Aika ei paranna

Olen onnellisempi kuin aikoihin
kävelen rakastettuni kanssa
elämäni kultaisissa pyörteissä
eikä mikään voi minua pudottaa

Niin luulin

Yksi ainut katse,
yhdeltä ainoalta ihmiseltä
ja minä tahtoisin vain vajota syvyyksiin
piiloon maan alle, itkemään menetystäni

Satuttaa nähdä sinut
enkä tiedä, miten voisin itseni korjata
En tiedä, kenelle puhua
tai kuka voisi minua auttaa

Lähimmilleni en tahdo kertoa siitä,
kuinka paha olen ollut

ja muut eivät ymmärrä

Häpeän menneisyyttäni
mutta tahtoisin saada sen kivun pois,
eikä se lähde puhumattomuudella

Minä olin hukassa ilman sinua
löysin onnen, olen onnellinen

Mutta sinun katseesi nosti pinnalle kivun
jonka luulin jo kuolleen

Enkä usko enää
Ajan parantavan

Palasiani

Kirjoitan sinusta usein
useammin kuin kuuluisi
kirjoittaa rakastetustaan,
jota ei koskaan saanut omakseen
ja jonka kanssa romanssi
ei milloinkaan kestänyt
sielujen syvyyksiin asti

Et sinä minua rakastanut
enkä minä sinua tarvinnut
mutta silti
annoin itsestäni palasia
joita luulin sinun
pitelevän hellästi käsissäsi

ja koska tiesin tiemme erkanevan
luulin, että et edes silloinkaan
rikkoisi minua
vaan jättäisit minut hellästi
laskien pehmeälle pohjalle
ja silittäisit poskeani
ja pyytäisit anteeksi
ja lähtisit

Eihän kukaan niin lähde
se oli harhakuvitelmaa
ruman intohimon pyörteessä

Luen tarinoita meistä
ja itken

Kyyneleeni vuotavat tyhjiin
kun muistan sinut
tiedätkö, kuinka paljon satuttaa
nähdä sinut vuosien jälkeen
ja muistaa,

Ettet ole antanut palasiani takaisin

Levoton tyttö

Minä näen entisen
tunnen meidät
jotka emme ole enää olemassa

Kunpa olisin suudellut sinua
muistoissani palaan
Ovensuuhun
siihen hiljaiseen päivään
ja palaviin tunteisiin

Lupasit pitää minua
kuin kukkaa kämmenellä
Taisin jopa uskoa
että sinun lupauksiisi
voi luottaa

Minä tunnen kuten ennen
mutta en enää lähde
mukaasi tanssimaan
Enkä ole enää
se levoton tyttö

Jolle tahdoit laulaa

Ja jota olisit niin kovasti
tahtonut suudella

Suutelematta

Viehätyin sinusta
sinun puheestasi,
sanoistasi ja musiikistasi

Sinun huumorintajusi kohtasi omani
ennen kuin sanoimme hei

Nukuimme lattialla
nautimme espanjasta
ehkä kuulimme pientä laulua
joka kertoi kontulasta

Tahdoin halata sinua
koskettaa käsiäsi
ja suurta sydäntäsi

Enkä enää pitänyt sinusta

tahdoin sinut lähelle
mutta sinä tulit liiaksi
ja tahtoisin työntää sinut pois

mutta koska rakastan
kestän liiallisen läheisyyden
ja olen suutelematta sinua

Olimme oikeassa

Se, miten kävelit
sait jokaisen uskomaan,
että sinä et anna periksi
eikä sinua pysty voittamaan

Pidin itsevarmuudestasi
siitä, miten kieräytit viereesi
vaikka et tiennyt, mitä tunnen
Suutelit melkein salaa
etkä antanut anteeksi

Itsevarmuutesi omastasi
ja jokaisesta, jonka omistat
näytit maailmalle,
ettet tarvitse sitä

Rakastuit minuun
ennen kuin huomasitkaan
ja koska minä rakastuin osaan sinusta

me emme koskaan oppineet tanssimaan

ja levottomat jalkamme
tanssivat pois toistensa luota
emmekä uskaltaneet myöntää,
että olimme oikeassa

Olimme me.

Jo kuolleen

Pidän siitä, että tiedät
tiedät olevasi
ja uskot siihen niin kovin
että kasvoistasi paistaa
oma itsevarmuutesi

Se viehättää minua

Olisi etuoikeus
jos rikkoisit sydämeni
puhuisit kauniita sanoja
saisit minut rakastumaan
ja lähtisit jälkiä jättämättä

Sinun itsekeskeiset silmäsi
rakkautesi itseäsi kohtaan
saa minut tuntemaan
että tahdon sinut

Tiedän, että se satuttaa
 mutta en voi olla välittämättä
en voi olla pitämättä siitä

Että joku saa minun sisälläni
liikautettua jotakin

jonka luulin jo kuolleen