Maailmoja

Minut luotiin sinisiä nauhoja katsomaan
pilviä ylhäältäpäin ihmettelemään
vastarannalle vilkuttamaan
ja metsien keskelle juoksemaan

Minut luotiin elämään kaikkialla
minun ei kuulu olla vain tässä
minun kotini on siellä
missä juuri sillä hetkellä olen

Olisiko joku valmis tulemaan mukaani
lähtemään juoksemaan karkuun
tätä kuihtunutta paikkaa

Tule mukaani hengittämään
vapaata ja raikasta ilmaa
Lähde minun kanssani
kohti vapautta, kohti maailmoja

Salaisuuksien puutarha

Her heart was a secret garden. And the walls were very high...
Kauniita, niin ihmeellisiä kasveja. Väriloisto on päätä huimaava. Korkealle kohoavia puita, joiden kauniskuvioiset ja uurteiset ruskeat ja beiget rungot, jotka haarautuvat yhä ohuemmiksi ja ohuemmiksi oksiksi, joihin kasvaneet kahisevat lehdet yrittävät raapia siniselle, hiukan pilviselle taivaalle pieniä naarmuja. Lehdet ajattelevat, että vielä jonain päivänä puut kasvavat niin pitkälle, että ne todella yltyvät pilviin. Että ne pääsevät halkomaan niitä pumpulisia vesihöyrymättäitä. Että ne todella pystyisivät jonain päivänä kertomaan pilville tarinansa.
Sateenkaaren värisiä kukkia. Jotkut kohoavat ylväinä korkealle pysytellen pystyssä, kun taas toiset kasvavat ruohonjuuritasolla, pienten eliöiden suojana ja varjona. Kukkien terälehdet tarjoavat pehmeää syleilyään jokaiselle uupuneelle pienelle matkalaiselle. Ne houkuttelevat niitä tulemaan lepäämään ja nauttimaan itsestään. Jokainen niistä levittää vienoa ja kaunista tuoksuaan ympäri puutarhaa, jossa ne ovat.
Heiveröiset linnut lentelevät taivaalla. Ne pesivät suurien puiden varjossa ja laulavat toisilleen laulujaan. Ne kertovat toisilleen salaisuuksia kaukaisista maailmoita. Sellaisista, joita jotkut ovat vain nähneet unissaan ja salaa haaveksineet niistä. Linnut kuiskivat niitä iltasaduiksi, kuuluttavat niitä päivällä ilmasta ja aamulla ensi töikseen ne herättävät maailman laulamalla sen kauneudesta.
Jossakin kauempana kuuluu vesiputouksen pauhua. Jonkin matkan päässä siintävien vuorten huipulta vesi laskeutuu voimalla alas järveen, josta se jatkaa matkaansa tämän upean puutarhan läpi. Vesi kohisee kuin kaukana oleva ukkonen, jatkuvalla voimalla. Se muistuttaa pienempiä eliöitä siitä, että maailmassa on paljon voimakkaita asioita, jotka ovat vahvuudestaan huolimatta kauniita. Purossa uiskentelee ihmeellisen näköisiä kaloja. Sellaisia, joita olet nähnyt unissasi lapsena. Ne leikkivät ja syöksähtelevät toisiaan kohti, mutta ne eivät koskaan satuta toisiaan. Ne osaavat elää rauhassa.
Kun katseensa nostaa ylöspäin, ja katsoo kauemmas, voi nähdä lumisten vuorten huippuja. Voit melkein kuulla, kuinka tuuli ujeltaa siellä kertoen omia salaisuuksiaan. Sillä, jos jollakin on paljon kerrottavaa. Tuulet matkaavat yli maiden yhä uudestaan ja uudestaan. Niiden näkemät ja kokemat asiat ovat ihmeellisiä. Jos tahdot ymmärtää maailman salaisuuksia, kuuntele tuulia. Vuoren huipulla oleva lumi on pehmeää, ja kylmää, joka pistelee sormissa, kun se alkaa sulaa.
Villihevosten lauma laukkaa ohitsesi ja sinä tunnet ilmavirran, joka syntyy niiden matkustaessa eteenpäin. Niiden harjat heiluvat puolelta toiselle ja hirnunta täyttää ilman. Niiden lumoava voima ja kauneus hyökyy ylitsesi, kun ihmettelet niiden olemusta.
Pyörit hitaasti ympäri yrittäen kartoittaa kaiken kauniin, mitä näet. Joka puolella on lisää jotain niin upeaa ja ihmeellistä, että se saa sinut haukkomaan henkeäsi.
Tämä kaikki kaunis on muurien suojassa. Tämä on salattu puutarha, jonka sammaleiset muurit ovat todella korkealla. Oletko sinä se, jota varten tämä koko kaunis puutarha on olemassa? Oletko sinä se, joka kiipeää vaikeuksista huolimatta muurin yli?

