maanantai 20. elokuuta 2018

Mitä jos

Mitä jos minä tulenkin saamaan kaiken, mitä olen ikinä halunnut?
Entä jos kuitenkin, elämän myrskyjen jälkeen, minä tulen saamaan ne unelmat, joita joskus taivaalle huokailin?
Kun katselin auton ikkunasta kauniisti hoidettuja omakotitalojen pihoja, joiden kukkapenkit olivat vertaansa vailla.
Entä jos minäkin joskus asuisin siellä? Vaikka en edes osaa hoitaa kukkia.
Entä jos siellä omakotitalon pihalla juoksentelisikin kolme koiraa? vaikka minun mieheni ei edes pidä koirista.
Entä jos silti. Silti minä saisin sen kaiken
Jos minä saisinkin lapsia, jotka juoksentelisivat pihamaalla koiriemme kanssa. Piha olisi niin iso, että koirilla ei tarvitisi olla naruja
ja naapurusto niin ystävällistä, ettei minun tarvitisisi pelätä yhtään mitään
Entä jos saisin rakastaa tuota kaikkea omananani?
Entä jos elämä todella vastaisikin unelmiini?

Ei ehkä tänään, eikä edes huomenna. Mutta entä jos elämä silti kulkee eteenpäin sinne suuntaan, jonne olen aina haaaveillutkin.
Mitä jos elämä on silti elämisen arvoista, vaikka tänään ei tunnukaan siltä?

Mitä jos elämä itsessään on kaunista ja hyvää ja vie meitä kohti sitä, josta joskus niin kauan sitten haaveilimme. Niin kauan sitten, että ehkä olemme jo unohtaneetkin ne toiveet ja elämän aallokkoihin ne haudanneet.
Ehkä elämä ei vastaa kaikkiin unelmiin, mutta on aina pieni mahdollisuus, että entä jos.
Jos sittenkin ja kuitenkin. Jokainen kyyneleeni pyyhkiytyy pois, jokainen itkuni kuullaan ja siihen vastataan. Jokainen lohdutuksen huokaus ja sana saapuu elämääni.
Entä jos pahin ei tapahdukaan?
Entä jos?
Entä jos unelmamme toteutuvatkin?