Ps.

If u still talk about it, you still care about it.
Tai jotain sinne päin
enhän mä osaa kovin hyvin englantia
mut aina välillä mä puhun susta
Ajattelen sua
Muistan sut
En mä sanois et mä välittäisin
mutta kyllä mä mietin miten sulla menee
ja millasta mun elämä ois ollu ilman sua

Lähtisinkö muuttamaan menneisyyttä?
Multa kysyttiin.
En mä tiedä,
entä jos mikään hyvä ei ois tapahtunu ilman sua
en tarkota et sä olit hyvä asia
mutta jos en oiskaan päätyny hyviin vuosiin ilman kipua
en mä uskaltais muuttaa mitään
vaikka sun muistos tekee vieläkin kipeää

Sä et ees tajua, kuinka sä satutit mua
sä revit mut palasiksi etkä ees vilkassu taakses
Ei, kyllä sä vilkaisit
ja teit sen uudelleen

Ps. eiks oo aika säälittävää puhua vieläkin susta

En voi väittää

Palasit mieleeni
et pelkästään menneisyyden virheenä
vaan myös vain ihmisenä
Ihmisenä niin kuin minä

Muistutan itseäni,
ettei se ollut sinun vikasi
ja tahtoisin sinun ymmärtävän
etten tee tätä sinun vuoksesi
että muka vihaisin sinua

Teen tämän siksi,
koska tahdon onnellisuuteni olevan pysyvää
Eikä se voi kestää,
jos sinulla on mahdollisuus
saapua minun elämäni eteiseen
muistuttamaan siitä,
että joskus tahdoin valita sinut

Meidän tiemme erkanevat nyt
etkä sinä elää kuulu elämääni
mutta en voi väittää,
etten olisi siitä pahoillani

Vannot

Sinä päätit sukeltaa
hypältä kallion jyrkänteeltä
nauroit ja olit onnellinen

Uskoit hänen rakkauteensa
ja siihen järkkymättömään onneen
jota sinulle tarjottiin
kultaiselta lautaselta

Nyt sydämesi lävitse kulkevat viillot
ne pienet veitset,
joita veresi mukanaan kuljettaa
Ne rikkovat sinut hajalle
pieniksi palasiksi lattialle

Sinä katsot häntä silmiin
ja toinen vie häntä mukanaan
Etkä sinä enää usko satuihin

Sinä uskot enää vain pakanoihin
heidän rukouksiinsa
ja veren tuomaan tuskaan

Ja vannot ettet enää ikinä
aio vuodattaa kyyneleitä

Vannot ettet koskaan
lupaa enää rakastaa

Myrskyäsi

Kun rakkaasi ei osannut
eikä ehkä tahtonutkaan päättää
ja sinä uskoit saavasi
kaiken sen onnellisuuden
mitä hänelle luvattiin
jo toisen kuninkaan kanssa

Sinä karkasit hänen kanssaan
ja uskoit, ettei mikään voita
sitä suurta rakkauden huumaa
joka meidät juovuttaa

Kun hän saikin mahdollisuuden
päättää omasta kohtalostaan
päättää vihdoin, ketä rakastaa
hän valitsi itselleen sen,
jota ennen rakastit niin

Ja kun heidän rakkautensa
saa täyttymyksensä roihuten
Sinä olet vieressä katsomassa
katsomassa rakkaintasi silmiin
kun hän on toisen kokonaan
eikä mikään voi myrskyäsi
enää laannuttaa

Aika ei paranna

Olen onnellisempi kuin aikoihin
kävelen rakastettuni kanssa
elämäni kultaisissa pyörteissä
eikä mikään voi minua pudottaa

Niin luulin

Yksi ainut katse,
yhdeltä ainoalta ihmiseltä
ja minä tahtoisin vain vajota syvyyksiin
piiloon maan alle, itkemään menetystäni

Satuttaa nähdä sinut
enkä tiedä, miten voisin itseni korjata
En tiedä, kenelle puhua
tai kuka voisi minua auttaa

Lähimmilleni en tahdo kertoa siitä,
kuinka paha olen ollut

ja muut eivät ymmärrä

Häpeän menneisyyttäni
mutta tahtoisin saada sen kivun pois,
eikä se lähde puhumattomuudella

Minä olin hukassa ilman sinua
löysin onnen, olen onnellinen

Mutta sinun katseesi nosti pinnalle kivun
jonka luulin jo kuolleen

Enkä usko enää
Ajan parantavan

Palasiani

Kirjoitan sinusta usein
useammin kuin kuuluisi
kirjoittaa rakastetustaan,
jota ei koskaan saanut omakseen
ja jonka kanssa romanssi
ei milloinkaan kestänyt
sielujen syvyyksiin asti

Et sinä minua rakastanut
enkä minä sinua tarvinnut
mutta silti
annoin itsestäni palasia
joita luulin sinun
pitelevän hellästi käsissäsi

ja koska tiesin tiemme erkanevan
luulin, että et edes silloinkaan
rikkoisi minua
vaan jättäisit minut hellästi
laskien pehmeälle pohjalle
ja silittäisit poskeani
ja pyytäisit anteeksi
ja lähtisit

Eihän kukaan niin lähde
se oli harhakuvitelmaa
ruman intohimon pyörteessä

Luen tarinoita meistä
ja itken

Kyyneleeni vuotavat tyhjiin
kun muistan sinut
tiedätkö, kuinka paljon satuttaa
nähdä sinut vuosien jälkeen
ja muistaa,

