tiistai 30. heinäkuuta 2013

Minä en kuulu tänne

Jos en olisi koskaan saanut kokea tätä,
osaisinko kaivata mitään tämän kaltaista?
Vaikka sisimpääni sattuu oleminen täällä,
en voisi olla onnellisempi siitä,
että minun annettiin kokea muutakin elämää,
nähdä, että on paikkoja kaukana täältä.
Paikkoja, joissa on erilaisia ihmisiä,
erilaisia auringonlaskuja,
monenlaisia tähtiä ja kojuja.
Koska olen nähnyt,
kaipaan entistä suuremmin muualle.
Minä en kuulu tänne.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Elämäni suloisin virhe

"Minä olen elämäsi suloisin virhe", kuiskasit korvaani, enkä ymmärtänyt, mitä sinä sanoit. Tahdoin vain olla kanssasi tässä ja nyt. Nyt ja aina. Ikuisesti. En uskonut, että mitään pahaa oli olemassakaan, kun sinä olit kanssani. Sinä pidit minun pelkoni loitolla, sinä haihdutit painajaiset pois ja suljit minut turvalliseen kuplaan.
Sinun rakkautesi ja sanasi saivat minut kokemaan ihmeellisiä asioita. Näin auringonlaskut ensi kertaa sellaisina kuin ne ovat. Luonnon äänet eivät koskaan olleet olleet niin kauniita ja kutsuvia. Ne viettelivät minut mukaansa, kuten sinäkin. Mikään maailmassa ei ollut entisellään. Jos joku oli joskus ollut kaunista ja hyvää, sinun jälkeesi se oli kauneinta ja viattominta maan päällä.
Jokainen elämäni osa-alue muutti muotoaan. Aloin nähdä kauneutta ja iloa paikoissa, joissa oli ennen pelkkää tuskaa. Sinä nostit kauneuden esiin palaneista kodeista ja ruostuneista kihlasormuksista. Sinä nostit kauneutta kaikkialle, missä sitä ei oltu ennen nähty. Sinun kykysi herättivät maailman eloon.
Kun rakensimme puumajaa, katselin sinua työn touhussa. Sinä olit keskittynyt. Sinä tiesit, mitä teit. Sormesi taiteilivat näppärästi köysien kanssa, ja hartiasi kantoivat vanhasta tottumuksesta lautoja paikoilleen. Työsi tanssi eteenpäin ja mietin, oliko mitään, jota sinä et olisi tehnyt kauniisti. Olit kuin toisesta maailmasta.
Toisesta maailmasta sinä todellakin olit. Enkä olisi koskaan saanut tietää sitä, jollen olisi oppinut katsomaan kaiken sen kauneuden läpi. Kun sinun kauneuttasi katsoi tarkemmin, huomasi, että siinä oli säröjä. Ja kun oppi katsomaan niiden pienien säröjen välistä, näki pimeyttä. Ei sellaista pimeyttä, joka tuli siitä, että ei ollut mitään nähtävää, tyhjää pimeyttä. Ei, se oli synkkää pimeyttä, joka peitti taakseen rumia salaisuuksia. Se pimeys oli turruttavaa.
Minulle kesti vuosia nähdä kauneudessa olevat säröt. Ja taas vuosia löytää säröjen takana oleva pimeys. Ja kun ensi kerran näin sen, tiesin ennenkuin jo käänsin kylkeäni, että sinä olet poissa.
Sinä teit maailmastani kauniin, sitä en kiellä. Sinä sait minut uskomaan unelmiin, sitä en voi salata. Sinä opetit minut nauttimaan elämän pienistä asioista, sitä en voi kiistää. Mutta sinä opetit minut myös näkemään sellaista, jota minun ei olisi koskaan pitänyt nähdä.
Sinä opetit minut löytämään pimeyden kauniiden asioiden takaa. Sitä sinä tarkoitit, kun sanoit, että olet elämäni suloisin virhe. Sen kaiken suloisuuden alta opin näkemään virheet. Ilman sinua en olisi oppinut näkemään sitä. Se oli virhe. Että minä opin.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Harhaa

Koska tämä paikka tuntuu
siltä kuin se tukehduttaisi minut
siksi etsin asioita, jotka tuntuvat vapaudelta
haluan edes hetken tuntea
olevani vapaa.
Olkoonkin, että se vapaus on harhaa.

