Kunnes kerran tapaamme

Tänään oli erilainen päivä
päivä, jolloin huomasin jonkin muuttuneen
Kuuntelin laulua ja itkin
enkä ollut enää katkera

Itkin ikävää
itkin kaikkea sitä, mitä en saanut
mitä en voinut tehdä
Mutta vaikka itkin
minusta tuntui
että tästä selvitään
jotain parempaa on tulossa
en ollut enää vihainen Jumalalle

Kaipasin jotain, mitä menetin
kyyneleet virtasivat poskilleni
lohduton itku purkautui huuliltani
ja silti. Silti ajattelin, että Isäni on hyvä

Tiedän, että kerran saan tavata sinut
jonka liian aikaisin menetin
Tulee päivä, kun suljen sinut syliini
ja kutsun sinua nimeltä

Lohdutus yhteisestä kodistamme
saa olla lohdutuksenani siihen päivään
kunnes kerran tapaamme
enkä enää milloinkaan menetä sinua

Älä unohda elää

Kerran viisas mies, Dumbledore nimeltään sanoi
Ei ole hyvä rypeä haaveissa ja unohtaa elää
Ja siinä lauseessa piili viisaus jos toinenkin
Aina ei kuulu haikailla asioiden perään
joskus kuuluu päästää irti, antaa lipua sormiensa välistä
aina ei tarvitse puristaa ja kuluttaa voimiaan
silloin tällöin on lupa luovuttaa
ja antaa elämän mennä menojaan

Joskus haaveista, kauniista ja hyvistäkin
tulee meidän mielemme sisään vankila
emme suostu näkemään elämää ympärillämme
koska mielemme on niin kiinni siinä, mitä tahtoisimme
Ihmismieli on kovin järkähtämätön silloin,
kun se ei saa sitä, minkä kokee oikeaksi

Voisimme hukuttautua päiväuniin ja haaveisiin
punoa hattaraisia unelmapilviä päämme päälle
Mennä kuin sumussa eteenpäin
ponnistellen kohti sitä, jota ilman emme usko elävämme
ja jossain tämän päivän ja vuosien välillä
kadotamme itsemme

Kadotamme itsemme aurinkoisiin uniin
hattarakuvitelmiin, kultaisiin punoksiin
mielemme vankiloihin, joiden kahleet
itse itsellemme nilkkoihin kiedoimme
ja jossain syvällä sisimmässämme kohoaa huuto
ei sen näin pitänyt mennä

Ei ole hyvä rypeä haaveissa ja unohtaa elää
Unohtaa se, mistä voin olla kiitollinen tänään
sulkea silmänsä siunauksilta, jotka ovat olleet vierellämme
ehkä jopa aina
Kaivata iloa, jota emme suostu löytämään ympäriltämme
koska ympäröivä elämämme ei ole sitä,
minkä olisimme itsellemme rakentaneet

Vaatii tahdonvoimaa ja luonteenlujuutta
myöntää, että en elä elämää, jota olisin halunnut elää
mutta elän silti elämää, joka on riittävän hyvää
Riittävän hyvää nauruun, iloon, rakkauteen ja onneen
Ei, ei tämä ole elämää, jonka olisin koskaan valinnut
mutta tämä on elämää
Elämää, josta aion opetella olemaan kiitollinen
jotta voisin olla onnellinen
Vaikka en koskaan saisi sitä, mistä haaveilen

Kasino

Pyytämättä kortteja pöytään,
elämä jakaa ne meille silti
Se ei kysy lupaa, ei suostumusta, ei allekirjoitusta
Elämän ruletti alkaa pyöriä
ja jos et itse valitse numeroa hyrrästä,
se valitaan puolestasi

Korttipöydässä et pyytänyt
päästä peliin mukaan
Mutta siinä istut, etkä voi muuta
kuin katsoa, kun kortit vaihtavat paikkaa, omistajaa
Kukaan ei luvannut sinulle mitään,
eikä sitä lupaa tämä pelipöytäkään

Saat väärät kortit,
huonoimman numeron
et saa mitään niistä,
joita haaveilit
Mutta et voi kuin jatkaa,
koska elämä ei ole peli,
jonka kyydistä voi hypätä pois

Sen vuoksi, jonkun viisaamman sanoin;
ei pitäisi pelätä elämää,
sitä pitäisi vain elää
Ei paeta kuuluisi surua kipeää
Koska ei sinun elämää
voi kukaan muu elää, eikä esittää