Silloin, kun oma mieli ei jaksa enää kantaa,
alkaa valua siihen syvään kuoppaan,
josta ei tunnu olevan ulospääsyä koskaan
Sitten sinne kuopan pohjalle jäädään istumaan
itkemään omaa paskaa tuuria tai tilannetta
säälitään itseä ja kaikkea sitä huonoa
Enkä sano, että se olisi väärin
jokaisella meillä on oikeus joskus vähän rypeä
Mutta on piste, jonka jälkeen on aika nousta
On aika alkaa tehdä työtä oman hyvinvoinnin eteen
vaikkakin se tuntuisi mahdottomalta ponnistukselta
On aika alkaa uskoa, että elämä kantaa
jopa sieltä kuopasta pois jonain päivänä
En tiedä, olenko jo itse päässyt ulos kuopasta
vai olenko vielä kuopan reunalla
Mutta näen jo valon
Näen sen, että elämällä on muutakin tarjottavaa
kuin mutaiset seinät ja ainainen pimeys
Tuolla ulkopuolella ei välttämättä ole sitä,
minkä puuttuminen sai minut kuoppaan alunperin
mutta tahdon uskoa, että siellä on jotain
Jotain hyvää, jonka vuoksi kannattaa ponnistella
Ponnistella ylöspäin, omassa tahdissa
Kannattaa antaa itselleen aikaa kiivetä
ja antaa lupa joskus valua alaspäin
olet kokenut jo tarpeeksi pahaa,
älä siis ole vielä itsekin itsellesi se kurja ilkiö
Anna itsellesi lupa epäonnistua
jotta joskus, kun voimasi ovat riittävät
jaksat ponnistaa kokonaan ylös
ja jättään tämän kuopan taaksesi
En voi luvata, ettet putoa uudestaan
samaan tai uuteen kuoppaan
Mutta voin luvata, että elämä kantaa
ja jos uskot Luojaan, lupaan, että Hänkin kantaa
Kantaa silloin, kun itse et enää jaksa
kun et itse enää jaksa uskoa ja toivoa
Isäsi jaksaa kantaa, kun eivät omat jalat kanna
Siihen voit laittaa toivosi tänäänkin
olit sitten kuopassa,
matkalla pois sieltä
tai auringon paisteessa
Hän voi olla toivosi