Toinen

Kuin sisälläni asuisi kaksi eri ihmistä
Toinen tahtoo tehdä, kuten haluaa
toinen tahtoo tehdä oikein
Kumpikin on vuorollaan voitolla
enkä ehkä koskaan saa toista voittamaan
Mutta sen tiedän, että minun on opetaltava
ruokkimaan sitä puolta itsestäni
joka haluaa tehdä oikein

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Miksi en saa

Miksi en saa miettiä,
mitä pakkaisin mukaani
vuoden kestävälle matkalle.
Miksi en saa suunnitella,
mitkä tavarat jätän kotiin
ja mitkä tulevat ehdottomasti mukaan.
Miksi en saa kärsiä jetlagista
ja uuvuttavasta lentomatkasta.
Miksi en saa kuulla vierasta kieltä
kokonaisen vuoden ajan.
Miksi en saa lähteä lentämään
kun tunnen tukehtuvani täällä.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Sä voit lentää, jos sä tahdot

Ja silloin, kun sä tunnet sen taas
sä et oo odottanut sitä
ja se tuntuu todella vieraalta
et tunnista sitä, se on liian outoa
että osaisit nimetä sen jälleen
Mutta sen tiedät, että mikään
ei tunnu niin hyvältä
kuin kaikki tämä hyvä
yhden ainoan vuorokauden sisällä
Sinun sydämesi lentää

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Lempipaikka

Lempipaikkani on sinun luonasi
muut paikat eivät kelpaa
kuin vain sinun luonasi
ei paikalla väliä.

Omasi

Suljet hymyillen silmäsi
kiedot minut syleilyysi.
Kerrot aina rakastavasi,
kuiskaat; "olen aina sun omasi."

Suosittu

Mitä jos mä olisin ollu se, jonka sana on laki
jos mä oisin ollut synttäreiden kunniavieras
juhlien odotetuin bailaaja
Kaveriporukan rakastetuin naurattaja
Entä jos mä olisin ollut suosittu?

Silloin en ois oppinut olemaan nöyrä
en olis oppinut taistelemaan
en ois taistellut unelmieni eteen
en ois koskaan oppinut, kuinka noustaan ylös
musta ei koskaan ois tullut näin vahvaa
Jos olisin ollut suosittu.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Elossa

Sen täytyy joskus satuttaa
sen pitää joskus itkettää
joskus pitää vuodattaa kyyneleitä
ja tuntea kipu sisällään
jotta voisi sanoa itselleen
tuntea olevansa elossa

Tyhjää

Tunteet saavat minut eloon
minun on pakko hakea tunteeni
mistä tahansa, koska tahansa
koska ilman tunteitani
minä en usko olevani elossa
ilman tunteita, ilma keuhkoissani
on vain tyhjää paskaa

Onko olemassakaan

Onko olemassakaan
sellaista rakkaustarinaa
Et näe muita kuin hänet
ja koko maailma pysähtyy ympärillänne
Onko olemassakaan
oikeaa syliin sulkijaa
Kyyneleiden pyyhkijää
poskelle suukottajaa
Onko se kaikki vain haavemaailmaa
kirjailijoiden kuvitelmaa
Jonka he sanoillaan
herättävät eloon
Onko olemassakaan
Mitään vastaavaa

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Spasibo

Menja zovut Emilia. Mne vosemnatsat let. Ja zivu v S.
Kak dela? Korosho spasibo.
Ploko?
Da.
Ya lublu tebya. Net.
Spokoi nochi sladkih snov.
Spasibo.
Pozaluista.

