Kirje nro. 52

Rakas John,

Olen samaa mieltä kanssasi, olen muuttunut paljon vuoden aikana. Ei, en aio sanoa, olenko muuttunut parempaan vai huonompaan suuntaan. Mutta sen voin sanoa, että olen muuttunut. Minä ajattelen eri tavalla ja voin nykyään sanoa, että jopa kaipaan asioita, joita en ennen osannut kaivata.
Esimerkiksi kaipaan jotain sellaista, jota en ole hänen jälkeensä kaivannut. Hassua, sanoisin.

John, minä olen onnellinen puolestasi. Ihanaa, että vihdoin hänkin löysi luoksesi. Se on ihmeellistä, miten se tapahtuu yhä uudelleen ja uudelleen. En koskaan kyllästy siihen, kun kerrot heistä. Se on ihmeellistä. Ja kaunista.
Pyysit minua kertomaan viime viikosta. En tietenkään voi kertoa sinulle kaikkea jokaista yksityiskohtaa myöten, mutta aion kertoa sinulle jotain.
Meillä oli hauskaa siellä. Niinkuin aina. Oli hiukan sateista, mutta se ei tietenkään haitannut meitä. Saimme olla yhdessä ja nauraa monille asioille. Ja kuten tavalliseen tapaamme, me riitelimme myös. Viikon yhdessäolo tekee niin aina meille. En osaa sen kummemmin sanoa, että miksi. Eikä se niin hirveästi haittaakaan. Me vain nyt olemme sellaisia.
Tapasin mukavia ihmisiä, jotka saivat minut nauramaan ja hymyilemään. Samalla tavalla kuin sinun kirjeesi. John, uskotko, jos kerron, etteivät monet ihmiset pysty siihen?
John, minä pidin siellä hauskaa. Minä jopa annoin tunteideni viedä ja eräs ihminen sai perhosia minun vatsaani. Hassua, eikö totta? Se oli jotenkin ihmeellistä, että ne tuntuivat yhtä ihanilta kuin aina ennenkin. Ja arvaa mitä, hänkin piti minusta. Tapa, jolla hän katsoi silmiini, kun kerroin hänelle tyhjänpäiväisiä asioita elämästäni, oli ihmeellinen. Hänen ruskeat hiuksensa ja kaunis elämänsä juovuttivat minut. Minä suutelin häntä.
John, tulen kaipaamaan häntä. En tiedä kuinka pitkään, mutta tiedän, että niin tapahtuu. Tahdon puhua hänen kanssaan. Olla hänen lähellään. Haluaisin elää hänen kanssaan. Onko se lapsellista unelmoida tällaisia asioita John?
Minä en tiedä, mitä pitäisi tehdä. Olen varma, että meistä tulee jotain. John, osaatko sinä neuvoa? Vai joudunko päättämään itse? Olisi paljon helpompaa, jos kertoisit suoraan, mitä tahdot minun tekevän. Silloin säästyisin monilta sydänsuruilta.
Anteeksi John. Minun ei olisi pitänyt kirjoittaa noin. Tiedän, että tahdot minun päättävän itse. Kirjoita pian.

Rakkaudella
Diana

Kirje nro. 1

Rakas John,

Tiedän, että viime kirjeestäni on pitkä aika. Anteeksi siitä. Voisimmeko sopia, että tästedes emme enää pidä näin pitkiä välejä kirjeidemme välillä?
Tai sovitaanko heti, että tämä on meidän ensimmäinen kirjeemme? Unohdetaan ne kaikki muut, ja aloitetaan alusta.

