakastan sadetta."
Kun alkoi sataa, kaivoit repustasi esiin sateenvarjon ja pysyttelit sen alla, ettet kastuisi.
Ensimmäisellä kerralla, kun saavuin kotiisi, esittelit minulle yksiötäsi ja näytit minulle maisemia avonaisesta ikkunasta. Pieni tuulevire heilutti hiuksiasi, ja sanoit, että rakastat tuulta. Hetken kuluttua suljit ikkunan. Ja menit keittämään meille vihreää teetä.
Eräänä aamuna heräsin vierestäsi ja tunsin, kuinka sormesi sivelivät käsivarttani. Annoit minulle suukon ja kuiskasit ne kolme pientä sanaa.
Kyyneleet tulivat silmiini. Sinä kysyit, mitä mieltä olen siitä. Vastasin, että olen peloissani.
-Bob Marley

Sydäntensärkijä

Hän löytää minut väkijoukosta, juoksee luokseni. Suutelee niskaani ja kysyy, koska näemme jälleen. Naurahdan. Katson hänen sinisiin silmiinsä ja nostan käteni hänen poskelleen. Hänen silmissään on kyyneliä, koska hän tietää vastauksen jo, mutta haluaa kuulla sen suoraan minulta.
"Emme koskaan", kuiskaan, liu'utan käteni pois hänen poskeltaan ja käännyn jatkaakseni matkaani. Taas yksi rikottu sydän enemmän.

Sinä kävelet minua vastaan. Sinun ruskeat hiuksesi pörröttyvät tuulessa. Suot minulle hymyn, ja jatkat matkaasi. Olet yksi ainoista, jotka eivät pysähdy luokseni, ja hyvä niin.

Bussipysäkin toisella puolella on hän. Hän heiluttaa minulle ja yrittää saada huomioni, heilautan nopeasti vastaukseksi kättäni ja jatkan matkaani. Vihreät silmät katsovat perääni ja tiedän, että minun pitäisi kertoa hänellekin, mutta en pysty siihen.

Kaksi rikottua sydäntä kävelee minua vastaan, toinen katkerana, toinen yhä haikaillen. Katkeralle suon anteeksipyytävän hymyn, jota ei oteta vastaan. Haikailevalle annan asiallisen hymyn, joka viestittää, että tunnistin hänet. Toivon, ettei hän lähde perääni, koska en jaksa torjua samaa ihmistä montaa kertaa.

Seuraavana päivänä mielessäni on kukas muukaan kuin sinä. Minä ajattelen sinua sinun vahvuutesi takia. Sinä et ole rakastunut minuun. Sinä et yritä päästä seuraani. Vahvuutesi on ihmeellistä ja niin yliluonnollista, että sinä olet ainut, jonka vuoksi voisin olla niin itsekäs, että pitäisin sinut itselläni kuukauden. Pudistan päätäni itselleni, en ikinä voisi olla niin hirveä. Huokaisen ja valmistaudun kohtaamaan uuden päivän sydäntensärkijänä.

Kun kävelen kadulla, kuulen juoksuaskelten tavoittavan minua. Hän ottaa kädestäni kiinni, painaa sille suukon ja sanoo, ettei halua päästää minusta irti. Kyyneleet tulevat silmiini. En jaksa tätä. En tahdo olla yksin. En tahdo särkeä sydämiä. Kerron hänelle, että minun kanssani on mahdotonta olla. Pettymys hänen silmistään paistaa sydämeeni ja minä käännyn pois.

Kymmenen rikottua sydäntä, kirjoitan päiväkirjaani illalla. Kaivaudun peiton alle miettien sinua.

Vahvat käsivarret kietoutuvat ympärilleni. Partaveden tuoksu täyttää ajatukseni ja lempeä henkäys vasten kasvojani herättää minut. Hymyilen sinulle, ja päättäväisesti työnnän sinut kauemmas.
Unenomaiset silmäsi katsovat minua kysyvästi. Huokaisen. Onko minun tehtävä tämä jopa sinulle?
"Minä en tule muutakuin rikkomaan sinun sydämesi."
"Olisi etuoikeus, jos sinä rikkoisit sen."
En pysty taistelemaan vastaan, ja minä putoan käsivarsillesi. Mutta vain hetkeksi. Katson uudelleen silmiisi ja kerron sinulle totuuden, sen, jota en ole kertonut kenellekään muulle.
"Kaikki, jotka ihastuvat minuun, tulevat kuolemaan jos minä annan heille vastakaikua. Se on kiroukseni vaikutusta."
"Tiedän."
Mitä!? Räpyttelen silmiäni ja mietin, sanoitko niin siksi, että haluaisit minun valahtavan syliisi, vai tiedätkö sinä todella? Katson sinua kysymysmerkit silmissäni ja sinä sipaiset sormellasi huuliani.
"Yksi, jonka avulla kirous poistuu,
on se mies, joka kuolemassa kastautuu,
ja silloinkin vaarana olla saattaa.
ettei nainen voi koskaan tätä miestä rakastaa."
"Mutta minähän rakastan sinua", kuiskaan.
"Niin", sanot ja suljet minut syliisi.
Sinä puristat minua lujasti, mutta et tarpeeksi lujaa, alan tippua syvään kuiluun. Minä jatkan ja jatkan tippumista, kunnes herään omaan huutooni.

Se oli vain unta, rauhoittelen itseäni ja juoksen samalla ympäri asuntoani, koska olen myöhässä. Juostessani bussipysäkille, näen siellä sinut. Poskiani alkaa kuumottaa, uneni oli niin todentuntuinen.
Saavun vierellesi ja nyökkään sinulle, mutta sinä et tyydy siihen. Lausut minulle sanat;
"Kastauduinko minä siellä turhaan?"

Med nöje, mielelläni

Minä kävelen aurinkoisella kadulla. Pieni tuulenvire käväisee kasvoillani ja heiluttaa muutamaa hiussuortuvaa, jotka ovat karanneet nutturastani. Nuolaisen jäätelöäni, jota nautin kauniina kesäpäivänä rakastamani maan pääkaupungissa. Ohitseni kävelee ihmisiä, joita en tunne. He puhuvat kaunista kieltä, joka suutelee korviani ja kuiskailee salaisuuksia. Ymmärrän sanan sieltä, toisen täältä.
Olen yhtä hymyä ja hymyilen ihmisille, jotka kävelevät ohitseni. Jotkut heistä vastaavat hymyyni. Toiset vastaavat hiukan hämillisinä, luullen, että olen heidän puolituttunsa, joka heidän kuuluu tunnistaa. Muutamat vastaavat hymyyni, koska tietävät, että olen vain onnellinen tuntematon, joka haluaa jakaa hymynsä heidänkin kanssaan. Mutta kauniita hymyjä kaikki.
Pysähdyn erään patsaan juurelle kuninkaan linnan eteen ja suuntaan katseeni merelle. Suolainen tuoksu tulvii nenääni ja hengitän syvään. Jään paikalleni istumaan ja nautin laskevan auringon lämmöstä ihollani. Imen tämän ihanan maan kauneutta sisääni täydellä sydämellä.
Katselen ihmisiä, jotka kulkevat patsaan ohi. Jotkut yksin, kännykkäänsä selaten tai kiireisesti juosten. Toiset pareittain, pariskuntina tai hyvien ystäviensä kanssa. He liikehtivät hitaasti miettien, minne seuraavaksi seuralaisensa kanssa menisivät. Jotkut kulkevat isommissa ryhmissä. Nauraen ja puhellen.
Katseeni osuu kauempana kulkevaan ihmiseen, ja päähäni tulvii ajatus, joka on sinne tullut monta kertaa aiemminkin; miksi minun maassani ihmiset eivät näytä tuolta?
Kaunis hymy valtaa komeat kasvot, itsevarmuus paistaa koko olemuksesta. Mikseivät minun maalaiseni ole yhtä itsevarmoja, ja sen johdosta niin paljon paremman näköisiä? Pohdin pienessä päässäni.
Mies, joka herätti nämä ajatukset, kävelee ohitseni ja suo minulle hymyn. Olin vahingossa jäänyt tuijottamaan häntä. Hymyilin pikaisesti takaisin ja käänsin katseeni pois ihmismassaa, joka virtasi ohitseni. Kun nostan katseeni ja tähyilen kuninkaan linnaan päin, näköpiiriini ilmaantuu jotain, jota en ole koskaan nähnyt.
Hän, jos joku on itsevarma. Hän, jos joku on komea. Hänellä, jos jollakulla on kaunis hymy. Hän, jos joku ei ole kotoisin kotimaastani, ja jos on, hän on puoliksi kotoisin tästä maasta.
Hän kävelee minua kohti, hän laskee lasejaan hiukan, ja katsoo suoraan silmiini. Hän ottaa lasit kokonaan pois nenältään ja laittaa ne roikkumaan topin kauluksestaan. Hän kävelee patsaan juurelle, istuutuu vierelleni ja sanoo;
"Hej."
Ennenkuin ehdin vastata hän on ehtinyt vilkaista minua uudemman kerran ja hän sanoo:
"Rakastan katsella auringonlaskua juuri tämän patsaan juurella. Haluaisitko liittyä seuraani?"
"Med nöje, mielelläni"