Dobre utro.
Privet.

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Hän

Nykyään et edes pyydä vastauksia siihen
yrität vain mahdollisimman hyvin
sulkea koko asian mielestäsi
ja siinä mielesi sopukassa,
jonka olemassaoloa et edes tiedosta,
haaveilla hänestä.

Mutta tänään
sinä käsket mieltäsi sulkeutumaan
ja unohtamaan kaiken sen
koska et tiedä kuka hän on.
Etkä halua satuttaa itseäsi
haaveilemalla ihmisestä, jota et edes tunne.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

That's why I'm scared when you say you love me

Maailmasi on musta, on olemassa pieniä onnen pilkahduksia, tähtiä. Sitten tulit sinä, liekehtivä meteoriitti, ja koko maailma säteilee onnea. Siltä se tuntui, kun me tapasimme. Me tapasimme aurinkoisella rannalla, olin juuri saanut levitettyä pyyhkeeni maahan ja nautin auringosta, kunnes sinä tulit aurinkoni eteen. Sinulla oli drinkkilasi kädessäsi ja hymy kasvoillasi. Virnistit minulle ja kysyit, haluaisinko tulla sinun kanssasi ottamaan aurinkoa. Tottakai minä suostuin.
Levitin pyyhkeeni viereesi ja sinä kerroit minulle, että rakastat aurinkoa. Sitten otit esiin aurinkovarjon ja pystytit sen yllesi siten, että olit varjossa.
Kun olimme ensimmäisillä treffeillämme, olimme kävelemässä kohti erästä kahvilaa. Taivaalla oli tummia pilviä ja sanoin, että pian alkaisi sataa. "Ihanaa", sinä vastasit, "Minä rakastan sadetta."
Kun alkoi sataa, kaivoit repustasi esiin sateenvarjon ja pysyttelit sen alla, ettet kastuisi.
Ensimmäisellä kerralla, kun saavuin kotiisi, esittelit minulle yksiötäsi ja näytit minulle maisemia avonaisesta ikkunasta. Pieni tuulevire heilutti hiuksiasi, ja sanoit, että rakastat tuulta. Hetken kuluttua suljit ikkunan. Ja menit keittämään meille vihreää teetä.
Eräänä aamuna heräsin vierestäsi ja tunsin, kuinka sormesi sivelivät käsivarttani. Annoit minulle suukon ja kuiskasit ne kolme pientä sanaa.
Kyyneleet tulivat silmiini. Sinä kysyit, mitä mieltä olen siitä. Vastasin, että olen peloissani.
-Bob Marley

Sydäntensärkijä

Hän löytää minut väkijoukosta, juoksee luokseni. Suutelee niskaani ja kysyy, koska näemme jälleen. Naurahdan. Katson hänen sinisiin silmiinsä ja nostan käteni hänen poskelleen. Hänen silmissään on kyyneliä, koska hän tietää vastauksen jo, mutta haluaa kuulla sen suoraan minulta.
"Emme koskaan", kuiskaan, liu'utan käteni pois hänen poskeltaan ja käännyn jatkaakseni matkaani. Taas yksi rikottu sydän enemmän.

Sinä kävelet minua vastaan. Sinun ruskeat hiuksesi pörröttyvät tuulessa. Suot minulle hymyn, ja jatkat matkaasi. Olet yksi ainoista, jotka eivät pysähdy luokseni, ja hyvä niin.

Bussipysäkin toisella puolella on hän. Hän heiluttaa minulle ja yrittää saada huomioni, heilautan nopeasti vastaukseksi kättäni ja jatkan matkaani. Vihreät silmät katsovat perääni ja tiedän, että minun pitäisi kertoa hänellekin, mutta en pysty siihen.