Mitä sinulle kuuluu? Kerro pitkästi. Tahdon kuulla kaiken. Mikä painaa mieltäsi ja mistä olet ollut iloinen viime aikoina? Onko lempiruokasi edelleen makaronilaatikko?
Näiden viikkojen aikana on tapahtunut paljon. Minulle kuuluu hyvää. Olen onnellinen. Onnellisempi kuin aikoihin. Olen löytänyt jotain, joka tuo valoa elämääni, ja joka vie minua eteenpäin, tapahtuipa mitä hyvänsä. Olen viime päivinä miettinyt paljon sitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Mitä mieltä sinä olet? Onko edes olemassa oikeaa tai väärää? Onko kaikki vain meidän omien valintojemme varassa, vai onko jossain joku, joka on sanellut sen, mitä saa ja mitä ei saa tehdä?
Muistatko, kun aloitin kertomaan sinulle minun menneisyydestäni. Minun muistoistani, unelmistani ja haaveistani. Muistatko, kun kerroit niitä samoja asioita minulle?
Olet oikeassa, minun ensimmäiset muistoni ovat hyvin varhaisia, ja todella poikkeuksellisia. Minä en tiedä miksi niin, mutta tiedän, että niilläkin on joku tarkoitus. Sinähän sanoit, että kaikella on tarkoituksensa, eikö niin? Uskotko vielä itse omaan väitteeseesi? Toivon, että uskot. Koska minäkin olen alkanut uskomaan siihen.
John, minä erosin hänestä. Ei näin nuorena ole hyvä olla niin vakavissaan. Ja myöhemmin hänestä paljastui sitten muutakin, jonka takia on hyvä, että olen nyt vapaa. Kerron niistä sinulle myöhemmin, kun soitat minulle. En tahdo kertoa kaikkea kirjeellä. Ymmärräthän minua?
Minun täytyy ehkä nyt laittaa mustaa valkoiselle; John, olit oikeassa. Miksi en useammin kuuntele sinua? Sinä olet fiksu ja näet niin paljon syvemmälle kuin minä? Anteeksi, etten kuunnellut sinua.
Huh, nyt se on myönnetty. Olipas vaikeaa. Tiedät kyllä, miten itsepäinen minä olen, joten ota edelliset sanani kohteliaisuutena ja vaikka teetätä niistä taulu, että kaikki näkevät, että jopa minä osaan tunnustaa virheeni ja voin olla väärässä.
John, minulla on niin paljon puhuttavaa kanssasi. Kirjoitathan pian takaisin?