Ettet ole antanut palasiani takaisin

Levoton tyttö

Minä näen entisen
tunnen meidät
jotka emme ole enää olemassa

Kunpa olisin suudellut sinua
muistoissani palaan
Ovensuuhun
siihen hiljaiseen päivään
ja palaviin tunteisiin

Lupasit pitää minua
kuin kukkaa kämmenellä
Taisin jopa uskoa
että sinun lupauksiisi
voi luottaa

Minä tunnen kuten ennen
mutta en enää lähde
mukaasi tanssimaan
Enkä ole enää
se levoton tyttö

Jolle tahdoit laulaa

Ja jota olisit niin kovasti
tahtonut suudella

Suutelematta

Viehätyin sinusta
sinun puheestasi,
sanoistasi ja musiikistasi

Sinun huumorintajusi kohtasi omani
ennen kuin sanoimme hei

Nukuimme lattialla
nautimme espanjasta
ehkä kuulimme pientä laulua
joka kertoi kontulasta

Tahdoin halata sinua
koskettaa käsiäsi
ja suurta sydäntäsi

Enkä enää pitänyt sinusta

tahdoin sinut lähelle
mutta sinä tulit liiaksi
ja tahtoisin työntää sinut pois

mutta koska rakastan
kestän liiallisen läheisyyden
ja olen suutelematta sinua

Olimme oikeassa

Se, miten kävelit
sait jokaisen uskomaan,
että sinä et anna periksi
eikä sinua pysty voittamaan

Pidin itsevarmuudestasi
siitä, miten kieräytit viereesi
vaikka et tiennyt, mitä tunnen
Suutelit melkein salaa
etkä antanut anteeksi

Itsevarmuutesi omastasi
ja jokaisesta, jonka omistat
näytit maailmalle,
ettet tarvitse sitä

Rakastuit minuun
ennen kuin huomasitkaan
ja koska minä rakastuin osaan sinusta

me emme koskaan oppineet tanssimaan

ja levottomat jalkamme
tanssivat pois toistensa luota
emmekä uskaltaneet myöntää,
että olimme oikeassa

Olimme me.

Jo kuolleen

Pidän siitä, että tiedät
tiedät olevasi
ja uskot siihen niin kovin
että kasvoistasi paistaa
oma itsevarmuutesi

Se viehättää minua

Olisi etuoikeus
jos rikkoisit sydämeni
puhuisit kauniita sanoja
saisit minut rakastumaan
ja lähtisit jälkiä jättämättä

Sinun itsekeskeiset silmäsi
rakkautesi itseäsi kohtaan
saa minut tuntemaan
että tahdon sinut

Tiedän, että se satuttaa
 mutta en voi olla välittämättä
en voi olla pitämättä siitä

Että joku saa minun sisälläni
liikautettua jotakin

jonka luulin jo kuolleen

Lappi

Katselen ikkunasta ulos. Näen paljon keltaista, hiukan enää vihreää, lehtensä pudottaneita koivuja, maan, joka on puhdas. Lintu hyppele puiden takana. Pienet sadepisarat valuvat lehtien oksista maahan. Pisarat näyttävät pieniltä helmiltä, jotka loistavat puiden oksilla.
On hiljaista.
Katselen paikkoja, joissa liikahtaa jotain. Lisää lintuja. Ne syöksähtelevät eteen päin ja toistensa lomaan. Välillä ne pomppivat maassa. Yksi lintu istuu sienen päällä. Täällä on jäkälää, jota en yleensä muualla näe. Punaiset laikut maassa näyttävät suudelmilta, joita Jumala on painanut maan pintaan.
Sumu nousee koko ajan korkeammalle, ja näen selvemmin. Vaaran huipulla on risti, jonka luokse kerran vaelsin mukanani kivi. Kivi, jossa oli pyyntö. Jonka jätin sen juurelle. En muista toivettani. Ehkä se oli, että saisin tulla tänne pian takaisin. Ehkä toivoin jotain muuta.
Sydämeni rauhattomuus on hiljennyt. Miten voisin murehtia mistään, kun ympärilleni levittäytyy tämän luodun maan kauneus. Olen hiljaa ja katselen. Rauhoitun.
Vaivaiskoivujen kuhmuraisuus ja lyhyys näyttää kauniilta. Niiden oranssit ja keltaiset lehdet muistuttavat, että pian lumi peittää ne alleen. Sade alkaa uudelleen. Pisarat ropisevat kattoon kuin muistutten uudesta alusta, jonka jokainen sade tuo mukanaan.
Tahtoisin lähteä pian ulos. Tahtoisin hengittää puhdasta ilmaa, katsoa hiljaista ja värikästä maata. Kuunnella lintujen liikkeitä. Nauttia siitä, että elämä on tässä ja nyt. Muistaa sen, että ihmisen lepää siellä, missä hänen sielunsa löytää levon. Missä ilmaa on niin helppo hengittää, eivätkä arjen huolet ole löytäneet tietänsä tänne.
Tämä paikka ei ole Jumalan selän takana. Täällä hän tuntuu olevan paljon lähempänä.

Kunnes unohdan

Minä näin sinun katseesi
sinä näet lävitseni
ja vain sinä tiedät,
että minä en ole heille,
ne ovat sinulle.

Mutta muut eivät ymmärrä sitä
he luulevat, että teen niin
heidän vuokseen

Sinä tiedät paremmin

Teen niin siksi, että näkisit
näkisit silmiesi edessä sen,
mitä meillä oli

Katso ja näe historiamme
älä unohda, koska en minäkään

Minä aion muistuttaa sinua,
kunnes unohdan itsekin

Älä huoli, mä pidän sua kuin kukkaa kämmenellä. Ellet oo se kukka, jonka juuri lehmälle syötin.

