Mitä jos sä kerrot mulle aina
kun sulla menee ne tunteet kierroksille?
Mä mietin, et onko se hullu sinä
vai minä
Mut samaan aikaan
jotain niin lämmintä
laskeutuu mun sieluun
kun sä itse pyysit
et kerro mulle
kun sulla on hankala olla
vaikka mua vähän hävettää
näyttää sulle
et kuinka vaikee mun on olla
niin samalla musta tuntuu
niin hyvältä
et sä haluat tietää
Mä haluan uskaltaa
antaa sulle mahdollisuuden
olla se viimeinen
Sä saat mut hymyilemään
enkä mä pysty pitämään
mun näppejä irti susta
Sä et oo koskaan ollutkaan
joku vaihtoehto muiden joukossa
mä sanoin sulle, et suthan mä haluun
eikä se oo muuttunut mihinkään
Mä hymyilen, kun nään sut
mä hymyilen, kun sä laitat viestiä
mä hymyilen, kun laitan käden sun ympärille
Sä saat mut tuntemaan
et elämää pitää elää
mä haluisin, et sä olisit se
jonka kanssa tiedän
mitä on olla onnellinen
eikä pelkästään tyytyväinen
Mä olin tyytyväinen
niin monta vuotta
mutta sanat nautinto
onnellisuus
oli mulle täysin vieraita
Oo mulle se, joka näyttää toisin
Ihosi tuoksu
valtaa aistini
olen lähelläsi
enkä haluaisi
olla missään muualla
Suutelet otsaani
enkä tiedä
osaanko enää olla
ilman sinua
Haron hikisiä hiuksiasi
sinä kuuntelit
kun kaikki oli liikaa
voisinpa pysäyttää ajan
Missään en ole ollut
niin rauhassa
kuin sinun ihollasi
hengitän sinua sisääni
pysythän tässä
Mä tanssin ja pyörin
pompin ympäriinsä
tartun toista lanteista
nauran niin, et jotain varmaan katkeaa
Musta tuntuu hyvältä
mut samaan aikaan
mä katon koko ajan sua
mitä sä teet
ja mä mietin
et miks mä en saanut sua kokonaan
Mä oon niin humalassa
ja kun mä kävelen sua vastaan
mä horjahdan sun päälle
ja pyytelen anteeksi
mut samalla mä oon niin onnellinen
et vielä edes kerran
mä sain koskettaa sua
Sä ajat mua kotiin
ja mä kerron aina liian myöhään
minne pitää kääntyä
ja mun pää menee pyörälle
Mä kysyn
et aiotsä pistää tän jutun poikki
ja sä sanot, et eihän tässä oo mitään
poikki pistettävää
ja mun sydän hajoo palasiksi
koska vaikka me ei oltukaan me
niin meillä oli unelmia
Aikaa kuluu
ja me puhutaan tosta illasta
ja sä sanot, et mä näytin
yhdessä vaiheessa siltä
et joko laattaan, tai nukahdan
mut sitten mä aloin ilmeisesti selviämään
ja mä muistan ajatelleeni
et sä kiinnitit muhun huomiota koko illan
ja mun sisällä on taas pieni toivo
Mä itken niin paljon
et en edes saa happea
mä meinaan oksentaa
koska kyyneleet
tukkii mun koko elimistön
mä huudan tyhjyyteen
et mä olisin halunnut sut
mä huudan, et mä niin olisin halunnut
just. sut.
Ja siks mä itken niin,
etten pysty enää edes hengittään
ja uudelleen ja uudelleen
mä kelaan
sitä samaa vanhaa tarinaa
Se tarina on mulle tuttu
olin vuosia
siitä sivussa
kunnes oon taas tässä
samassa oravanpyörässä
Se tarina kertoo tytöstä
joka haluaa rakkautta
enemmän kuin mitään
ja jostain syystä
se ei koskaan löydä sitä
Se tyttö tuntee voimakkaasti
ja sen tunteet on aina ylikierroksilla
se on joko täydellisen surullinen
tai onnensa kukkukoilla
riippuen siitä
kuka sitä tänään rakastaa
Ja joku päivä se tyttö taas huomaa
et hän, kenen hän luuli itseään rakastavan
ei myöskään häntä rakastanut
Ja siksi se tyttö mun sisällä itkee
se itkee niin kauan
kunnes tulis joku,
joka sitä rakastaa
Enkä mä ennen kuin nyt
oo ymmärtänyt sitä
et sen kuuluis olla minä
joka sitä pientä tyttöä
osais kaikista parhaiten rakastaa
Sun hikinen iho
mun ihoa vasten
mä en saa sormia irti sun hiuksista
enkä mä haluais olla
missään muualla
Mä sanon, et mä pelkään
et sä särjet mun sydämen
ja sä et usko, et sä voisit tehdä sen
eihän me vielä edes tunneta
Mut sä et tiedä
et mun sydän särkyy
jo paljon pienemmästä
Se särkyy, kun sulla menee aikaa vastata mun viestiin