Kaksi rikottua sydäntä kävelee minua vastaan, toinen katkerana, toinen yhä haikaillen. Katkeralle suon anteeksipyytävän hymyn, jota ei oteta vastaan. Haikailevalle annan asiallisen hymyn, joka viestittää, että tunnistin hänet. Toivon, ettei hän lähde perääni, koska en jaksa torjua samaa ihmistä montaa kertaa.

Seuraavana päivänä mielessäni on kukas muukaan kuin sinä. Minä ajattelen sinua sinun vahvuutesi takia. Sinä et ole rakastunut minuun. Sinä et yritä päästä seuraani. Vahvuutesi on ihmeellistä ja niin yliluonnollista, että sinä olet ainut, jonka vuoksi voisin olla niin itsekäs, että pitäisin sinut itselläni kuukauden. Pudistan päätäni itselleni, en ikinä voisi olla niin hirveä. Huokaisen ja valmistaudun kohtaamaan uuden päivän sydäntensärkijänä.

Kun kävelen kadulla, kuulen juoksuaskelten tavoittavan minua. Hän ottaa kädestäni kiinni, painaa sille suukon ja sanoo, ettei halua päästää minusta irti. Kyyneleet tulevat silmiini. En jaksa tätä. En tahdo olla yksin. En tahdo särkeä sydämiä. Kerron hänelle, että minun kanssani on mahdotonta olla. Pettymys hänen silmistään paistaa sydämeeni ja minä käännyn pois.

Kymmenen rikottua sydäntä, kirjoitan päiväkirjaani illalla. Kaivaudun peiton alle miettien sinua.

Vahvat käsivarret kietoutuvat ympärilleni. Partaveden tuoksu täyttää ajatukseni ja lempeä henkäys vasten kasvojani herättää minut. Hymyilen sinulle, ja päättäväisesti työnnän sinut kauemmas.
Unenomaiset silmäsi katsovat minua kysyvästi. Huokaisen. Onko minun tehtävä tämä jopa sinulle?
"Minä en tule muutakuin rikkomaan sinun sydämesi."
"Olisi etuoikeus, jos sinä rikkoisit sen."
En pysty taistelemaan vastaan, ja minä putoan käsivarsillesi. Mutta vain hetkeksi. Katson uudelleen silmiisi ja kerron sinulle totuuden, sen, jota en ole kertonut kenellekään muulle.
"Kaikki, jotka ihastuvat minuun, tulevat kuolemaan jos minä annan heille vastakaikua. Se on kiroukseni vaikutusta."
"Tiedän."
Mitä!? Räpyttelen silmiäni ja mietin, sanoitko niin siksi, että haluaisit minun valahtavan syliisi, vai tiedätkö sinä todella? Katson sinua kysymysmerkit silmissäni ja sinä sipaiset sormellasi huuliani.
"Yksi, jonka avulla kirous poistuu,
on se mies, joka kuolemassa kastautuu,
ja silloinkin vaarana olla saattaa.
ettei nainen voi koskaan tätä miestä rakastaa."
"Mutta minähän rakastan sinua", kuiskaan.
"Niin", sanot ja suljet minut syliisi.
Sinä puristat minua lujasti, mutta et tarpeeksi lujaa, alan tippua syvään kuiluun. Minä jatkan ja jatkan tippumista, kunnes herään omaan huutooni.

Se oli vain unta, rauhoittelen itseäni ja juoksen samalla ympäri asuntoani, koska olen myöhässä. Juostessani bussipysäkille, näen siellä sinut. Poskiani alkaa kuumottaa, uneni oli niin todentuntuinen.
Saavun vierellesi ja nyökkään sinulle, mutta sinä et tyydy siihen. Lausut minulle sanat;
"Kastauduinko minä siellä turhaan?"