Sain päähänpiston, että tulen luoksesi. Sinä halusit minun tulevan, joten nappasin takin selkääni ja aloin juosta, juosta kohti sinua. Kun saavuin talosi pihaan, en tiennyt, mikä niistä oli sinun, joten harhailin hetken, ennen kuin löysin ovesi.
Hassua sinänsä, minua ei jännittänyt yhtään, kun astuin sisään. Kaikki tuntui niin luonnolliselta, ihan kuin minun kuuluisikin astua kotiisi.
Me rojahdimme sohvasängylle katsomaan salkkareita, nauroimme Sepolle. Sinä keitit kahvia ja me touhasimme koirasi kanssa. Olit todella suloinen, kun leikit koirasi kanssa piilosta. Leikit sen leluilla ja pyysit siltä pusuja. minä katselin sinua ja koiraasi lumoutuneena. Näin, miten paljon pidit koirastasi ja miten hellästi sinä katsoit sitä.
Lopulta me päädyimme makaamaan sohvasängylle. Juttelimme niitä näitä. Kunnes keksin, että voisin yrittää tiputtaa sinut alas. Valitettavasti en oikein onnistunut ja pudottamisyritykseni tyssäsivät siihen, että sinä aloit kutittaa minua. Kerran yritin lopettaa kutittamisesi sillä, että menin kätesi päälle, mutta sitä et ollut siitä moksiskaan. Sinä kieräytit sillä kädellä minut kainaloosi. Kun yritin puskea sinua alas päälläni, sinä kutitit minua leuan alta ja korvan takaa. Lopulta minä luovutin ja me olimme tuojituskilpailua. Hävisin joka kerta, koska pokkani petti aina, kun iskit silmää tai kohotit kulmiasi.
Huvittavaa oli se, kun pyysit koiraasi antamaan sinulle pusun ja minä sanoin, etten anna. Hetken aikaa katsoit minua silmiin ja sanoit: "Antaisit kuitenkin."
Minä hymyilin ja käänsin katseeni sinun vartaloosi. Sinä venyttelit, jonka seurauksena paitasi nousi niin paljon, että saatoin nähdä paljasta vatsaasi. Katselin lumoutuneena sitä, että jos sinulla ei olisi lihaksia, olisit todella laiha. Siirsin katsettani ylöspäin sinun käsillesi ja rinnallesi. Kätesi olivat jäntevät ja lihakset pingottuivat selvästi esiin.
Lopulta minun täytyi lähteä ja sinä tulit saattamaan minua ovelle. Sanoimme heihei ja suljit oven. Sinä avasit sen pian ja sanoit, että korvaläppäni unohtuivat. Tulin hakemaan ne, hipaisin kättäsi, katsoin silmiisi ja käännyin kotiin päin. Tunsin katseesi selässäni vielä kääntyessäni isommalle tielle.

Ihminen

Narkomaani
Voiko tiettyyn tunteeseen jäädä koukkkuun?
voiko sitä havitella
ravistella irti
uskoa, että se on väärin

tunteiden kylläisyys
josta tahtoisin juopua
joita ei voi enää
saavuttaa

tahdon olla hyvä ja onnellinen
sellainen, joka on normaali
niinkuin
kuka tahansa muukin

mutta sisälläni oleva tuli
polttaa ja huutaa sielulleni
etten pysty pidättelemään sitä ikuisesti

ihminen on paha
ihminen tahtoo pahoja asioita
ihminen tahtoo tuntea
ihminen tahtoo olla
ihminen on intohimoinen
ihminen tahtoo olla jotain muuta

eikä hän kuitenkaan koskaan
tahdo olla sitä enemmän

Me juovuimme

Muistatko sinä, kuinka me juoksimme
juoksimme salaa piiloon
piiloon niitä katseita,
niitä suloisen pieniä kiuskauksia

Tahdoimme olla hetken
vain toisillemme
kietoutua toistemme elämiin
ja olla se suuri rakkaus

Suudelmasi polttivat sieluani
eikä mikään tuntunut hyväksytyltä
se oli niin kiellettyä
että rinnassa oleva sydämen jyskytys
humallutti meidät

Me juovuimme kiellettyjen hedelmien viinistä
joimme itsemme täyteen
hyppäsimme tuntemattomaan
tarrauduimme kiinni lujemmin

Sydämeni ei pysähtynyt
tahdoin kokea kaiken sen vääryyden
omistaa itseni kokonaan
rikkoa niin monta sääntöä
että se olisi tuntunut
mahdollisimman hyvältä
mahdollisimman väärältä
mahdollisimman pakahduttavalta

Rauniot

Luot katseesi silmiäripsiesi takaa
sen suloisen, niistä ajoista muistuttavan
Lähdette tanssimaan
rakkauden suurella kentällä
Jossa voittajat ja häviäjät
kompastelevat aikomuksiinsa

Kipinä ei koskaan sammunutkaan
Vaikka luulitte sen
aikoja sitten sammuneen
Silmienne nälkä
tuntuu ylitsepääsemättömältä

Vihdoinkin syliisi
ei jää tyhjiä koloja
tulen nuollessaan katseillaan

Kun liekit nousevat ylemmäs
teidän onnenne on täydellistä
Eikä ole mitään kauniimpaa
kuin hukkua raunioihin

Viimeisen kerran

Viimeistä kertaa
katseillanne sivallatte
viimeisen kerran
tahdotte samoihin juhliin
viimeisen kerran
vihaatte intohimoisesti
viimeistä kertaa
ei teillä olekaan

Ensimmäisen kerran
viiteen vuoteen
ensimmäistä kertaa
jälkeen tukahdutettujen tunteiden
ensimmäistä kertaa
jälkeen satuttavien sanojen
ensimmäisen kerran
rakastatte elämää

Teet minut

Vihaan
Sinua
Ja vain sinua
En pysty olemaan
lähelläsi
Teet minut
sairaaksi
Sairas mielihalu
tappaa sinut
Halu silmissäsi
muuttuu suruksi
Kärsit.