se särkyy, kun sä katsot mua, eikä sulle syty valoa silmiin
se särkyy, kun sä sanot, et se oli vaan vitsi
se särkyy, kun sä sanot, et sä tarviit aikaa
se särkyy, kun sä et anna mulle sun aikaa
ja sit kun joku kysyy
miks mä oon ihan palasina
mä en osaa vastata mitään
koska eihän me vielä edes tunneta
Mä tuun sun luo
me nähdään ensimmäistä kertaa
sen jälkeen
kun maapallo pyörähti pois paikaltaan
Me puhutaan
sä silität mun korvaa
enkä mä osaa enää muodostaa sanoja
Mä istun sun vieressä
mä haluan niin helvetin paljon
tuntea sun huulet mun huulilla
et mä en enää tiedä
miten päin olla
Kun mä uskallan suudella sua
mut valtaa tuttuus
kuin joku kauan sitten kadonnut
ois vihdoin taas löytynyt
Mä sanon, et tuu mun päälle
ja siinä me maataan sohvalla
mun kädet sun hiuksissa
jalat sun ympärillä
ja sä painaudut mua vasten
enkä mä osaa enää ajatella
Sä tunnuit kodilta
jota en oo koskaan
osannut etsiä
Mä istun keittiön jakkaralla
ja puhun ja puhun ja puhun
ja kuuntelen, kuuntelen, kuuntelen
Sä kosketat mun sielussa jotain
jota kukaan ei oo koskettanut aikoihin
sä saat mut tuntemaan
et kaikki ei ookaan koko ajan vaan ihan okei
ja vaikka mä tiedän, et tää on aivokemiaa
mä en pysty lopettaan
Sä sanot, et sä oot ihan helvetin kranttu
et sulle ei kelpaa kukaan
ja mä mun typerällä itsevarmuudella
sanon sulle, et paitsi mä
ja lähden kotiin
Ja sit mun sydän hakkaa niin lujaa
ja mä mietin
et mitä mulle tapahtuu
Kyllä mä katoin sitä paperia
ja laskin päiviä
että koska nään sut taas
Mä vastaan puhelimeen mun nimellä
ja sä sanot et no hyvää päivää
mun ääni muuttuu iloiseksi
koska se olet sinä
ja sit mä selittelen,
et heti muuttuu ääni kellossa,
kun kuulen, et se oot sinä
ja sä vastaat, et kyllä mä sen tiiän
Sit mä panikoin koko loppupäivän
et mitä sä tiiät
Kunnes lopulta mä tiedän, että sä tiedät
Mä en tiedä mikä päivä
on sulle se päivä
jota voit osoittaa sormella
ja sanoa, et toi se on
Mut mä tiedän, mikä se oli mulle
se oli se yks tiistai
musta sohva
ja typerä kommentti
Kun kaikki repi toisiaan paidasta
ihan luvan kanssa
ja sä laitoit mut paikalleni
pitäen kiinni mun toisesta kädestä
etten mä pääsis lähtemään
En mä sen jälkeen heti mitään
niin suurta ajatellut
mut jotain jäi
koska tänäänkin voin sanoa
että se oli se tiistai
Silloin jotain muuttui
Sä olit mun elämäni rakkaus
ja mä en edes tajunnut sitä
mä sanoin sulle, et mä rakastan sua
sä sanoit mulle, et sä rakastat mua
ja silti mä olin niin sokea
Se yks muisto
on kuin polttomerkki mun mielessä
pilkun aikaan me ajetaan kotiin
lokit lentää joka puolella
aurinko paistaa, koska on kesä
eikä kesällä mennä nukkumaan
Mä en muista, mitä mä sanon
mut mä muistan, kun sä itket
ja sä sanot, et sä rakastat mua
rakastat mua enemmän kuin mitään
ja musta tuntu siltä
et mun sydän lähtee irti rinnasta
sit me mentiin sun luo
ja mä nukuin sun vieressä
enkä ymmärtänyt, mitä se tunne
mun rinnassa oikein tarkoittaa
Sä olit enemmän kuin kukaan
sä merkitsit mulle kaikkea
koko helvetin elämää
Niin sä varmaan ymmärrät nyt
miks mun maailma hajos
sinä päivänä, kun sä sanoit
et ei enää
Paina mun kädet patjaa vasten
ota mut kokonaan
mä huudan sun korvaan
et anna mun tuntea edes jotain
Sä et sano, et sä rakastat mua
vaikka mä anelen ja pyydän
et puhu mulle, avaa sun sydän
ja sit mä en vaan enää jaksa
Mä suljen mun mielen ja sydämen
laitan kiinni kaikki ovet
ja mä selviydyn
päivästä ja vuodesta toiseen
Ja mä kaipaan sitä
et ois joku, joka ymmärtää
joku, joka kuulee ja näkee mut
En mä sano, että kaikki oli pahaa
ei ollut
Mä rakastin sua enemmän kun ketään
mut aina se rakkaus ei riitä
ja siks me ollaan tässä
Mä kai yritän sanoa hyvästi
vaikka oon aina
ollut ihan helvetin huono niissä
