Kuten kuka tahansa

Pieni suudelma vain
ja minua vietiin

kuinka saatoin?
Minä uskoin, kuten kuka tahansa

öisin kierahdän puolellesi
muistaakseni, ettet ole siinä

minä annoin sinulle kalleimpani
sinä heitit sen pois
kuin saastan

typerästi uskoin,
että tämä on rakkautta

jäin yksin

Toiselle

Anteeksi, että vaivutin sinut
transsiin
lumouduit ilmaan piirtyvistä viivoista
en olisi saanut
antaa sinun katsella
lanteitani keinuvia,
jotka syleilevät
vain yhtä

En minä sinulle tanssinut
minut lumosi eräs toinen
jonka kelmeä valo
heijastuu öisin ikkunaasi

En minä
Sulavapiirteiset linjani aukenevat
ja minä tanssin
tämän maailman kauniimmalle kuulle
Ellai saakoon piirtää viivasi

Tanssin

Karille ajaneet

En saisi lukea näitä
salaisuuksia hiljaisia
Minua naurattaa
surettaakin ehkä
tai joku kummallinen
pieni ja pistävä
on tuolla rintalastani alla

Kyllä minä muistan

muistan muistan muistan

älä usko,
että en muistaisi

Koska olet sinä
minä hiljenen
ja annan muistojemme
vaipua kauas
alemmas ja alemmas

kunnes ne uppoutuvat
entisaikojen jokeen
eikä kukaan niitä
enää muista