Viimeinen hellä kiuskaus

Suuri rakkaus
ei ole sama
kuin oikea rakkaus

viimeinen hellä kiusauksesi
huuliesi hipoessa hänen korvaansa
ja sinä olet yksin

lupaat aina rakastaa
lupaatte olla unohtamatta

eikä mikään tule erottamaan
teidän menneisyytenne sidettä

kyyneleet satuttavat
mutta tänään
ne ovat todella tarpeen

Langat

Keltaiset päivät
joita aina lämmöllä
haaveissani syleilen
lämpösi nauru
ikkunasta heitetyt lautaset
Mieletön vapauden kirjo
lömpimät suutelevat halaukset
epäuskoiset kellot nauramassa

Parhaimmat hetket
punoutuvat elämään
jossa kaipaava kipu
ja langat onnellisuuden
kietoutuvat niin syvälle lihaan
että niitä on mahdotonta
Erottaa toisistaan
kun kumpikin kuristaa
miltei hengiltä
osaa elämässä nähdä
surun kaikki sävyt
ja onnen niin lukemattomat väreet

Ihminen osaa nauttia
onnellisuudestaan
kun kipu ei jätä rauhaan
kun onnellisuus ei ole vain muisto
vaan kaikki kulkee rinnalla
Sopusoinnussa
kaikkea on riittävästi
mitään ei ole liikaa

Etkä voi pyytää
mitään enempää

Sekunnin

Entä jos en olisi
vain lähtenyt paikalta
ilkikurisesti hymyillen
olisin seisonut paikallani
vielä sekunnin pidempään
katseemme olisivat kietoutuneet
ja numerot olisivat nyt toisin

Vielä sekunnin pidempään
ja koko maailma
ei näyttäisi tältä
kuin se nyt näyttää
pienen pieni ajatus
sydämeni pohjassa kuiskii

 Entä jos

Satuttaa

Romanttiset ajatukset eivät oikeastaan koskaan olleet vallanneet mieltäni. En kaivannut sitä, en kokenut sitä tavoittelemisen arvoiseksi, eikä siinä ollut mitään, jonka puolesta olisin ollut valmis uhrautumaan.
   Kyllä minulla vientiä oli. Ja nautin siitä, kukapa ei olisi nauttinut kauniista ja viehättävistä naisista, jotka olisivat antaneet pikkusormensa siitä, että olisin ottanut heidät mukaani
   Mutta en minä rakastanut. Minä kunnioitin, arvostin ja palvoin, mutta en rakastanut. Enkä jäänyt aamuyötä pidemmälle.
   Voisimpa palata siihen, koska tänään istun yksin sängylläni, kirjoittamassa kirjettäni, joka ei ehkä koskaan saavuta määränpäätään.
   Jos ei ole milloinkaan saanut rakkautta, sitä ei osaa kaivata. En tiedä kumpi on kamalampaa. Se, ettei koskaan tiedä rakkaudesta, vai se, että tietää sitä olevan olemassa siellä jossain, mutta ei täällä.
   En ole ennen antautunut anelemaan, mutta tänään pyydän. Ole kiltti. Tule luokseni.

Rakkaus satuttaa kun sen saa ja kun sitä ei saa.

Niin paljon

Vaaran vastustaminen on turhaa
tiesit ensi hetkistä alkaen,
että intohimo veisi voiton

Vaikka sinä tanssit
veitsen terällä
ja veripisarat tahrivat pintaa

Sinä et uskalla lopettaa
tahdot uskotella itsellesi

Että liekkeihin leimahtaminen
ei satuta niin paljon

En voi kiittää sinua siitä

En edes pysty kirjoittamaan nimeäsi
niin paljon se sattuu

Kynäni leijuu paperin yllä
mutta en kykene piirtämään
edes nimesi ensimmäistä
sieluani polttavaa kirjainta

En pysty. En tahdo.

Satutit liikaa
ja vaikka hymyilin
en voi kiittää sinua siitä

Enempää

Suudelma, joka vie sielusi mukanaan
korjaa entiset haavasi
ja repii uusia tilalle
eihän ehjä ihminen
voi oppia rakastamaan

Tahdot salata kipusi
mutta sielusi huutaa
Rakkaudennälkäsi
vie sinut epätoivoisuuteen

Ei hän sinua pelasta
mutta hän lupaa
pitää vanhat arpesi hiljaa
ethkä sinä tarvitse mitään enempää

Pumpulissa

Pieni kuiskaus ainoastaan
ja sinä lähdit tanssimaan
askeleesi luisuvat
pitkin veitsen terää
etkä sinä aio luovuttaa

Vaikka tuli tappaa
sinä et pelkää
Tahdot tuntea lämmön
Sisimpäsi janoaa
sielusi on tulessa

Vaikka sinuun sattuu
sinä liikut kovempaa
tahdot mielummin palaa
kuin elää pumpulissa