Sinusta sinut

Pieniä asioita
jotka mielestäsi muodostavat sinut
pieni pallo hampaiden edessä
muutama musta viiva käsitaipeessa
vielä yksi pallo lisää korvaan
pyöreät mustat lasit silmiesi eteen
ei se ole väärin
mutta siihen menee aikaa
ja silloin, kun olet saanut sen kaiken
tekevätkö ne silloinkin sinusta sinut?

Hiljaa

Paikka, jossa olet, on täynnä ihmisiä.
Ihmisiä, joilla on se, mitä sinä kipeästi kaipaat.
Sinä katsot, kuinka kaunista se on,
ja he kysyvät sinulta, koska on sinun vuorosi.
Sinä naurat, ja sanot, ettei vielä.
Oikeasti et kaipaa mitään niin paljon
kuin sitä.
Mutta et kerro sitä, koska et halua
niitä lohduttavia sanoja,
koska ne sattuvat vielä enemmän
kuin ne kaikki nauraen heitetyt kommentit.
Siksi suljet suusi ja hiljaa vuodatat kyyneleesi,
ja odotat, että jonakin päivänä
sinäkin olet samanlainen kuin he.

Sinua kohtaan

Kun sinä löydät itsesi
sinä ymmärrät
Sinä näet itsesi eri tavalla
ja katsot silmiisi uudella tavalla
sinä näet kaiken sen kauneuden
näet kaiken sen rakkauden
mitä hän
tuntee sinua kohtaan

Väkijoukosta

Haluaisin kirjoittaa sinulle kirjeen
soittaa sinulle pitkän puhelun
jutella kanssasi tunteja
tahtoisin katsoa silmiisi ja nauraa
ja tuntea, että sinä rakastat minua
tahtoisin kuiskia korvaasi salaisuuksia
tahtoisin tuntea partasi sängen vasten poskeani
ja lämpimän hengityksesi kasvoillani

mutta koska en ole koskaan
nähnyt sinun kasvojasi
en voi tehdä mitään
voin vain odottaa ja toivoa,
että jonakin päivänä,
minä tunnistan kasvosi väkijoukosta.

Hän

Sä sanoit tietäväs, mitä rakkaus on.
Minä uskoin sinua.
Mutta tänään tiedän, ettet ymmärtänyt.
Sinä luulit tietäväsi, mitä se merkitsee,
kun joku rakastaa.
Voin luvata sinulle, että kun vihdoin tapaat hänet,
sinä tajuat, että kaikki sitä ennen,
on vain nykyisen varjoa,
ja sinä ymmärrät, että vain hän,
voi täydellisesti sinuakin rakastaa.

Oletko edes olemassa?

Vaikka olen tähänkin asti selvinnyt,

tiedän, etten jaksa näin ikuisesti.

Koko loppuelämääni en voi, enkä pysty,

elämään tällä tavalla.

Minä kaipaan,

ehkä jopa tarvitsen.

Vierelleni sinut,

josta niin usein unia näen.

Tahdon käsivarret ympärille,

niinä yksinäisinä öinä,

kun minua pelottaa.

Tahdon tuntea, että sinun kanssasi,

minä olen turvassa.

Missä sinä olet?

Kauanko sinulla kestää?

Onko sinulla ikävä?

Oletko edes olemassa?

Unohtanut

Olen unohtanut sinut.
En enää ajattele sinua.
Enää en vuodata kyyneleitä vuoksesi,
en haikaile asioita,
joita ei ollut edes olemassa.
Mutta vaikka kuinka yritän,
jokin pieni sopukka päässäni,
tuo sinut harvoin mieleeni.
Ja minä muistan,
että meillä oli jotain.

Vapaa

Istut ratin takana, naurat.
Katselet maisemia,
jotka liukuvat ohitse.
Kuuntelet musiikkia,
ja olet vapaampi
kuin koskaan aikaisemmin.

Sitoa

Mikä juoksen karkuun,
juoksen koko ajan kauemmas.
Jätän sinut taakseni,
jätän heidät taakseni,
jätän taakseni jopa itseni.
Minä juoksen kohti vapautta,
hengitän puhdasta ilmaa,
tunnen tuulen huulillani,
ja lämmön sormissani.
Kukaan ei voi sitoa minua,
kulkemaan kuten muut.

Pohjaton ystävyys

Oli vain haparoivia sanoja,
ja todella kauniita kuvia,
kauniita sanoja ja
onnellisia hymyjä.
Mutta ne eivät olleet mitään,
koska niillä ei ollut pohjaa.
Minä luulin, että niillä oli pohja,
tänään olen viisaampi.
Ja olen onnellinen,
koska pohjaton ystävyys,
oli silti kaunista.

Olemassakaan

Enää en tahdo sanoa sanaakaan.
Kaikki on jo sanottu,
meidän välissämme ei ole enää mitään.
On pelkkää tyhjyyttä,
koska nyt olen kertonut kaiken.
Ja mikään ei enää leiju välissämme.
Mitään ystävyyttä ei milloinkaan,
edes ollut olemassakaan.

Ajatuksiini

Sanoin, etten voisi edes kuvitella sellaista.

Nykyään tulet ajatuksiini

tulet mitä kummallisimmissa tilanteissa.

Mutta minä heitän ne ajatukset äkkiä pois,

ja leikin, ettei niitä koskaan ollutkaan.

Koska ne ovat pelottavia,

ne ovat outoja minulle.

Koska sinä olet, no... sinä.

Tai sitten heitän ajatukset pois vain siksi,

koska minä pelkään, 

että minua satutetaan jälleen.

Ilman sinua

Nyt ne kaikki sanat tuntuvat typeriltä
ja niin auttamattoman turhilta.
Ne kaikki hukkaan heitetyt kyyneleet
ne kaikki ajatukset,
jotka olisi voinut käyttää viisaammin.
Kun minä ikävöin sinua.

Edelleen minä ikävöin,
mutta nyt ikävöin, kuten minun kuuluukin.
Ikävöin kuten mennyttä ikävöidään,
annan sen olla mennyttä,
ja olen nyt onnellinen.

Ystäväni

Minä kaipaan sinua.

Haluan, että tiedät sen.

Ja muistat aina,

että olit minulle tärkeä.

Minä päästin sinut lähelleni,

koska uskoin sinun pysyvän siinä.

Minä olin väärässä,

ystäväni.