Minä?

Antakaa anteeksi
en osaa olla se
jonka luulette minun olevan
tahdon vain olla minä
en sen enempää

mutta miten voisin olla minä
kun kukaan ei usko,
että tämä on oikea minä

Lasinen kaunis ja hauras

Lasinen kaunis ja hauras
se annettiin sinun käsiisi
Katselit sen läpi aurinkoa
ja uskoit olevasi aina siinä

Mutta sinä annoit otteesi livetä
ja pudotit sen käsistäsi
se hajosi pieniksi sirpaleiksi
hänen kyyneleensä eivät lakkaa vuotamasta

Jos voisit korjata sen,
et tekisi mitään yhtä mielelläsi
mutta koska vain hän saa rikotun ehjäksi
voin vain katsoa ja odottaa
tähteä taivaan rannassa

Minulle

Muita muistellessani
rintaani pitkin kulkee säröjä
Mutta kun muistan sinut
ja sinun kauniit lauseesi
minua alkaa hymyilyttää
koska sinun ansiostasi tajusin
että minäkin olen arvokas
ja että joku voi minuakin rakastaa

Kumpa voisin kertoa sinulle
kuinka paljon merkitset
minulle
sinä olet edelleen tärkein

Hei beibi koita hengittää

Luulitko todella,
että voisit ohjata minua.

Kukaan
ei voi sanoa, miten minun tulee kulkea.

Mikään
ei voi milloinkaan minua pystäyttää.

Aina saa toivoa,
mutta ei niitä toiveita minuun kannata tuhlata.

Minä
aion juosta kauas pois.

Enkä ehkä koskaan osaa sanoa
aionko jäädä paikoilleni.

Koska on niin helppo sanoa;
Hei beibi koita hengittää.

Bad, bad, bad, bad, bad

Savuke huuliesi välissä
uneliaat silmät
sekaisin olevat hiukset
nahkatakki auki
nopeasti räsähtävä ääni ja liekki
savurenkaita

Punaiset hiukset
paljon tatuointeja
juokset kielloista huolimatta
tikkari suussasi
ja heidän katseensa selässäsi
korkosi kopisevat pois

Juoksitte eilen yhdessä
sen ristikkoaidan yli
vaikka niin ei saisi tehdä
mitä sitten?
Paha tyttö.
Paha poika.
Paha romanssi.

Nuoruuden hulluus

Hylättyjen liljojen kyyneleet

Kun ne itkevät, ne eivät näytä sitä kenellekään.
Ne vain sulkevat terälehtensä ja kääntyvät poispäin.
Kun ne nauravat, ne näyttävät sen koko maailmalle kuin huutaen; "huomatkaa minut".
Mutta kukaan ei huomaa.
Eivät liljat ole näkemisen arvoisia.
Ei tämä maailma arvosta niitä.
Ei kukaan näe, mitä liljat kantavat sisällään.
Siksi ne ovat hiljaa.
Ne kuiskivat kaikki salaisuutensa maan syleilyyn.
Se tuntee niiden ajatusten painon.
Maa on raskas niiden takia.
Eikä se jaksa enää hengittää.

Koska maailma muuttuu sellaiseksi, että se todella ymmärtää, että ilman liljoja, ei olisi maata, joka meitä kantaa.

-----------------------------------------------

Kun ne itkevät,
ne sulkevat sydämensä
menevät nuppuun terälehtineen
piilottavat kauneutensa
tallaavat herkkyytensä jalkoihinsa

Miksi kukaan osaisi arvostaa
hukkuvia sydämiä,
pieniä Liljoja
joita maailma on pullollaan
joilla ei ole merkitystä

Ne kantavat sisällään salaisuuksia,
ne kuiskivat salaisuuksia toisilleen
salaisuuksia maansa multaan
Heidän ajatustensa paino
on liian raskas kantaa
Eikä maa lopulta jaksa hengittää

Kumpa olisimme huomanneet Liljat aiemmin.

Huuda

Uskomaton voi muuttua uskottomaksi
ja uskoton uskomattomaksi.
Jos annat heille oikeat sanat
oikeaan aikaan

Voiko mikään olla salassa
jos hän julkihuutaa sinun kunniaasi

Minä niin

Minä niin toivoisin,
että sadepisarat eivät olisi vieneet minua
sen ihmisen luota
joka sai minut ymmärtämään elämää.

Minä niin tahtoisin,
että vielä joskus kilometrit väliltämme
kuroutuvat umpeen
eikä meidän tarvitisi olla yksin.

Minä niin unelmoin,
että surulliset kyyneleet kasvoillamme
muuttuisivat onneksi
ja me löytäisimme toisemme uudelleen.

Minä niin uskon,
että jonakin päivänä juoksen luoksesi
kasvoillani aurinko
ja jään sinun rakastavaan syliisi.