Jos

Siniset suudelmat. Vaikka unohtaisinkin kaiken muun, ne aion polttomerkein tallettaa itselleni.
   Niin pieni, kuiskaustakin pienempi ääni, käänsi maapalloni pyörimään napojen suuntaisesti. Eikä mikään, minkä olin uskonut todeksi, pitänyt paikkaansa.
   Muistoissani palaan eilisiin. Niihin intohimoisiin elämiin, joiden halki kuljin uskoen, että minä omistan tämän kaiken.
   Jos en olisi elänyt valheessa vuosikymmeniä, voisin olla ihan eri ihminen. Usko minua.
   Riipivät rakkauslaulut eivät avanneet sinua. Kuin tyhjää olisi ollut sinulle, koko minun maailmani sisältö.
   Sinua koskettivat ne asiat, joille minä kohautin olkiani. Tuulenvire kasvoillasi, auringonsäde pilviverhon takaa. Hiljainen sointi maailman.
   Avattuasi maapalloni suuruuden, haukoin henkeäni ja kyyneleeni virtasivat jälleen. Jos et välittänyt riekaleista lauluissa, miksi revit minut yhtä pieneksi kuin vihaamani epäonniset?
   Jos rakkauteni olisi ollut tarpeeksi. Jos olisin tarjonnut tarpeeksi. Jos olisin ollut onnellinen. Jos olisin ollut sinun.
   Sinun.

Pyydän

Otteeni irtoaa. Kerta toisensa jälkeen. Kun luulen tuntevani hänet, hänen salaisuutensa rakentavat muurin välillemme. Sen sumuisen seinän läpi on vaikea nähdä syitä, miksi hän on kuin kuu.
   Jos piilottaa itsestään aina puolet, ei voi olla varma siitä, onko tuntemani ihminen täydellisesti hän, joksi häntä luulen.
   Suuret vihreät silmät jotka katsovat minua vietellen mukaansa. Fuksialla väritetyt huulet kuiskailevat sanoja, enkä voi irrottaa, vaikka tahtoisin.
   Vaikka tahtoisinkin pitää kaikki langat käsissäni, sinä suloisesti vedät yksitellen ne pois käsistäni.
Antaudun johdatettavaksi hämärään tulevaisuuteen, ja opettelen elämään tietämättä, mitä  huominen tuo tullessaan.
   Ole minun tieni. Ole minun.
   Pyydän.

Mikä minä olisin ollut?

Olisinko tyytynyt osaani,
kuten suurin osa silloin?
Olisinko hiljaa tehnyt sen,
mitä minulta tahdottiin?

En usko.

Jos isäni olisi ollut silloin samanlainen
hän olisi sanonut "saat olla mitä tahansa"
"älä pelkää"
"ole oma itsesi"

Olisin juossut kilpaa toisten ohitse
en olisi kiinnittänyt huomiota
niihin paheksuviin katseisiin
joita toiset kaltaiseni ja ylempiarvoiset
olisivat minulle suoneet

Olisin rakastanut
ja vannonut, etten tarvitse samaa
olisin ehkä rakastunut
mutta vaatinut aina omaa etuani
olisin kunnioittanut
mutta en kuten muut

Jos olisin elänyt silloin
olisin ollut ehkä halveksittu
mutta olisin ollut onnellinen
olisin ollut vapaa

Olisin ollut 1800-luvun nainen

Öisin

Rakkautesi ei riittänyt
pitämään sitä kaikkea kasassa
sinun pieni elämäsi
tuntuu nyt niin tyhjältä

Sinä todella rakastit heitä
ja toivoit, että hän olisi sinun
sinun omaa vertasi
sinun rakkaasi

Et koskaan saanut vastausta
koska tiesit, ettei se muuttaisi mitään
et onnistuisi siltikään

Viimeinen toiveesi
menetetylle ystävällesi
eivätkä he enää muista sinua
annat itsesi lipua unohduksiin

Öisin vuosienkin jälkeen
pahoina hetkinäsi,
he ovat edelleen ne,
joiden seurassa kuvittelet itsesi onnelliseksi
ja vaikka kyyneleet putoilevatkin
kasvoiltasi vierien käsillesi

Sinä tiedät tehneesi oikean ratkaisun

Ilman sinun maailmaasi

Rikki revityt elämät
haavoja sielussa
sinä jokaisissa ajatuksissa

Vaikka tiesit sen
kauan ennen heitä
tahdoit vain olla onnellinen
tahdoit heidän olevan

Kun he joutuivat maailmaasi
sinun sydämesi särkyi
Ei heidän kuulunut
elää tällaisessa maailmassa

Viimeisillä voimillasi
tahdot heidän vain unohtavan

He ansaitsevat onnellisen elämän
ilman sinun maailmaasi
he eivät enää muista sinua

Ja ainut sydän, joka vuotaa verta
ainut sielu, joka on rikki revitty
ainut elämä, joka toivoo jokaisen
riipivän hengenvedon olevan viimeinen

On sinun

Enkeli ja ihminen

Tiedätkö, millaista intohimo on,
kun tietää pian kuolevansa?
Kun elämäsi viimeisillä henkäyksillä
haukot ilmaa
ja tuska täyttää sinut
tahdot vain saada
sen pienen palasen
siitä intohimosta,
jota vain ihmiset voivat kokea.

