keskiviikko 20. syyskuuta 2023

Teki meidät kaikki sairaiksi

Kipua, jollaista en ole koskaan ennen kokenut
en tässä muodossa
en tällaisenaan

Tiedän, miltä tuntuu maata lattialla
käpertyneenä itseeni ja itkeä
kunnes kehossani ei ole enää pisaraakaan
kyyneleille annettavaksi

Tämä kipu sen sijaan kalvaa sisältä
kuin repien palasia irti minusta
Koska tiedän, että se, mitä tehtiin minulle
minä tein muille

Vaikka yritän kertoa itselleni,
että se oli opittu tapa
en tiennyt paremmasta

Joskus on vain vaikea antaa anteeksi itselleen
Toisille ei tee mieli antaa anteeksi koskaan

Mutta muistutan itselleni
että päivä päivältä olen askeleen kauempana
siitä uskonnollisuudesta
joka teki meidät kaikki niin sairaaksi

Minä olin he

Miksi minusta tuntuu edelleen tältä
eikö olisi jo aika lopettaa
päästä yli
unohtaa
siirtyä eteenpäin

Toisinaan olen päässyt pitkälle
toisinaan olen edelleen siellä
Kaapissa, piilossa kaikilta
piilossa itseltäni

Lausumassa valmiiksi opeteltuja lauseita
satuttamassa niin itseäni
kuin toisia
kaltaisiani, erilaisia, toisia

Niitä, jotka eivät kuulu meihin
eivät pääse irti kahleistaan
tai kivuistaan
mistä lie, ei se meitä oikeasti kiinnostanut

He olivat erilaisia

Minä olin he

Tällaisina päivinä
tunnen olevani vieläkin kahlehdittuna sinne
uskonnollisuuden pimeyteen
enkä näe tietä ulos

tiistai 1. elokuuta 2023

Alttari

Minä rakastin sinua
nyt osaan sanoa sen
verhosin rakkauteni ystävyyteen

En koskaan tahtonut kehoasi
mutta sielusi ja mielesi
niiden tahdoin olevan minun

Olit kihlattuni
olin valmis astumaan
alttarille kanssasi

Sieluni revittiin palasiksi
kun alttarille emme kävelleetkään käsikkäin
vain minä yksin
sinun minäkuvasi uhrialttarille 

Valmistit sen minua varten
jotta voisit jatkaa eteenpäin
et purkanut kihlausta
lähdit hiilloksen vielä palaessa

Nyt jäljellä on vain tuhkaa

Mutta vielä tulee päivä
jolloin minä nousen
kuin feeniks

Vain me

Valitsin sinut tietäen
että muualla kuin täällä
olisit ollut suuri syntini

Täällä olemme vain me
ei etuliitteitä
ei puhdasta, ei pahaa
Rakkaus

Muotosi ja kaaresi
tekevät minusta pehmeän
lähelläsi
kaikki tuntuu olevan toisin

Rakastajani
olet kaunis
kun mustat kiharasi
laskeutuvat kasvoilleni

Tunnen olevani kotona

Kaltaiseni sylistä löysin lohdun
josta muualla vain tuomittaisiin

Tummimmasta yöstäni

Sain enemmän kuin uskalsin kuiskata tähtiin
 
Hiukset levinneinä tyynyille 
jumalien katse kirkkaana sielussani
katsot syvemmälle kuin toiset
näet sen, mitä muilta salaan

Ovatko tähdet jumalia
sitä en tiedä
en tiedä sitäkään
onko sattumaa vastaus pyyntööni
vai suosionosoitus 
unohdetuilta

Suurena tunnen sisimpäni
värit, äänet, tunnot, kaiken
kun allani katselen sinua
joka tummimmasta yöstäni
teit kirkkaan loisteellasi