Ehkä joskus

Koska olet tähänkin asti pärjännyt
pärjäät jatkossakin.
Kuivaa kyyneleesi ja hymyile elämälle,
et sinä tarvitse.
Kyllä sinä jaksat,
niinkuin aina ennenkin.
Milloinkaan ei tule hetkeä,
ettet todellakaan pysty.
Ponnista ylöspäin,
ehkä joskus vierelläsi on joku muukin.

Kesä

Sinä olet vapaa herätyskellosta

olet vapaa palautettavista töistä

olet vapaa kolmosista ja ykkösistä,

kahdentoista tunnin päivistä,

pitkistä linja-automatkoista

olet vapaa asioista, joista et halua olla

olet vapaa niistä kosketuksista

olet vapaa niistä sanoista

olet vapaa niistä katseista,

joita et saisi kaivata

Sä oot mulle tärkee

"Hän vihaa minua."

"Tai sitten hän on rakastunut."

"Oletko idiootti? Hän ei edes huomioi minua ja silloin harvoin, kun hän suostuu sen tekemään, hän vain heittää katseellaan kylmän tikarin vasten kasvojani.

Ikävöin niitä aikoja, kun me juttelimme päivittäin. Tunteja. Tiedätkö, kuinka paljon sattuu menettää niin hyvä ystävä?"

"Ei, en tiedä."

"Minä valitettavasti tiedän. Ja antaisin mitä tahansa, että minun ei tarvitsisi tietää. Minä rakastin häntä. Hän oli minulle todella tärkeä ystävä. Pystyin puhumaan hänen kanssaan oikeasti kaikesta."

"Minä tiedän sen."

"Miksi minä en saanut pitää häntä ystävänäni? Miksi kaiken pitää aina mennä niin kauheasti pieleen?

Miksi kaikki ei voi olla niin kuin ennen. Miksei?"

"Hän huomasi sen! Hän huomasi minut. Hän katsoi minua silmiin kolmesti. Eikä hän katsonut vihaisena, vaan hämillisenä."

"Mähän sanoin! Se tarvitsi vain aikaa laittaakseen päänsä selväksi."

"Nojaa, en tiedä. Mutta sen tiedän, että se toimi."

"Hei katsos vaan, kuka se sieltä tallustelee."

"APUA!"

"Hei."

"Moi."

"Anteeks. Sä oot mulle tärkee."

Miksi

Vapauden tunne
on huumaava.
Se vyöryy ylitsesi
ja sinä ymmärrät
miksi sinä teet
niinkuin teet.

Mä isken ton

"Vähä toi on söpö,
mä isken ton."
Ystävyys alkoi kuten muutkin;
oudosti, mutta oikein.

Vuosien kuluessa
ja hiuksien vaaletessa
minä opin tuntemaan sinut.
Opin ymmärtämään sinua,
ja rakastamaan sinua.

Sinä olet yksi niistä,
jotka todella ymmärtävät minua,
eivätkä silti tuomitse.

Vaikka kiviä osuu eteen ja sivulle,
sinä pysyit siinä ja minä tässä,
ja minä olen onnellinen.

Vihdoin

Sinä rakastat lentää pois
rakastat juosta karkuun
pidät niistä hymyistä
joita saat, kun tulet takaisin.
Siksi sinä karkaat,
yhä uudelleen ja uudelleen.
Vaikka tiedät,
että kun tarpeeksi monta kertaa
juoksee pakoon
ei saa enää niitä hymyjä,
kun vihdoin palaa takaisin.

En tahtonut jäädä

Minä juoksin karkuun,
minä tulin lähemmäs.
Minä tahdoin vapauteen,
minä tahdoin kauemmas.
Minä kuljin oikealle,
minä tahdoin vasemmalle.
Minä tahdoin olla tässä,
mutta en halunnut jäädä.

Meihin sattuu

Mä en tahtonut satuttaa,
mä en tahtonut sanoa.
Mä en tahtonut kertoa,
että linnut eivät osaa
pysyä paikoillaan.

Ja koska kerroin
sen liian myöhään
on omaa syytäni
että meihin sattuu.

Äänetön lupaus

Sinä annoit äänettömän lupauksen

ja hetkessä siipesi kantoivat muualle

et ehtinyt selittämään

että sinun siipesi eivät ohjaa

vaan tuuli, joka niihin tarttuu

ja siksi sinua pelätään

ja niin paljon rakastetaan

Sateenkaari

vihreät sanasi

vapauttivat kahleista

vettä valuvat tähdet

pitävät sinut elossa

ja sinulla on vielä

pieni hetki aikaa

katsoa

kuinka sateenkaari kiertyy paikalleen.

Lintu

Juokset karkuun,
syöksähtelet sinne tänne
kuin lintu jouduttuaan sisälle
mutta sinä et ole hätääntynyt
sinä et vain osaa olla paikoillasi
ja siksi pelkäät,
että muut eivät ymmärrä sitä
ja sinä huomaamattasi
satutat heitä
joita sinä niin paljon
rakastat

Kaunis

Kädet kasvojesi ympärillä
peukalot poskillasi
palvova katse silmissä
ja sinä tunnet sen
sinä tunnet, miltä tuntuu
olla kaunis

Dinosauruksen puraisu

Mitä ihastuminen on?
Minä en enää muista.
En muista millaista se on,
kun perhosia on vatsassa.
Miltä tuntuu, kun näkee hänet.
Mitä ajattelee, kun hän hymyilee takaisin.
Millaista on katsella kattoon,
ja ajatella häntä.
En muista.

Katse selässäni.
Sekunnin kestävä vilkaisu.
Autoajelun viileys kasvoillani.

Minä muistan.

Vierekkäin

Lämmin vartalosi vierelläni,
muut meidän ympärillämme.
Katseesi ovat vain minulle,
vaikka luulet, että minä en näe.
On hyvä olla näin,
on hyvä olla hetki vierekkäin.

Onnen helmet

Minuun ei enää satu, kun katson sinua
minä voin jopa hymyillä seurassasi.
Emme me puhu, emme me katso silmiin,
mutta jopa 'ei mitään' on parempi
kuin kylmyys ja pistot.
Tämä on hyvä.
Elin kanssasi palan elämää,
kanssasi sain jakaa onnen helmiä.

Ruusuisen kankaan alla

Ruutuisen ja ruusuisen kankaan alla,
mä olen piilossa.
Mä istun täällä ja odotan,
että oisin onnellinen.
Kunnes tajusin,
että olen jo onnellinen.
Onnellisempi kuin koskaan.

Katseet vitosia

Sä sanoit, et mulle pitää maksaa,

teidän katseet on vitosia.

Mä nautin jokasesta sekunnista,

ja musta tulee miljonääri.

Vain sen takia,

koska katseet muuttuivat.

Mutta minä en muuttunut.

Huudan sua

Jokaisella kulauksella,
juoma saa kehoni huutamaan sinua.
Nielussani on sinun nimesi,
vatsassani, sydämeni huutaa sinun nimeäsi.
Ja vaikka joka ikinen soluni sykkisi sinulle,
sinä et palaisi. Olet vieressäni,
mutta et lähelläni. Et. Enää. Koskaan.

Sinunkin jälkeesi

Ilman sinua en osaa nauraa
minä tukehdun
kun yritän tehdä sitä
niinkuin sinun kanssasi.
Ja silti, joka aamu
minä nousen ylös, koska tiedän,
että sinunkin jälkeesi,
on ilmaa, jota hengittää.

Aamuteepöytä

Teepussi putoaa veteen
tuoksu saa minut muistamaan sinut.
Sinä opetit minut juomaan tätä
muistan aamuteepöydän
omenaproteiinijogurtin
meidän naurumme sen koostumukselle.
Sinun hymysi, minun onneni.
Ja muistan, miksi tänään,
sinä et istu minua vastapäätä.
Aamuteepöydässä.