Viimeisillä voimillasi
viettelet ihmisen pauloihisi
rakastat häntä kuin omaasi
ja suutelet hänen huuliaan

Kun elämän rippeet
ovat enää jäljellä
ainut, mikä merkitsee
on tämä hetki
tämän hetken tunteet

Tämän maailman intohimo

Tule, tule lähemmäs
painaudu minua vasten
Suutele
kuin huomista
ei koskaan olisikaan

Eikä sitä tulekaan

Ihmisyyden rippeet

Siitä kerrotaan vain taruissa
ja nekin ovat vähissä
Se on liian vaarallista
eikä se ole oikein
ei sinulle

Milloin jostain pahasta
syntyi hyvää?
Sisälläsi kuulet sen
ettei kaikki ole hyvin
Mutta sinä et osaa jarruttaa
Hänen poikkeavuutensa kaltaisistaan
sytyttää sinun tunteesi palamaan

Vaikka mikään maailmassa
ei ole ennen ollut näin päälaellaan
sinä pyörittelet sitä lisää käsissäsi
Suuret suunnitelmat
ja pienet kohtaukset elämien välissä

Eivät saavuttaneet teitä
ja siksi kaksi eri maailmoista
kietoutuvat yhteen
antean toisilleen lohdutuksen,
jota eivät omista maailmoistaan
koskaan löytäneet

Ajattelin vain

Kädelläni silitän
hiuksiasi silkkisiä
enkä minä osaa jarruttaa

Minä oikeasti
taisin rakastua
sinuun

Olit erilainen
Et yrittänyt muuttaa minua
et uskonut sanaakaan
ja silti luotit täysin

Suutelit minua
vaikka tiesit, ettet saisi minua
Annoit itsestäsi palasia
vaikka en antanut melkein mitään takaisin

Yhä edelleen mietin,
miksi annoit niin paljon.
Sinä kyllä tiesit,
että olisin virhe.

Ehkä olin elämäsi paras virhe.

Minä rakastuin sinuun,
siksi lähdin.
Ajattelin vain,
että sinun olisi hyvä tietää se.

Virheet

Kirjoitan paperille
listaan asioita
lista on pitkä
se on täynnä nimiä,
tekoja,
paikkoja,
sanoja

Pidän kirjaa virheistäni
jotkut päätyvät listalle vasta vuosien päästä
jotkut heti synnyttyään

Muistuttaakseni itseäni
että minä en ole täydellinen
sydämeni on palasina
sillä jokainen virhe
tekee kipeää

Olen kliseinen
pieni tippa meressä vain
mutta minä itse rakastan tätä

Yksi virhe on koukeroisin kirjaimin
sydämin koristeltu
 Sinä olet minun lempi virheeni

Uni

"Sun pitää olla meistä se vahva.
Mun onnen vuoksi"

Mene jo pois
et sinä ole paha

Mutta olet väärä
et ole minun

Enkä minä ole sinun
uskotko, miten vaikeaa
on olla täällä
kun tahtoisin olla poissa

Voisimpa leikata perhosilta siivet
ja antaa niiden vain mennä

Voisimpa leikata pois uneni
jotka eivät kerro totuuksia

Sinun elämäsi on siellä
minun täällä

Enkä ole siitä pahoillani.
En vain tahtoisi kokea mitään tällaista.

Pienen pieni ihminen

Pienen pieni ihminen
sydämestäni taisit
sä viedä palasen

Lorujani laulelen
pitääkseni silmäni kiinni
ja ajatukseni omassani

Tietäisitpä vain
ettet ollut tavallinen
olit legendojen tarusta

Ei teitä pitäisi olla olemassa
ihmisiä, jotka saavat
jumalat pauloihinsa
Tietämättään.

Olen heikko.
Minä tahdon sinun muistavan
koska rakastan sinua

Kuulen kuiskauksesi öisin
enkä anna minkään pyyhkiä
sinulta minua pois

Kun aikamme koittaa,
tulen takaisin
pienen pieni ihmiseni

Jumalat eivät tee vahinkoja

Minä todella yritin
ja yritän edelleen
mutta uskotko minua
jos kerron totuuden?

Jumala tietää kuinka olen yrittänyt
mutta en onnistu.
En saa sinua pois mielestäni.

Kai sinun pitäisi tietää,
että jos ihminen kohtaa jumalattaren,
hän ei kykene unohtamaan.

Olen etsinyt unholan jokea
sitä rauhoittavaa ja poispyyhkivää
mutta olet edelleen täällä

Muistutat olemassaolostasi
kuin vahingossa.
Mutta tiedän,
etteivät jumalat tee vahinkoja.

Oletko siis tulossa takaisin?
Eihän sinulla ole minulle mitään kostettavaa?

Rakkaani.

Vieläkään

Kävelen pienessä tuulessa
annan tuulen huuhdella kasvojani
virkistävää olla välillä näin

Ehkä ihminen joutuu
yhä uudestaan kompastumaan
siihen samaan
josta vannoi,
ettei koskaan enää

Mutta tänään
löysin itseni uudelleen
paikasta
jonka piti olla minulle
se ei koskaan enää

"Sä et ollut ensimmäinen
muttet sä tuu olemaan se viimeinenkään"

Olisihan se pitänyt uskoa
jo ensimmäisestä katseesta
se oli samanlainen
kuin kauan sitten ennenkin

Hassua, miten ihminen pystyy
sokeuttamaan itsensä tosiasioille
onko se tyhmyyttä,
vai hyväuskoisuutta

En tiedä.

Tässä olen.
En ole ollut ensimmäinen
Enkä ole ollut viimeinen
Vieläkään

Rakastunut enkeliin

"Olen rakastunut enkeliin"
Kuiskaus maailmankaikkeudelle
sinun korviisi
huulillesi ja kaulallesi

Näen sinut omana itsenäsi
piilotetut siipesi
palaneet unelmasi
minulla on silmät

Suudelmasi polttavat sieluani
palan tuhkaksi jälleen

Vaikka saisin valita uudelleen
tekisin silti kaiken kuten nytkin

Sain vain pieniä palasia
sieltä täältä, sinulta
sinun maailmastasi
Vaikka se satuttaa,
kuiskaan silti uudelleen:
"Olen rakastunut enkeliin."