Rakkaudella
Diana

Pimeä

Sähkökatkos on yllättänyt teidät. Sinun sydämesi hakkaa, sen kuulisi kuurokin. Sinä odotat, mutta pelkäät sitäkin enemmän, koska tämä on jotain niin uutta sinulle.
Hän puhuu sinulle, mutta sinä et muista sanoja. Muistat vain sen, kuinka odotit, että hän löytäisi sinut, juuri siitä. Hän huitoo taskustaan löytämällä sytkärillä ilmaa suoraan sinun nenäsi edessä, mutta ei huomaa, että olet siinä. Hän lähtee vähän kauemmas. Hän laittaa sytkärin taskuunsa, kääntyy ja alkaa sohia käsillään ympärilleen.
Hänen kätensä osuu sinun rinakehällesi, ja siitä se jatkaa matkaansa hetken aikaa alaspäin pitkin sinun vatsaasi. Sinä henkäiset terävästi, ja tiedät, että se ei jäänyt häneltä huomaamatta. Hä tuntee sinun sydämesi lyönnit.
Hän perääntyy. Sinä haluaisit kuollaksesi vetää hänet takaisin lähellesi, mutta et uskalla. Et tiedä, miten toimia. Mistä tietäisitkään, ethän koskaan ennen ole ollut tällaisessa tilanteessa. Sydämesi hakkaa koko ajan lujempaa, kun kaipaus lävistää sinut. Haluat hänet takaisin lähellesi, nyt. Vaikka sinua pelottaa, tahdot silti. Etkä sinä tiedä, kumpi voittaa tänään, sinun tahtosi, vai pelkosi.
Hän tulee uudelleen luoksesi, ottaa sinua vyötäröltä kiinni, vetää sinut täysin kiinni itseensä. Hänen päänsä nojaa sinun rintakehääsi ja sinä painat leukasi hänen päätään vasten. Tiedät, että hän kuulee sydämesi sykkeen vieläkin selvemmin, mutta et jaksa välittää. Hänen kuuma hengityksensä lämmittää sinun kaulaasi ja rintaasi. Korvissasi suhisee.
Sinusta ei ole ikinä tuntunut näin hyvältä. Tuntuu niin hyvältä, kun hän nojaa sinua vasten. Kun hänen kuuma hengityksensä lämmittää sinua, ja hänen kätensä on sinun ympärilläsi vetäen sinua kiinni hänen vartaloonsa. Kaikki tuntuu niin oikealta, että sinä et haluaisi pelätä enää mitään. Tunnet, tiedät, että hän ei satuta sinua. Hän tietää, miltä tuntuu tulla satutetuksi, ja siksi hän ei ikinä tekisi sitä sinulle.
Hän rakastaa sinun viattomuuttasi ja kokemattomuuttasi enemmän kuin mitään. Sinä tiedät, että hän haluaa sulkea sinut syliinsä, ja suojella sinua kaikelta pahalta. Hän tahtoisi vain upota sinun syliisi ja olla kanssasi turvassa. Te sovitte täydellisesti yhteen, koska vastakohdat täydentävät toisiaan. Tai niin ainakin monet uskovat.
Hänen villi luonteensa. Se, kuinka hän osaa heittäytyä mihin tahansa ja elää hetkessä. Sinun rauhallisuutesi ja lempeytesi. Hänen kauneutensa, sinun vahvuutesi. Hänen mielestään olet vahvin mies maailmassa, koska sinä olet sinä.
Hän ei hellitä otettaan, hän aikoo pelata korttinsa loppuun asti. Sinä tajuat sen nyt.
Hän painaa kätensä sinun rintakehällesi ja nostaa katseensa ylöspäin. Koska on pimeä, et näe, kuinka hänen silmänsä loistavat. Mutta sinä voit tuntea sen tavasta, jolla hän pitelee sinua.
Heität pelon syrjään ja otat häntä lantiolta kiinni. Annat hänen painautua sinua vasten ja suutelet hänen pehmeitä huuliaan.
Hän tietää. Hän tuntee ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.
Suudelma loppuu. Te erkanette. Pelko ottaa vallan. Sinä liukenet paikalta, mutta tiedät, että huomenna pelkosi on vielä helpommin selätettävissä.
Sinä et halua päästää häntä käsistäsi.

Jos

Kyyneleitä vuodata ja kiduta
jos annat helpotusta
mutta kipuni poista
jos en saa rakkautta
olen valmis itkemään
jos tulevaisuus onnellisuutta kiiltää

(vanhempaa tuotantoa)

Saanko, tahdonko?

Saanko kirjoittaa sinulle?
Saanko kirjoittaa paljon?
Saanko kirjoittaa kaiken?
Saanko jättää jotain pois?
Saanko muotoilla sanat?
Saanko tehdä ne uudelleen?
Saanko kertoa sinulle?
Saanko antaa ne käteesi?

Tahdonko minä tehdä sen?

Intiaanien pyhät henget

"Ugeziwazea!"
Sivelen kaulakoruani. Se kolisee hiukan, kun sitä ravistaa. Sulat suhisevat pienesti, jos tuuli pääsee puhaltamaan siihen. Helmet loistavat kirkkaana. Heristän korviani, ja kuulen heimopäällikön laulun. Hän ilmeisesti heittelee nuotioon jotain ja tanssii sen ympärillä. Vastaan äitini kutsuhuutoon linnun liverryksellä ja lähden juoksemaan maissipelloille.
Kun juoksen kylän läpi äitini luokse, voin melkein kuulla esi-isieni henget, jotka tanssivat kylämme ympärillä. He ovat tuolla jossain, ja he ovat täällä.
Kun saavun äitini luokse, hän nauraa ja kaappaa minut syliinsä. Hän suukottaa päätäni ja kysyy: "Miksi viivyit niin kauan, ugeziwazea?"
Minä hymyilen äidille, enkä vastaa mitään. Eikä hän odotakaan minun vastaavan. Hän tietää kyllä, että minä olin puhumassa puille, pensaille, purolle. Äitini ymmärtää minua. Hän tietää, että he kuiskivat minulle.