Salaisuutesi

Huudat salaisuutesi maailmalle,
mutta käsket minua sulkemaan korvani.
Minulle et halua antaa mitään,
et edes pientä siivua siitä,
mitä joskus omistin.
Tänään on vain pimeää ja hiljaista,
sinä veit kaiken mennessäsi.

Musta paita

Musta paita verhoaa sen,
joka oli joskus minun.
Minä kiedon käteni sen ympärille,
epäröivän katseen alla.
Tänään katselen sitä kaikkea,
ja toivon, että olisin saanut,
pitää edes palan sinusta.

Valkoisten valheiden

Otit kiinni kädestäni uskoen,
että kaikki on kuin ennen.
Luulit, että minä en muuttaisi sinua,
en pääsisi kiinni olevaan sydämeesi.
Kun päästit irti, unohdit,
että minä näin taakse
suljettujen huulien, lävitse
niiden valkoisten valheiden.

Kylmät tähdet

Violetit sanasi
kylmät tähdet käsissäsi
valovuodet katseessasi
kuiskut salaisuutesi
pehmeän maan syleilyyn
ja vain se tuntee
sinun ajatustesi painon

Haiku

Sinä ja minä
tänään sekä huomenna
yhdessä aina

Sinun omasi

Tahdon vaipua syliisi,
nukahtaa tuoksuusi.
Uinua sun luonasi,
olla sinun omasi.

(Vanhempaa tuotantoa)

Kuiskata korvaasi

Tahtoisin sulle,
kertoa mitä tunnen.
Kuiskata korvaasi,
en tahdo elää.
Ilman sua, rakkain.

(Vanhempaa tuotantoa)

Sinut itselleni tahtoisin

En tarvitse, mutta silti kaipaan,
ikävöin sun rakkauttasi ainoastaan.
Olet unelmani kaunein,
olet unelmani suloisin.
Vain sinut itselleni tahtoisin,
lupaan rakastaa takaisin.
Ehkä vielä joskus olet tässä,
kylki kyljessä, mun vieressä.

(Vanhempaa tuotantoa)

Jos voisin

Jos voisin sut ostaa,
keräisin rahat mistä vaan.
Jos teoillani sun saisin,
mitä tahansa tekisin.
Jos sun rakkauden saisin,
rakastaisin takaisin.

(vanhempaa tuotantoa)

Ettei

Minä odotan, että tämä loppuu,
ettei minun enää tarvitse nähdä sinua
ettei minun tarvitse muistaa meitä
En jaksa ajatella sitä, mitä meillä oli.
Haluan olla näkemättä sinua,
että voisin rauhassa,
opetella uudestaan hengittämään.

Kauniit kuvat

Sateen ropinaa korvissasi,
kauniita kuvia mielessäsi,
sekä muistoja, että haaveita.
Sinä katsot ulos ikkunasta,
hiuskiehkura karkaa nutturastasi,
ja sinä annat sen jäädä siihen.
Nojaat hentoon käteesi kuunnellen,
koska kauniit kuvat palaavat takaisin,
ja saat elää unelmiasi.

Hipsteri

Miksi omana itsenään oleminen,
ei ole enää sallittua?
Jos yritän olla minä, saan kuulla,
että yritän erottua massasta.
Olla niin hipsteri.
En minä ole hipsteri.
En minä yritä olla erilainen.
Minä yritän löytää itseni,
yritän olla minä.

Yksi heistä

Vaikka jokainen kertoisi minulle, että olen kaunis
vaikka jokainen unelmoisi minusta
vaikka jokainen sanoisi, että minä olen heidän elämänsä
vaikka jokaisen mielestä ilman minua ei olisi mitään
vaikka jokaisen ajatuksissa minä olisin prinsessa
vaikka joka ikinen olisi valmis kuolemaan puolestani,
se olisi täysin yhdentekevää,
koska sinä et ole yksi heistä.

Haparoivat todisteet

Minä muistan sinun sanasi.
Sinä rakastit sitä näkyä silmissäsi.
Minä tiedän, että rakastit.
Rakastit ne viikot ja ne minuutit.

Viha silmissäsi laantui,
mutta se palasi pahempana.
Enkä enää koskaan saa uskoa,
että mitään rakkautta olisi,
milloinkaan ollutkaan.

On vain oman pääni kuvitelmia,
jotka löytävät haparoiden todisteita,
omille kuvitelmilleen.

Uskotella

Ehkä jonain päivänä,
kuiskaan ajatukseni ilmaan.
Jonakin päivänä joku yhdistelee kaikki palaset,
ennenkuin on edes kunnolla tavannut minua.
Hän lukee lauseeni,
ja löytää runoni,
ymmärtää silmukoideni paikat.

Hän tutkii jokaisen asian jokaisesta paikasta,
jotta voisi uskotella itselleen,
tuntevansa minut.

Vapautesi

Sanaakaan et ole sanonut.
Enkä minä ole yrittänyt saada sinua puhumaan.
Jos tahdot olla näin,
minä en voi sinua estää.

Koska en koskaan sanonut,
että minä veisin vapautesi.
Olisin kuitenkin tahtonut,
jakaa vapautesi kanssasi.

Koskaan ei saa

Tiesitkö, että koskaan ei saa luovuttaa.
Muistitko, että koskaan ei saa unohtaa.
Kuulitko, kuinka hiljaa kuiskasin sanoja.
Uskoitko, että jokainen niistä oli totta.
Ja ymmärrätkö, ettei mikään ole,
kuten ennen.

Vuosi sitten

Minä suljin silmäni sinun sylissäsi,
minä näin itseni sinun silmissäsi,
ja meidät yhdessä minun unelmissani.

Kosketan päiväkirjani sivuja ja luen sanoja,
joita rakastunut minä on kirjoittanut paperille.
Muistelen sanoja, katseita ja lauseita,
jotka ajoivat meidät siihen,
ja jotka antoivat meille sen kaiken.

Tänään, kun sormeni sivelee sinun paitaasi,
ja kun katson meidän kuvaamme,
minä tiedän, että näin piti käydä.
Enkä ole siitä enää pahoillani.

Kiitos

Tämä on erilaista.
Kukaan ei osaa sanoa,
onko se hyvää.
En osaa minäkään.

Olkoon tämä mitä tahansa,
tämä muistuttaa minua entisestä,
muistuttaa minua onnesta,
ja pimeydestä, josta minut pelastettiin.

Vaikka olen yksin,
olen onnellisempi nyt.
Kuin vuosi sitten.
Kiitos jokaisesta sanasta.
Kiitos jokaisesta minuutista.
Kiitos siitä, että sain tuntea sinut.
Kiitos.

Lupaan lujaa

Nostan käden ylös ja heilutan.
Hei, minä täällä! Näetkö sinä?
Sinä kävelet ohi käsi kädessä,
katsot eteenpäin nauraen.

Väitän unohtaneeni ja hypänneeni aidan yli,
itseäni en huijaa ja myönnän, että seison aidan päällä.
Lupaan itselleni hypätä, kun siitä on vuosi.
Luen merkinnät, postaukset, runot, nuuhkin.
Teen kaiken, muistan joka ikisen sanan,
ja joka ikisen laulun annan kuulua.
Sen jälkeen hyppään alas.
Ja lupaan, että juoksen.
Lujaa.
Ja hymyilen.