Riekaleet

Se surullisen kuuluisa rakkaustarina
Kun juoksen pois paikalta
särjettynä ja lyötynä
pieni ääni päässäni sanoo

Mitä minä sanoin

TURPA KIINNI

koitan hengittää nyyhkäyksieni lomassa
silmäni turpoavat punaisiksi
kyynelet tipahtelevat housuilleni
muodostaen kuin musteläikkiä

Miksi koskaan uskoin
olevani tarpeeksi
Sinun unelmasi
liitävät korkealta ylitseni

Miten ikinä uskoin
että alle puolet
riittää sinulle

Ja vaikka kuinka tiedän,
että meidän tulevaisuuteemme
ei olisi koskaan kuulunutkaan
omakotitaloa, pellavapäisiä lapsia
Minä silti haaveilin niistä

Joskus vieläkin mietin,
mitä jos.

Vaarallisia seikkailuja
minä mukautumassa maailmaasi
silmäni olisivat tummemmat
kehoni olisi kuten sinun
emmekä me koskaan pysähtyisi
juoksisimme hengästymiseen asti
Kun keuhkomme melkein repeäisivät
olisimme hetken kuten muut
ja sitten juoksisimme jälleen

Minä en koskaan päässyt sinne asti

Kuivaan kyyneleeni ja pesen kasvoni
Olen virallisesti revitty irti
Ehkä joskus
riekaleet palaavat paikoilleen

Susi

"Kuu johdattaa tiesi"

pimeä metsä, vailla valoa
pienetkin rasahdukset
sydämesi villiintyy

kiiluvat keltaiset silmät
näkevät sielusi pohjaan
kun se astelee lähemmäs
kuun kelmeä valo
saa sen kauneuden loistamaan

etkä sinä osaa pelätä

se katsoo sinua
istuu viereesi
upotat kätesi sen pehmeään turkkiin
kuiskailet sille salaisuuksia
kauan sitten unohdetulla kielellä

kun nukahdat sen selkää vasten
se kertoo sinulle tarinoita
kuinka sinäkin joskus
olit hänen kaltaisensa

kun aamu alkaa kajastaa
sinä tiedät, ettei mikään ole enää ennallaan

uinuva susi sisälläsi
on roihahtanut liekkeihin
ja kuu johdattaa sinut
rakkaimpiesi luo

Aamun kajastus

Aamun kajastus
pyyhkii sinut pois
kuin haalean pilvenhattaran
joka utuisuudellaan
ahdisti niin kovin

Voisimpa puhua kauniisti
ja kertoa kauniita sanoja
olla välittämättä tunteesta

mutta helvetillisessä unessani
oli olemassa syvä yhteys
ja kosketus, joka kihelmöi

todellisuudessani
et onneksi ole helvetistä
olet vain ihminen
johon annan välimatkan kasvaa

enkä enää huomenna
aio koskaan nähdä sinua

Sulje suusi, tanssi

Sydämesi puristuu kasaan
haukot henkeäsi
et osaa enää hengittää
rintaasi ahdistaa
etkä tiedä, miten jatkaa

Rakastit häntä.
Sinä todella rakastit.
Kun viimeinenkin kipinä
on tukahdetettu sammuksiin,
sinä et jaksa välittää.

Kun toinen, yhtä maahan lyöty
suurien sanojen taakkansa kanssa
saapuu kattohuoneistoosi
sinä olet lohduttaja

ei, et pyyhi kyyneleitä,
etkä tarjoa olkapäätä
mutta tarjoat maailman.
Tämän maailman lohdutuksen,
joka on parempaa kuin missään muualla.

Ei, ei se ole kaunista,
mutta täällä
se on ainut tapa
pitää sydämensä hiljaa

Kovimman kautta

"En tahdo olla yksin"
sammuva kynttilä
illan pimeät varjot
jotka piirtävät sulavat liikkeenne
jumalalliseksi taideteokseksi

Kun romantiikka ympäriltä hajoaa,
todellisuus iskee tajuntaan,
valta ei olekaan onnea.
Jotkut tiesivät sen aina
sinä opit kovimman kautta

juuri siksi
juuri tänä iltana
sinun kyynelistä kostuneet silmäsi
eivät näe mitään muuta
kuin kaksi rikkinäistä sydäntä
jotka tahtovat
vain yhden ainoan hetken.

Yhden pienen hetken,
jolloin ymmärretään

ettei se tästä paremmaksi muutu

sulaudut karuun maailmaan

Luvuista kirjaan

Sinun elämässäsi
minä olin vain luku
Yksi pieni valloitus
niiden muiden joukossa
tiesit oikeat sanat,
oikeat sävelet
eikä ollut muuta vaihtoehtoa
kuin pudota käsivarsillesi
ja kun nimeni on yliviivattu listastasi
siirryit seuraavaan

Minulle
olit kokonainen kirja
kuinka kipeästi edelleen
voit repiä minun elämääni
sieltä kaukaa menneisyydestä
pienillä terävillä kynsilläsi
edelleen muistoissani
raastat minut hajalle