Koko elämäni kaikki elävät ovat kuiskineet minulle salaisuuksiaan. Joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta aina olen kuullut niiden kuiskeen pääni sisällä. Se on kuin pientä metsän huminaa, jossa on sanoja. Niiden sanat ovat lumoavia, joskus hyvinkin sekavia, mutta silti niin aitoja. Ne ovat minulle niin todellisia, että aina en edes muista, että muut eivät kuule niitä ääniä.
Kun olen menossa nukkumaan, ne toivottavat minulle hyvää yötä, ja valvovat untani. Kun olen vartiotehtävissä, ne kuiskivat minulle heti, jos jossakin on vaara. Kun olen maissipelloilla, ne kertovat minulle, mistä parhaimmat maissit löytyvät. Ne auttavat ja ohjaavat minua, missä ikinä olenkin.

"Ugeziwazea, kutsuin sinut tänne, koska isäsi tahtoo tavata sinut", äiti sanoi.
Katsoin äitini silmiin hämmentyneenä, nyökkäsin ja lähdin kävelemään isäni teltalle päin. Isäni ei yleensä tahtonut juurikaan olla kanssani. Tai no, oikeastaan hän ei ehtinyt. Hänellä oli paljon tekemistä heimomme asioiden parissa, eikä hänellä siksi ollut aikaa minulle. Sinänsä asia ei haitannut minua, koska koin isäni hiukan pelottavana henkilönä, kun taas äitini sinä turvallisena satamana, jonka luokse voin aina palata. Isästäni en ollut ollut koskaan varma.
Menin polvilleni isääni vastapäätä. Hän hämmensi velliä mietteliäänä, enkä ollut varma, oliko hän edes kuullut tuloni.
Katselin isäni teräväreunaisia piirteitä, mustia hiuksia, jotka oli ajeltu toiselta puolelta kaljuksi ja vahvoja käsivarsia, jotka heiluivat nuotion ympärillä. Istuin hiljaa paikallani, ja odotin, koska isäni avaisi suunsa.
Häntä ei saanut hoputtaa.

Lopulta, ehdittyäni laskea kolmeen sataan, isäni alkoi puhua hiljaisella, kuiskaavalla äänellä: "Ugeziwazea, henget ovat kuiskineet minulle. En ole kuullut niitä kymmeniin vuosiin. Mutta tänään minä kuulin ne taas."
Katsoin isääni silmät pyöreinä, en ollut koskaan tiennyt, että isänikin olisi joskus kuullut kuiskauksia.
"Henget tahtovat lähettää sinut samalle matkalle kuin minutkin aikoinaan, ugeziwazea." Isäni oli pitkän aikaa hiljaa. Sitten hän nousi, ojensi minulle pussin, jonk sisällä oli selvästi paljon tavaraa.
"He kyllä kertovat sinulle, mitä sinun on tehtävä. Onnea matkaan ugeziwazea. Sinä kyllä löydät polkusi"

Silmäsi hunnun alla

Huivisi huitoo ilmaa
äänet täyttävät huoneen
ne äänet,
kun heität huivisi pois

Sinä paljastat hiuksesi
Ravistelet ne vapaaksi kahleistaan
Sinun lumoavat kasvosi
et ole enää heidän

Sinä olet vapaa
tänä iltana
kukaan
ei voi määrätä sinua

Sinä naurat ensi kertaa vuosiin
olet muutakin
kuin pelkät ääriviivat hunnun alla

Et ole milloinkaan
ollut niin vapaa
kuten tänään

Ja kun tunnet vapauden
sinä päätät
että sinä et palaa

Heität menneisyytesi,
huivisi,
säännöt,
kaiken.