Vapaa

"Nooniin, istu siihen ratin taakse."
Auto starttaa, auto lipuu tielle. Sanat lentävät ilmaan, haihtuvat nopeasti, mutta piirtyvät muistiini, ennenkuin ne ovat jo tallautuneet uusien heittojen alle. Hymy karehtii koko ajan huulilla. Tähdet silmäkulmista eivät häviä minnekään. Nauru kaikuu, musiikki täyttää auton. Päivän kipeys on unohdettu, koska nyt kaikki on hyvin. Minä saan olla minä.
"Nyt ei enää päästä karkuun."
Jos tilanne olisi toinen, silmänisku olisi jo tavoittanut katseen. Käsi olisi liukunut toiselle puolelle, niinkuin hetki aikaisemmin. Sormet olisivat hipaisseet poskea ja huulten kosteus olisi löytänyt parinsa. Kämmenet olisivat löytäneet paikkansa vartalon kaarilta, sieltä, minne ne kuuluivat.
Mutta koska nyt on nyt ja tämä on näin, me puhumme, ja katselemme vesipisaroita tuulilasissa. Minä kerron asioita, joista en puhu kenellekään, koska tunnen olevani turvassa. Tiedän, että täällä minua ei satuteta, nämä huulet eivät lyö ilmoille yhtään pistävää sanaa, joka vetäisi minut syvemmälle veteen. Siksi pystyn puhumaan asioista, jotka sattuvat, mutta joista pystyn puhumaan. Ainakin tässä.
Auto kaartaa pois, ja uudet näkymättömän silmäniskut siivittävät matkaa. Mieleni tekisi jatkaa tätä ikuisesti. Puhua sanoja, kertoa tarinoita, nauraa lauseille ja luoda nopeita silmäyksiä kasvoihin, jotka ovat lähellä, mutta silti niin kaukana.
Naururypyt kertyvät silmäkulmiin hymyjen myötä. Nauru on ihanaa kuunneltavaa, ja minä hengitän vapaasti. Ehkä hiukan vaativaa, mutta vähät siitä. Tunnin ajan sinä olet minun. Tunnin ajan minä olen vapaa. Tunnin ajan minulla on mahdollisuus.

Rakkaus

Katson toisilleen hymyileviä kasvoja,
käsiä, jotka tarttuvat pariinsa.
Hymyjä, jotka ovat tarkoitettuja vain heille,
toisilleen.

Katselen sivusta hymyillen,
kyyneleen vierähtäessä poskelle.
Mietin, kuinka kaunista se on,
ja kuinka tavoittamattomissa,
se minulle on.

Lupaan

Tänään minä päästän irti.
Minä lupaan.
Minä aion nauraa,
aion laulaa,
aion hymyillä.
Tahdon elää.
Enkä voi elää,
jos en anna sinun mennä.
Mene,
minä kyllä pärjään.
Olen ennenkin joutunut,
opettelemaan hengittämään uudestaan.

Unohdus

Jos unohtaa, unohtaa sekä hyvät, että huonot asiat
Sen takia minä muistelen sinua
Muistelen kaikkia minuutteja, katseita ja kosketuksia
Ja vaikka niiden muisteleminen sattuu,
minä teen sen silti
Koska pelkään, että jos yritän unohtaa kivun,
unohdan sinutkin.

Happea

Silloin, kun kätesi lepäsi ylläni ja tunsin olevani turvassa,
en olisi osannut ajatella, että tarvitsen sinua.
Tarvitsen sinun kättäsi ympärilleni,
pitämään pahat unet poissa.
Tarvitsen sinun suudelmiasi,
pitämään minut elossa.
Tarvitsen sinun sanojasi,
pitämään ilmaa keuhkoissani.

Minä luulin, että en tarvitse,
ja sen takia haukon henkeä,
enkä tiedä kauanko pärjään,
ilman happea, ilman sinua.

Mitä sä pelkäät?

Punainen auto kaartaa pihaan,
sinä juokset ulos hänen luokseen.
Tunnet, että välillänne on yhteys,
yhteys, joka liimaa teidät toisiinne.

Auto pysähtyy näköalapaikalle,
ovesi avataan ja astut ulos.
Suojelevat kädet kaartuvat ympärillesi,
sinä nostat katseesi hänen silmiinsä.
Sydämesi takoo rinnassasi,
koska se odottaa suudelmaa,
jota sinä tahdot,
mutta sitäkin enemmän pelkäät.

Musiikki

Kun raskaat sävelet rämähtävät korviisi,
sinä et voi muuta kuin rakastaa.
Rakastaa kitaran lyöntejä,
nauttia tärisevästä lattiasta,
antaa rumpusoolojen tuudittaa sinut,
siihen tunteeseen,
että musiikki on nyt.
Se on tässä. Se on nyt. Se pysyy.

Isosisko

Sinullekin tahtoisin
osoittaa samaa rakkautta
samanlaista kiintymystä
kuin rakkailleni.
Tahdon oppia rakastamaan,
syliin sulkemaan.
Heikompia auttamaan,
ja teitäkin rakastamaan.

Kunhan sinä olet siinä

Kun minua pelotti yöllä
minä käperryin sinun viereesi.
Vedin kätesi tiukemmin ympärilleni
ja rutistin sinut vasten itseäni.
Kun olit lähelläni, kiinni kyljessäni
minä olin turvassa.
Tunsin, ettei mikään voi satuttaa minua
kunhan sinä olet siinä.

Sinä et pysynyt siinä
ja jäljelle jäivät
vain ne tähdet muistuttamaan
kuinka onnellinen
olin sinun sylissäsi.

Tuhansiin tähtiin

Päästin irti uskoen unelmiin,
uskoen toiveisiin suurempiin.
Ymmärtäen kivun merkityksen,
unohtaen ajan kulumisen.
Toivoen unohduksen tulevan,
ja kivun turruttavan.
Kunnes havahduin mietteisiin;
kadotin kuun tuhansiin tähtiin.

Paljastuu

Haluan uskoa siihen,
että väärät valinnat,
vievät meidän oikeisiin paikkoihin,
koska muuten,
minun sydämeni on tyhjä,
ja kyyneleeni,
vuotavat turhaan.
Putoillen asfalttiin,
joka lumen alta paljastuu.

Sinä et lähde

Vaikka sinä, tai kukaan muukaan,
ei sitä ulospäin nää.
Ikävä mun sisintä silti painaa,
ja toivon, et kaikki ois ennallaan.
Ikävöin sun sormias,
jotka etsiytyivät sormieni väliin.
Ikävöin sun hellää katsettas,
kun nukuimme vierekkäin.
Kaipaan sormiasi selälläni,
kun ne piirtelivät siihen avaruuksia.

Muistelen niitä hetkiä,
kun tosissani uskoin,
että sinä et lähde minnekään.

Metsän lapsen tie

Juokset eteenpäin,
mekkosi hulmuaa takanasi,
paljaat jalkasit tallaavat ruohoa,
niityn kukat kutittavat pohkeitasi.

Vapauden voi lukea kasvoiltasi,
"metsän lapsen tie kulkee minne vain"
sanoin sinulle
sinä nyökkäsit näppäillessäsi kitaraasi.

Mutta en tiennyt,
että jokaista
ei ole luotu paljasjaloin niityllä juoksemaan,
metsän lapsena elämään.

Siipeni

Sinä katsoit minuun,
kysyit olenko koskaan lentänyt.
Katsoin sinua hämmästyneenä,
ja kerroin, ettei minulla ole siipiä.

Sinä näytit minulle siipeni,
sinä opetit minut käyttämään niitä,
sinä sait unelmani liitämään,
opetit minut lentämään.

Sanoit, että kun oppii lentämään,
alkaa unelmoimaan.
Ja kun unelmoi,
tuntee elävänsä.

Sinun ansiostasi minä löysin siipeni.

Valon

Silmäni ovat kiinni,
maailmassani on vain pimeyttä.
Avaan silmäni nähdäkseni muutakin,
mutta en näe mitään.

Koko maailmani on tyhjä,
pelkkää pimeyttä.
Ja vain siksi,
koska sinä veit valon mennessäsi.