Miksi toisen täydellinen onni
on toiselle vain yksi muiden joukossa

Älä kadu mitään

Tuhlattavaksi asti aikaa
on meille annettu

suuret kyyneleet
eivät koskaan päätyneet
meidän sieluihimme

pienen pienet huulipunan jäljet
johdattavat tiesi
yhä uudelleen ja uudelleen

sinä olet liian onnellinen
ollaksesi pahoillasi

olet liian kaunis
katuaksesi mitään

olet vihdoin oma itsesi
tyhjyys on täyttynyt

onni on suurempaa
kuin ne tuhannet kyyneleet

Kuten kuka tahansa

Pieni suudelma vain
ja minua vietiin

kuinka saatoin?
Minä uskoin, kuten kuka tahansa

öisin kierahdän puolellesi
muistaakseni, ettet ole siinä

minä annoin sinulle kalleimpani
sinä heitit sen pois
kuin saastan

typerästi uskoin,
että tämä on rakkautta

jäin yksin

Toiselle

Anteeksi, että vaivutin sinut
transsiin
lumouduit ilmaan piirtyvistä viivoista
en olisi saanut
antaa sinun katsella
lanteitani keinuvia,
jotka syleilevät
vain yhtä

En minä sinulle tanssinut
minut lumosi eräs toinen
jonka kelmeä valo
heijastuu öisin ikkunaasi

En minä
Sulavapiirteiset linjani aukenevat
ja minä tanssin
tämän maailman kauniimmalle kuulle
Ellai saakoon piirtää viivasi

Tanssin

Karille ajaneet

En saisi lukea näitä
salaisuuksia hiljaisia
Minua naurattaa
surettaakin ehkä
tai joku kummallinen
pieni ja pistävä
on tuolla rintalastani alla

Kyllä minä muistan

muistan muistan muistan

älä usko,
että en muistaisi

Koska olet sinä
minä hiljenen
ja annan muistojemme
vaipua kauas
alemmas ja alemmas

kunnes ne uppoutuvat
entisaikojen jokeen
eikä kukaan niitä
enää muista

Eikö olisi jo sinun aikasi kirjoittaa minulle?

(aluksi täytyy ilmoittaa, että kaikki epäsoveliaat sanat ovat merkitty tähtimerkein ja jokainen saakoon itse tulkita, mitä hän on kertonut.)

Hmm

En mä usko mihinkään, ***
Niin miksi mä oisin uskonut johonkin sellaseen, ku rakkaus?
Hyi ***
Kai mä vähän aikaa kuvittelin, et sellanen vois olla totta
Mut ei, emmä usko.
Musta on näköjään tullu tosi syvällinen *nauraa räkäsesti päälle*
Kyl mä muistan, ku me oltiin frendejä
Sille oli kiva puhua, sain jotain tekemistä
ja kyllähän se ny oli, ***, kuuma pakkaus!
Vaikkei sitä kaikki, mukaanlukien se ite tiennykkää aina
mut Seksikäs isolla S:llä se oli *rypistää otsaansa*
Ei mulla vaan oo mitään sanottavaa.
Mä en usko rakkauteen. Mä uskon seksiin.
Se seksi oli *** hyvää.
Mut ehkä mä karkasin siks, että se pirulainen sai mut uskomaan, et vois olla rakkautta. ***. *hörähtää*
Hei *** nyt oikeesti, en todellakaan jaksa selittää tällästä sontaa.
Mennään poijjaat kahville.

Voi

Ne söpöt sadut,
joita pienenä luettiin
Niiden prinsessoiksi tahdottiin
ja vahvoista ritareista,
vain haaveiltiin

Paha sai aina palkkansa
eikä koskaan joutunut pulaan
jos osasi kuunnella sydäntään

Voi, kuinka erilaista on realismi.



Punaiset huulet ja vihreät silmät
niin viattoman kauniisti
hän laskeutui syliisi
Sinä, niin onnellinen
sydämesi löi tiheämmin
eikä mikään voinut viedä
häntä pois luotasi
Hän oli Sinun prinsessasi

Mutta koska tämä ei ole satua,
löysit prinsessasi toisesta sydämestä
tanssimassa kuten sinun kanssasi
Sinun prinsessasi löysi onnen

Sinä jäit yksin.

Voi, kuinka erilaisia olivatkaan sadut.

Minun pieni ihmeeni

Tuliset lieskat
polttavat minut olemattomaksi
Suurella voimalla
olisin tahtonut sinut voittaa
voittaa omakseni

Olisin valjastanut sinut
kuten edellisaikoijen hevoset
Laittanut suitset suuhusi
ja vaahtoa sieraimiisi

Uskoin todella olevani tarpeeksi
ettet sinä tahtoisi olla
oma itsesi

Miksi minä tahdoin sinusta pois
sen, joka piti sinut hengissä
Elämäsi viimeisillä henkäyksillä
sinä sytytit tulen,
jonka jo kauan sitten luulin

Jo sammuneen

Nemesis

Sinä niin suloisesti tanssit
viettelit mukaasi
hiljaa huokaillen salaisuuksiasi
sinä sytytit palamaan
sen jo aikoja sitten kuolleen
Uskottelit kauniilla sanoilla
että Nemesis on olemassa

Kun pieni tähti syttyy
illan alkuhämärissä taivaalle
toivoin, että olisit puhunut tähdestä

Sinun arvoitukselliset kertomuksesi
eivät jätä minua öisin rauhaan
vuosienkin jälkeen palaan niihin
sinun sanasi polttivat kuin tähti

Sinä et uskaltanut kertoa
että sinä olit se
kauan sitten kadonnut

Koston Jumala

Hiljaa öisin kuiskaan nimeäsi
ja toivon sinun kuulevan minut

Oi, Nemesis.