Pois.

Elä

Juokse tyttö, kun vielä voit
huuda poika, kun sisälläsi puristaa
itke lapsi, kun ikävä vyöryy päällesi
naura äiti, kun lapsesi juoksee ympyrää
nosta syliin isä, kun hän itkee
Elä sinä, kun vielä voit

Uudestaan ja uudestaan

Yhä uudestaan ja uudestaan
sä saat mut rakastumaan
syvemmälle sukeltamaan
unelmiin suuriin uskomaan

Tahdon kanssas jakaa kaiken
lähemmäs sua painautua
näyttää elämän kauneuden
syvemmin suhun rakastua

En milloinkaan saata ymmärtää
ihmeellistä elämää
jota kanssasi elää saan
eikä tää lopu milloinkaan

Tahdon kanssas jakaa kaiken
lähemmäs sua painautua
näyttää elämän kauneuden
syvemmin suhun rakastua

Tartu käteeni; juostaan
Kuiskaa; prinsessa, sä oot vapaa

Tahdon kanssas jakaa kaiken
lähemmäs sua painautua
näyttää elämän kauneuden
syvemmin suhun rakastua

Minä sinua rakastan

Tapahtuuko tämä todella minulle?
Onko tämä onni todella täällä?
Kaikki palaset osuvat kohdilleen
ja minun on niin hyvä olla.

Suljen kaiken tämän syliini
enkä koskaan päästä irti.
Aion nauraa kanssasi
annan kyyneltekin virrata poskillani.

Sinun kanssasi kaikki on hyvin
sinun kanssasi kaikki on paremmin.

Tiedän, ettet koskaan lähde
etkä koskaan jätä minua yksin
Minä uskon sinuun aina
ja annan vain virran viedä.
.
Kuinka voisin koskaan kertoa
kuinka paljon sinua rakastan
kun annat koko ajan lisää syitä
rakastaa sinua syvemmin.

Sanoja

Tahdon luoda sanoja, mutta en tiedä, mitä sanoisin. En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään. Loin sanoillani uutta maailmaa, maalailin kauniita kuvia siitä, millaisia maailmoja saattaa olla olemassa. Maailmoja, joissa siniset hiirenkorvilla ja hännällä varustetut hiiren kokoiset norsut juoksentelevat laumoissa, joissa on lentäviä ja värikkäitä kilpikonnia kuin papukaijoja, ja joiden kaunis maailma lumoaa sinun silmäsi.
Minä loin ne maailmat sanoillani, ja toivoin, että jonakin päivänä ehkä heräisin sieltä, enkä täältä. Minä aioin juosta kauas pois, niihin maailmoihin, joista minä kirjoitin, joita mitä loin sitä mukaa kuin kirjaimet vilistivät kohti näytön alalaitaa, tai vihon viimeisiä sivuja.
Kyllä minä edelleenkin osaan luoda, mutta nykyään se tuntuu jotenkin vähäpätöisemmältä. Miksi minun pitäisi luoda jotain uutta, kun kaikki, mitä rakastan ja tarvitsen, on täällä.
Mihin minä tarvitsen tuhansia maailmoja, jos tämäkin maailma on näkemättä?
Sinun kanssasi ja sinun avullasi minä aion nähdä maailman, ja maailmat. Mutta ensin minun pitää nähdä sinut.
Niin kauan kuin vielä elän tässä rakkauden kuplassa, minä kirjoitan vähemmän. En ehdi kirjoittaa yhtä usein kuin ennen. Mutta se ei tarkoita, että olisin lopettanut. Minä vain kerään ideoita. Olen nähnyt niin paljon kaunista ja ihanaa, etten tiedä, mistä aloittaisin.
Miksi pitäisi kirjoittaa rakkaustarinoita, kun elän itse sellaisessa?
Kyllä minun sanani vielä palaavat.
Mutta nyt minä aion nukkua hänen sylissään.
Minun sanani palaavat kyllä.