Sata

Ihankuin mä olisin vasta äsken perustanu tän blogin.
Mut täähän on ollut jo yhdeksän kuukautta pystyssä.
Yhdeksän.
Niiden aikana oon julkaissut sata kirjoitusta.
Ja kirjottanu varmaan neljä kertaa enemmän tekstejä.
Tää motivoi mua kirjoittamaan.
Tän ansiosta mä kirjotan paljon enemmän.
Ja kirjottaminen tekee mut onnelliseksi.
Tää on täydellistä.

Silta

Vaikka kaikki on lämpimämpää,
kaikki ei ole kuin ennen.
Vaikka me kirjoitamme sanoja,
me emme juttele.

Minä kaipaan sitä aikaa,
kun olimme erottamattomat.
Eikä meidän välillämme ollut kipinää,
oli vain ystävyys.

Se kipinä poltti kaiken,
hyvän pois meidän väliltämme.
Enkä minä löydä siltaa,
aikaan ennen kipinää.

Yön silmät

Kävelin hitain askelin huoneeseeni miettien sinun suudelmaasi. Se oli tuntunut paremmalta kuin olin koskaan osannut kuvitella. Olin haaveillut sinun kosketuksestasi usein, ja silloin, kun olin kunnolla uppoutunut haaveisiini, minä kuvittelin, kuinka sinä suutelisit minua. Haaveissani huulesi olivat pehmeät ja ne maistuivat suolaiselta.
     Kun meidän huulemme kohtasivat oikeasti, lävitseni kulki kuin tulinen aalto. Sinun rakkautesi kulki lävitseni. Se tuntui paremmalta kuin mikään. Koskaan. Huokaisten vaihdan yövaatteet ylleni ja avaan ikkunan. Tiedän, että sinä olet jossain ikkunani takana. Olet varjoissa nurkan takana, olet myskin tuoksuna ilmassa. Olet lintujen viimeisinä liverryksinä puissa ennen yön laskeutumista. Olet tuulen huminana kahisevien lehtien välissä. Olet auringon viimeisissä säteissä, jotka pyyhkivät maata, ennenkuin aurinko painuu mailleen.
     Kuiskaan ikkunasta pihalle, niin hiljaisella äänellä, että vain sinä voit sen kuulla. Kuiskaan odottavani sinua. Lämmin kevättuuli leyhyttää hiuksiani suhisten. Auringon viimeiset säteet lämmittävät poskeani. Ja lintujen viimeiset laulut kuulostavat sinulta. Sanon sinulle hyvää yötä ja käperryn peittoni alle. Jätän ikkunan auki tietäen, että minulle ei tule kylmä, koska sinä valvot untani.
     Kun olen unen rajamailla, kuulen selvästi pienen kiuskauksen, joka sanoo: "Me saamme kohdata unissa. Minä maksoin niistä."

     Makaan ruohokentällä nauttien lämmöstä ja ruohon pehmeydestä selkääni vasten. Minulla on silmät kiinni. Käteni ovat pääni alla tukemassa sitä. Minä odotan sinua. Tunnen kuinka auringon valo lisääntyy ja sitten kuulen sinun äänesi.
     "Hei."
     "Hei", henkäisen. Sinun äänesi on joka kerralla yhtä ihmeellinen. Ihankuin sitä ei oikeasti olisi olemassakaan ja samaan aikaan se on voimakkain ääni, mitä maa päällään kantaa. Sinun äänesi on tuulen humina, maan kuiskaukset, lehtien kahina, veden solina. Ne kaikki sekoittuvat sinun äänessäsi.
     "Halusin tulla tapaamaan sinua", supatat niin lähellä korvaani, että tunnen lämpimän hengityksesi. Hengitän syvään. Nautin sinun tuoksustasi, joka leijailee kaikkialla. Sinä olet kaikkialla. Sinä olet koko maailma.
     "Haluaisin kokeilla jotain. Siis jos se sopii sinulle", sanot epäröivästi. Olet niin lähellä, että tunnen jokaisen pienemmänkin henkäyksen poskellani.
     "Kokeile", hengähdän huumaantuneena sinun läheisyydestäsi. Yleensä et ole näin lähellä minua, koska pelkäät polttavasi minut.
     Tunnen lämpimän hengityksesi siirtyvän korvani juurelta poskeani kohti, jonka luota se siirtyy huulieni yläpuolelle. Minä makaan hiljaa paikoillani ja odotan, mitä sinä tekisit, koska tiesin, että yksikin äkkinäinen liike voisi olla väärä, ja sen jälkeen en saisi nähdä sinua koskaan. Sitten tunnen sinun lämpimät huulet omillani, mutta tällä kertaa ne eivät ainoastaan hipaise omiani, sinä suutelet minua, sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Ja mikä ihmeellisintä, tuli, jonka tunsin viime kerralla, ei satu. Viimeksi se poltti, nyt se on kuin jäistä tulta, se tuntuu, mutta tiedän, että se ei vahingoita minua. Olen niin ihmeissäni siitä, että unohdan pitää silmäni kiinni, ja avaan ne.
     Sinun ruskeat silmät katsovat minua takaisin. Odotan, koska palaisin tomuksi, mutta niin ei tapahdu. Olen niin hämmentynyt, että en enää vastaakaan suudelmaasi, vaan tuijotan sinua takaisin. Tuijotan sinun kasvojasi, joita en ole koskaan ennen nähnyt. Kyynel tipahtaa sinun poskeltasi minun poskelleni.
     "Miten...?", minä henkäisen, mutta sinä laitat sormen huulileni ja sanot:
     "Älä kysy, kun heräät, kaikki on kuin ennen."
     "Onko tämä siis unta?", kysyn niin hiljaisella äänellä, että en usko edes sinun kuulevan sitä.
     "On."
     Mietin tätä uutta tietoa hämmäentyneenä, ja ajattelen, että jos kerran tämä on pelkästään unta, voin tehdä kanssasi juuri kaikkea sitä, mistä olen aina haaveillut, ilman, että sinä satutat minua. Joten päätän, että nautin tästä unesta koko sydämestäni, ja teen kanssasi kaikkea sitä, mitä en oikeasti voi kanssasi tehdä.
     Työnnän sinut hellästi pois päältäni viereeni ruoholle ja katselen sinua. Et ole ollenkaan sellainen, jollainen kuvittelin sinun olevan. Olet paljon komeampi. Voimakkaampi. Miehekkäämpi. Ja rakastettavampi. Silmäni ahmivat tuota täydellistä näkyä. Sinä olet sulkenut silmäsi ja annan minun rauhassa katsoa sinua. Makaat samalla tavalla kuin minäkin hetki sitten, kädet pään alla. Pieni hymy karehtii huulillasi, lihaksikas vartalosi makaa ruohikon päällä niinkuin se olisi yhtä maan kanssa, niinkuin se onkin. Havahdun, ja ajattelen, että miksi ihmeessä minä pelkästään katselen sinua, kun voisin sekä katsella, että koskettaa sinua.
     Hivutan käteni hitaasti lähemmäs sinua, kunnes kosketan sinun kylkeäsi. Sinä sävähdät kosketuksestani, mutta pysyt paikoillasi. Liikutan kämmentäni hiukan ylöspäin sinun rintakehällesi ja pyydän sinua tulemaan lähemmäs. Siirrän toisen käteni pehmeälle poskellesi, ja suutelen sinua. Jos tämä tuntuu aina tältä, en tahdo herätä koskaan, ajattelin.
     Sinun jäinen tulesi polttaa minun huuliani, keskityn niin paljon siihen tunteeseen, että suljen silmäni. Yhtäkkiä sinä katoat minun viereltäni, avaan silmäni katsoakseni, mihin sinä menit.
     Mutta en ole enää niityllä. Olen omassa huoneessani. Voihkaisen. Uni tuntui niin todelta kuin olisit oikeasti ollut siellä minun kanssani. Että se ei ollut pelkästään unta, vaan se tuntui siltä, että olisimme uneksineet yhdessä, samaa unta. Kyynel vierähtää poskelleni, koska tiedän, että se on vain omaa kuvitelmaa pääni sisällä. En voisi koskaan oikeasti katsoa sinua ja koskettaa sinua samalla tavalla kuin unessani. Enkä oikeasti tiennyt, oletko edes saman näköinen kuin unessani.
     Nousen ikkunan ääreen ja sanon ääneen: "Minä näin unta." Tuuli puhaltaa kasvoilleni, aurinko tulee esiin pilven takaa, linnut laulavat tavallista kauniimmin, lehtien suhina kuulostaa ihan hengitykseltä.
     "Minä olin siellä."