Huulesi otsallani
tunnen kuuluvani juuri tähän
hengitän sisääni sinua
ja minusta tuntuu
etten tahdo tästä pois
Ihosi tuntuu omaltani
kuin universumin alussa olleet hiukkaset
olisivat miljardien vuosien jälkeen
löytäneet jälleen toisensa
Älä nouse paikaltasi
pidä huulesi otsaani vasten
anna minun tuntea
vielä kerran se tunne
jota en enää koskaan uskonut saavuttavani
Kipua, jollaista en ole koskaan ennen kokenut
en tässä muodossa
en tällaisenaan
Tiedän, miltä tuntuu maata lattialla
käpertyneenä itseeni ja itkeä
kunnes kehossani ei ole enää pisaraakaan
kyyneleille annettavaksi
Tämä kipu sen sijaan kalvaa sisältä
kuin repien palasia irti minusta
Koska tiedän, että se, mitä tehtiin minulle
minä tein muille
Vaikka yritän kertoa itselleni,
että se oli opittu tapa
en tiennyt paremmasta
Joskus on vain vaikea antaa anteeksi itselleen
Toisille ei tee mieli antaa anteeksi koskaan
Mutta muistutan itselleni
että päivä päivältä olen askeleen kauempana
siitä uskonnollisuudesta
joka teki meidät kaikki niin sairaaksi
Miksi minusta tuntuu edelleen tältä
eikö olisi jo aika lopettaa
päästä yli
unohtaa
siirtyä eteenpäin
Toisinaan olen päässyt pitkälle
toisinaan olen edelleen siellä
Kaapissa, piilossa kaikilta
piilossa itseltäni
Lausumassa valmiiksi opeteltuja lauseita
satuttamassa niin itseäni
kuin toisia
kaltaisiani, erilaisia, toisia
Niitä, jotka eivät kuulu meihin
eivät pääse irti kahleistaan
tai kivuistaan
mistä lie, ei se meitä oikeasti kiinnostanut
He olivat erilaisia
Minä olin he
Tällaisina päivinä
tunnen olevani vieläkin kahlehdittuna sinne
uskonnollisuuden pimeyteen
enkä näe tietä ulos
Minä rakastin sinua
nyt osaan sanoa sen
verhosin rakkauteni ystävyyteen
En koskaan tahtonut kehoasi
mutta sielusi ja mielesi
niiden tahdoin olevan minun
Olit kihlattuni
olin valmis astumaan
alttarille kanssasi
Sieluni revittiin palasiksi
kun alttarille emme kävelleetkään käsikkäin
vain minä yksin
sinun minäkuvasi uhrialttarille
Valmistit sen minua varten
jotta voisit jatkaa eteenpäin
et purkanut kihlausta
lähdit hiilloksen vielä palaessa
Nyt jäljellä on vain tuhkaa
Mutta vielä tulee päivä
jolloin minä nousen
kuin feeniks
Valitsin sinut tietäen
että muualla kuin täällä
olisit ollut suuri syntini
Täällä olemme vain me
ei etuliitteitä
ei puhdasta, ei pahaa
Rakkaus
Muotosi ja kaaresi
tekevät minusta pehmeän
lähelläsi
kaikki tuntuu olevan toisin
Rakastajani
olet kaunis
kun mustat kiharasi
laskeutuvat kasvoilleni
Tunnen olevani kotona
Kaltaiseni sylistä löysin lohdun
josta muualla vain tuomittaisiin
Voi kuinka viha voikaan joskus olla voimakas polttoaine
Viha on se osa meissä itsessämme, joka oikeasti rakastaa meitä
Viha kertoo meille, että meitä ei kuulu kohdella väärin
Että se, mitä meille tehtiin, ei ole oikein
Viha on se osa itsessämme, joka välittää meistä
Joten tänään annan sen tunteen virrata vapaasti
Enkä syytä itseäni sen päästämisestä lennolle
Minä ansaitsin enemmän kuin mitä minulle annoit
Minä olin arvokkaampi kuin sinun sanasi
Minä olin selityksen arvoinen
Minulla on arvoa
Minä ansaitsin enemmän
Sinä sait minut uskomaan toisin
Ja siitä olen sinulle vihainen
Että sait minut tuntemaan
Etten olisi minkään arvoinen
Minä. Olen.
Katseemme kohtaavat peilissäk
katselet kuvastustasi ja kysyt
"Millainen minä olen"
"Et sellainen, josta voisit olla ylpeä"
Siinä se oli
Totuus
Rumana
Mutta silti
oikeana
Myit minut
ystävyytemme
kaiken, mitä meillä oli
Jotta pystyisit edelleen
kohtaamaan kuvastimen katseen
sävähtämättä
Inho täyttää kasvosi
et edes uskalla
varmistaa
kuulitko oikein
Syvällä sisimmässäsi
tiedät
että olen oikeassa
Sinä heitit minut pois
koska muuten
et olisi enää koskaan
pystynyt katsoa peiliin