Ennallaan

Yksinäiset käytävät
täyttyivät virtaavilla puroilla
Tyhjä taivaankansi
täyttyi tähdenlennoilla
Avaruus sormien välissä
löysi parinsa
Aukolliset unelmani
saivat luokseen höyryisiä ääniä
Eikä mikään
tule olemaan ennallaan

Juostaan

Ennen halusin lentää karkuun
pois tästä kaupungista
Pois kuolleesta maastamme
pois kaikkien ihmisten luota
Nyt haluan juosta pakoon
mutta tahdon tehdä sen sinun kanssasi
Kuiskaa korvaani: "juostaan."

Kun

Kun saan avata lukkoja sinulle
minua ei pelota
Kun pudotan avaimet käteesi
minä en kadu
Kun hiljalleen löydät syvemmälle
minä en juokse karkuun
Kun annat minulle päättymättömän tien
minä vastaan kyllä

Suuria unelmia

Kohiseva meri
hymyilevät kasvot
taivaalliset atollit
ja värikkäät korallit

Havisevat lehtipuut
laulava kieli
hymyilevät kasvot
kuninkaan linna

Pitsiä ja helmiä
kaunista valkoista
ruusuja ja liljoja
kimaltavia timantteja

Pieniä mielikuvia
kauniita ajatuksia
sinun kasvosi
suuria unelmia

Tähtikuvioita

Violetit valovuodet,
ne joita en uskonut saavuttavani,
löytyivät suljetusta pahvilaatikosta
Tähdistä, joihin päin en katsonut
Niiden kauneus sokaisi minut
enkä enää milloinkaan haikaile kuuta
Kun olen löytänyt tähtikuvioita.

En tarvitse muuta

Kun löysin sinut
en muuta toivokaan.
Kun saan levätä tässä
sydäntemme lyödessä
samassa tahdissa,
tunnen olevani turvassa.
Jos minulla on sinut
en tarvitse muuta.
Kiedo kätesi ympärilleni
tiedän, ettet koskaan
päästä irti.

Älä lähde minnekään

Älä lähde minnekään
älä katoa milloinkaan
poista pelkoni
ja todista minulle
että sinä pysyt tässä

En tahdo pelätä
en tahdo olla epävarma
todista minulle
että tahdot jäädä

Minä rakastan sinua

Minä rakastan sinua vielä
kun aamun ensisäteet
tulvivat sisään ikkunasta
ja maalaavat raidat kasvoillesi

Minä rakastan sinua yhä
kun ruusun terälehdet
sulkeutuvat nenäsi ympärille
ja huumaavat sinut tuoksullaan

Minä rakastan sinua silloinkin
kun kyyneleet putoilevat
sinun poskiltasi kaulallesi
muodostaen jokia kasvoillesi

Minä rakastan sinua aina
kun seison vierelläsi
katsellen sitä pientä tähteä
joka meidät yhdisti

Se pieni lause

Voiko olla, ettei koskaan tunne perhosia
ei milloinkaan näe vain palavia tähtiä
ei ikinä kuiskaile yötä myöten sitä sanaa
eikä nytkään tunne tulta sisällään

Mutta silti on niin onnellinen
koska kaikki ne tähdet
jotka luuli luotaan päästäneen
ovat löytyneet
siitä nurkkaan työnnetystä laatikosta
jota ei koskaan ajatellut avaavansa

Sudet juoksevat metsässä
jokainen niin yksin
ja niin vapaana
mutta kaksi yksinäistä
voi jakaa kaiken omistamansa

Hän päästää linnun käsistään
kuiskaa tuulen sekaan pienen lauseen
joka käsittää koko elämän

Se pieni lause tavoittaa hänen korvansa