Tämä riittää

Vedän mustat converseni jalkaani ja astun ulos. Kuulen oven kolahduksen takanani. Raikas ilma ja aurinko tervehtivät minua. Ne osoittavat omalla tavallaan kaivanneensa minua. Tuuli nipistää poskeani, aurinko suutelee nenänpäätäni. Puhallan ilman keuhkoistani ulos ja astun eteenpäin.
     Kävelen niillä asfaltin laikuilla, jotka aurinko on ehtinyt sulattaa näkyviin ja nautin siitä, kuinka tukevaa se on jalkojeni alla, verratuna kylmään sohjoon. Hymyilen maalle ja toivotan sen tervetulleeksi. Se on joutunut liian kauan piileskelemään lumen alla. On taas sen aika astua esiin ja elää. Ja tuottaa elämää.
     Nostan aurinkolasit nenälleni ja haron sormillani vaaleiden hiuksieni lävitse muutamia kertoja. Olen hiukan jännittynyt siitä, mitä pian tapahtuisi. Saavun tavanomaiselle paikalleni ja istahdan alas. Ja odotan sinua. Suljen silmäni ja hengitän syvään. Haistan ilmassa kevään, elämän, tutun tuoksun, joka on myös sinun tuoksusi. Pian olet täällä.
     "Hei."
     "Hei", minä henkäisen hiljaa, silmät kiinni.
     "Pelkäsin, että et tulisi."
     "Se, mitä kerroit, ei muuta sitä, että rakastuin sinuun ennen ensisilmäystä."
     Aurinko alkaa paistaa kirkkaammin kasvoilleni ja siitä tiedän, että sinä hymyilet minulle. Taivutan päätäni taaksepäin ja nautin auringon suomasta lämmöstä. Sinun lämmöstäsi.
     "Saanko kysyä sinulta jotain?", sinä kysyt.
     "Toki", kuiskaan.
     "Miksi rakastat minua niin paljon? Olisi muitakin. Normaaleja..", äänesi hiipuu viimeisten sanojen kohdalla ja minun teki mieli avata silmäni, mutta pidin ne kiinni.
     "Koska sinä arvostat minua."
     Sinä olet hiljaa, tuuli hyväilee kasvojani, se tuntuu ihan kämmeneltä.
     "Kumpa voisin antaa sinulle enemmän", kuiskaat surua äänessäsi. Aurinko menee pilveen.
     "Tämä on hyvä minulle. Minun on hyvä näin. Jos sinunkin on."
     Tunnen kätesi niin nopeasti poskellani, että sävähdän. Siitä on niin kauan, kun viimeksi oikeasti kosketit minua. Mutta kosketuksesi ei jää siihen. Sinä teet jotain, jota en ikinä olisi osannut odottaa. Sinun huulesi hipaisevat oikeasti minun huuliani. Ei tuuli, ei aurinko, ei mikään luonnonvoima. Vaan sinä. Sinä, joka hallitset niitä kaikkia. Sinä itse.
     Sävähdän kosketuksesi voimasta ja sinä vetäydyt nopeasti pois. Kyynel vierähtää poskelleni. Toivon koko sydämestäni, että voisin koskettaa sinua useammin. Nähdä sinut edes kerran. Mutta niin ei voi tapahtua. Se ei ole mahdollista.
      Ei niin kauan, kun sinun kosketuksesi polttaa, ja näkemisesi tekisi minusta tomua jälleen.

Villi lapsi

Sä olet vapauden lapsi
sä olet se, joka juoksee kentällä paljain jaloin
se, jonka rastat putoilevat olkapäille
hän, jolla on valloittava nauru
ja vapautunut hymy

Sinä otat sen keskisormesi ja peukalosi väliin
suljet silmäsi ja puhallat päälleni
ja kerrot, että elämä on sitä, millaiseksi teemme sen.
Se ei ole päämäärätöntä ajelehtimista
se on polku metsässä,
joka muuttuu tekojemme kautta.

Mutta se on sinun polkusi

Tottakai metsän lapsi
saa itse valita polkunsa.
Jos joku muu astuisi sille,
se ei olisi niin helppoa.
Mutta koska sinä olet vapaa ja kuulut sinne,
se tottelee sinua.
Ja sinä saat olla vapaa.
Ja ottaa uuden sormiesi väliin.

Tuleeko romanttinen tunnelma

Painan napista
kuuluu naksahdus
ja liekki alkaa valaista.
Sytytän kynttilät
ja sammutan valot.

Suihkutan päällesi kylmää vettä
minä nauran
Sinä hierot kasvojasi
ja naurat.

Vesi tippuu päällesi
se valuu alas hiuksiltasi
sinun rintakehällesi
josta se jatkaa matkaansa
kohti vapautta.

Sanoin; älä mene minnekään
ja sinä tulit luokseni.
Joskus vieläkin toivon,
että olisit tullut ikuisuudeksi,
et pieneksi vesipisaraksi
minun rintakehälleni.

En koskaan tultani sulle jaa

Jos minä sanoisin
olet kaikkien suloisin
sulkisitko mut syliisi
rakastaisitko kuin omaasi

En milloinkaan
saata sua unohtaa
ja en koskaan
tultani sulle jaa

Intohimoni sulle jäi
sanoit on oikein hyvä näin
syliini sua sulje en
paremmasta haaveilen

En milloinkaan
saata sua unohtaa
ja en koskaan
tultani sulle jaa

Ei kestäisi

Tiedätkö, kuinka paljon sattuu,
kun tiedät, ettet voi.
Tahtoa sinulla on.
Motivaatiota tarpeeksi.
Mutta et pysty,
antamaan kaikkeasi.
Koska jos antaisit,
sydämesi ei kestäisi.
Tiedätkö,
kuinka kipeää
tekee tieto siitä,
että ei koskaan
saa olla niin vahva
kuin pystyisi.
Minä tiedän.

Pelastusrengas

Kun sanoin, että minun pitää lähteä,
muistin sinut.
Sinä sanoit; älä mene,
hän ei sanonut mitään.

Se nosti mieleeni,
kuinka aina puhuin kanssasi,
jättäen muut huomiotta,
koska halusit olla kanssani.

Nyt sinä et ole pitämässä kiinni,
ja minä ajelehdin aaltojen mukana.

Ennen

Ennen kun tein näin,
sinä olit jo täällä.
Odottamassa minua,
odottamassa sanojani.

Tänäänkin sinä olet täällä,
mutta sinä et odota.
Sanattomuus,
on silkkaa kylmyyttä.

Joka jäädyttää pienen palan,
mutta silti niin suuren,
että se pistelee,
ja minun on pakko,
vuodattaa yksi kyynel,
niille ajoille,
jolloin sinä odotit.

Viisareita

Hellät katseesi, joita et monille suo.
Yhden niistä annoit minulle.

Olit läheisin heistä,
nyt olet etäisin.

Jos vain voisin,
vetäisin viisareita,
niin lujasti taaksepäin,
että käsiini sattuisi.

Repisin kolme viikkoa,
ja täyttäisin ne uudestaan.
Maalaisin taulut uudelleen,
ja ripustaisin ne uusille paikoilleen.