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Med nöje, mielelläni

Minä kävelen aurinkoisella kadulla. Pieni tuulenvire käväisee kasvoillani ja heiluttaa muutamaa hiussuortuvaa, jotka ovat karanneet nutturastani. Nuolaisen jäätelöäni, jota nautin kauniina kesäpäivänä rakastamani maan pääkaupungissa. Ohitseni kävelee ihmisiä, joita en tunne. He puhuvat kaunista kieltä, joka suutelee korviani ja kuiskailee salaisuuksia. Ymmärrän sanan sieltä, toisen täältä.
Olen yhtä hymyä ja hymyilen ihmisille, jotka kävelevät ohitseni. Jotkut heistä vastaavat hymyyni. Toiset vastaavat hiukan hämillisinä, luullen, että olen heidän puolituttunsa, joka heidän kuuluu tunnistaa. Muutamat vastaavat hymyyni, koska tietävät, että olen vain onnellinen tuntematon, joka haluaa jakaa hymynsä heidänkin kanssaan. Mutta kauniita hymyjä kaikki.
Pysähdyn erään patsaan juurelle kuninkaan linnan eteen ja suuntaan katseeni merelle. Suolainen tuoksu tulvii nenääni ja hengitän syvään. Jään paikalleni istumaan ja nautin laskevan auringon lämmöstä ihollani. Imen tämän ihanan maan kauneutta sisääni täydellä sydämellä.
Katselen ihmisiä, jotka kulkevat patsaan ohi. Jotkut yksin, kännykkäänsä selaten tai kiireisesti juosten. Toiset pareittain, pariskuntina tai hyvien ystäviensä kanssa. He liikehtivät hitaasti miettien, minne seuraavaksi seuralaisensa kanssa menisivät. Jotkut kulkevat isommissa ryhmissä. Nauraen ja puhellen.
Katseeni osuu kauempana kulkevaan ihmiseen, ja päähäni tulvii ajatus, joka on sinne tullut monta kertaa aiemminkin; miksi minun maassani ihmiset eivät näytä tuolta?
Kaunis hymy valtaa komeat kasvot, itsevarmuus paistaa koko olemuksesta. Mikseivät minun maalaiseni ole yhtä itsevarmoja, ja sen johdosta niin paljon paremman näköisiä? Pohdin pienessä päässäni.
Mies, joka herätti nämä ajatukset, kävelee ohitseni ja suo minulle hymyn. Olin vahingossa jäänyt tuijottamaan häntä. Hymyilin pikaisesti takaisin ja käänsin katseeni pois ihmismassaa, joka virtasi ohitseni. Kun nostan katseeni ja tähyilen kuninkaan linnaan päin, näköpiiriini ilmaantuu jotain, jota en ole koskaan nähnyt.
Hän, jos joku on itsevarma. Hän, jos joku on komea. Hänellä, jos jollakulla on kaunis hymy. Hän, jos joku ei ole kotoisin kotimaastani, ja jos on, hän on puoliksi kotoisin tästä maasta.
Hän kävelee minua kohti, hän laskee lasejaan hiukan, ja katsoo suoraan silmiini. Hän ottaa lasit kokonaan pois nenältään ja laittaa ne roikkumaan topin kauluksestaan. Hän kävelee patsaan juurelle, istuutuu vierelleni ja sanoo;
"Hej."
Ennenkuin ehdin vastata hän on ehtinyt vilkaista minua uudemman kerran ja hän sanoo:
"Rakastan katsella auringonlaskua juuri tämän patsaan juurella. Haluaisitko liittyä seuraani?"
"Med nöje, mielelläni"

Sinusta sinut

Pieniä asioita
jotka mielestäsi muodostavat sinut
pieni pallo hampaiden edessä
muutama musta viiva käsitaipeessa
vielä yksi pallo lisää korvaan
pyöreät mustat lasit silmiesi eteen
ei se ole väärin
mutta siihen menee aikaa
ja silloin, kun olet saanut sen kaiken
tekevätkö ne silloinkin sinusta sinut?