Mutta käteni ovat liian heikot viisareiden luona,
ja siksi tyydyn vain muistamaan hetkien kauneuden.
Koska silloin kaikki oli kaunista ja hyvää,
silloin kyyneleet eivät tipahdelleet poskiltani käsilleni.

Liekit

Sinun vuoksesi minä hymyilin,
sinun takiasi minä toivoin.
Sinun tahdostasi minä lähdin,
mukaan siihen leikkiin.
Joka polttaa molemmista päistä,
palaa loppuun ennenkuin alkoikaan.

Ja kun leikki on loppu.
Jäljellä on vain kylmyys.
Ja muisto siitä lämmöstä,
jonka liekit polttivat.
Meidän sydämiimme.

--------------------
Vuoksesi kasvoillani
risteilivät onnen hymyt
sinä sait minut toivomaan
sait uskomaan
johonkin parempaan

Olit vastustamaton,
kukapa ei olisi lähtenyt
mukaan siihen leikkiin,
joka polttaa molemmista päistä
ja palaa lopppuun
ennen aikojaan

Kun liekki on sammunut
ja vain hiillos on jäljellä
huomaan, kuinka kylmää
täällä on
Sydämessäni on muisto
siitä lämmöstä,
jonka liekit polttivat

Meidän sydämimme.

Kaiken

Sinä lähtetit minulle tuhansia viestejä,
puhuit tunteja päivässä.
Nauroit niin hyvässä kuin pahassa,
minun kanssani.
Sinä vedit minut mukaasi,
erilaiseen maailmaasi.
Halusit saada minut tuntemaan,
millaista on elää aidan siellä puolen.

Sinä kerroit minulle,
salaisuuksia.
Sinä sait minut tuntemaan,
onnellisuutta.

Kätesi nousee hitaasti ylöspäin,
se löytää avaruuden sormieni lomasta,
ja täyttää sen tyhjyyden.
Painaudut tiukemmin kiinni,
ja katsot silmiini.

Sinä annoit minulle tämän kaiken,
sinä et tahdo muistaa.
Minä muistan kaiken.
-------------------------------

Etkö todellakaan muista,
että sinä opetit
minut elämään sinun maailmassasi

Ei, en oppinut itse
ja vaikka kuinka yrität kertoa,
että se et ollut sinä,
minä näen pelon silmistäsi.

Kyllä minä tiedän,
ettet tahdo heidän kuulevan.

Tahtoisin huutaa;
Muistatko oman kätesi,
joka täytti avaruuden sormieni lomasta
Muistatko, kuinka painauduit minua vasten

Sinä opetit minut elämään täällä.
Sinä et aio muistaa,
minä en ole niin turtunut. 

Mitä sä pelkäät?

Sä lauloit mulle 'mitä sä pelkäät?',
en osannut vastata lausein.
Osasin vain katsoa silmiisi,
ja yrittää viestiä niillä,
että pelkäsin sinua,
sitä, että sinä tekisit juuri niin,
mitä tiesit minun pelkäävän.

Nousevan auringon

Kun on pitkään saanut kylmiä tikareita,
niin pelkkä kylmyys tuntuu hyvältä.
Tuntuu hyvältä huomata,
että iskuista puuttuu terävyys,
ja jäljelle jäi pelkkä kylmyys.

Vaikka kylmyys turruttaa ja tekee kipeää,
sormet kangistuvat paikalleen.
Silmät tuijottavan tyhjyyteen.
Niin silti kylmän vuoren takaa,
voin nähdä nousevan auringon.

Ruusun piikit

Itkunsekaisin tuntein karkaan paikalta. Juoksen piiloon, jossa kukaan ei näe kyyneleitäni, jotka vierivät poskilleni ja poskilta paidalleni ja housuilleni. Nyyhkytän ulos pahaa oloani, joka purkautuu typerän syyn takia. Mutta lopulta se pienin oljenkorsi on liikaa, ja pieni ihminen ei vain enää jaksa kantaa sitä taakkaa, mitä hänen päälleen kasataan.
     Meikkini levisivät poskilleni ja silmäni olivat itkusta punaiset. Ja kaikki tämä vain yhden valheen takia, joka johti asiasta toiseen. Ja sen takia seison nyt tässä. Katson itseäni kriittisesti peilistä kyyneleiden vieriessä poskiani pitkin ja mietin, miksi vihaat minua niin paljon.
     Ennen sain sinulta hymyjä, naurua, repeämisiä, silmäniskuja.
     Mitä saan nykyään? Kylmiä vilkaisuja, jos niitäkään. Vihaisia katseita kahvilan toiselta seinustalta. Kylmiä sivuutuksia ovensuussa. Lyhyitä vastauksia kysymyksiini, joihin ennen vastasit monella sanalla omalla ironisella tavallasi. Nyt ne ovat vain muistoja.
     Ennen valvoin näin pitkään sinun kanssasi. Nyt valvon siksi, koska en saa unta. Tuijotan kattoani miettien, miksi vihaat minua. Vedän peiton silmilleni ja haistan sinun tuoksusi. Sysään peiton syrjään ja nousen ylös. Tänään asunto on yksin minun. Se ei ole enää meidän.
     Ennen me olimme täällä yhdessä. Aamulla vedin sinun T-paitasi päälleni ja menin keittämään teetä sinun jäädessä makaamaan sänkyyn. Odotellessani teen kiehumista nuuhkin paitaasi, joka oli täynnä sinun tuoksuasi. Kaadoin teen kuppeihin ja tulin takaisin. Laskin tarjottimen sängyn viereen ja kumarruin suukottamaan sinua. Sinä avasit silmäsi ja katsoit minua hellästi. Ja vedit mukaasi.
     Nykyään se kaikki on vain muisto. Olet muistona lakanoissani, joita en ole vienyt pesuun. Olet muistona laatikossani, jossa on sinun T-paitasi, joka jäi tänne. Olet muistona teekupeissa, joista juon teetä, jota sinä opetit minut juomaan. Olet muistona keittiön pöydän ääressä, jonkä ääressä niin useasti kävimme mitä huvittavimpia keskusteluja. Olet muistona olohuoneen sohvalla, jonka päällä sinä niin useasti istuit ja katselit minua, kun makasin lattialla nauramassa.
     Ne muistot pistävät minua joka kerta, kun kosketan niitä. Kuin ruusun piikit. Tiedän, että ne satuttavat, mutta silti minun on pakko koskettaa niitä, koska muuten en tiedä, onko niitä edes olemassa.
     En tiedä, miten sinä muistat kaiken. Mutta minä muistan ne näin. Ja sen takia sinun kylmät katseesi satuttavat enemmän. Koska tiedän, että ennen minä sain sinulta jotain muuta.
     Sain hellän hymyn. Ja tunteen, että minä olen rakastettu.
     Enää se on vain muisto. Muisto, joka ei kuole, mutta joka haalistuu ja ajan myötä kuluu pois niin, että muistan vain kirjoittamieni sanojen takia, miksi minä rakastin sinun läheisyyttäsi niin paljon.

Irti

En tiiä, mitä sä mietit,
mutta kauas sä karkasit.
Irrotit kätes mun elämästä,
jos ees koskaan otit kiinni tästä.
Mä yritin kovaa puristaa,
estää sua menemästä.
Mutta en mä niin saa tehdä,
ei niin voi pitää ketään lähellä.
Joten mä päästin irti,
vaikka se osan minusta repi.

Hylkääminen sai kyyneleet poskille,
mikä vois uudestaan saada hymyn huulille?

---------------------------------------

Mietteesi tuntemattomat
vaivaavat öisin
Olit kuin lapsi;
Otit sydämeni mukaasi,
lähdit juoksemaan
huutaen ota kiinni.

Minä juoksin
hengästyin
väsyin

Minä todella yritin.


Eräänä päivänä tulit takaisin,
annoit minulle itseni.
Olisimpa huomannut jo silloin,
että et tuonut minua takaisin kokonaan.