Intiaanien pyhät henget

"Ugeziwazea!"
Sivelen kaulakoruani. Se kolisee hiukan, kun sitä ravistaa. Sulat suhisevat pienesti, jos tuuli pääsee puhaltamaan siihen. Helmet loistavat kirkkaana. Heristän korviani, ja kuulen heimopäällikön laulun. Hän ilmeisesti heittelee nuotioon jotain ja tanssii sen ympärillä. Vastaan äitini kutsuhuutoon linnun liverryksellä ja lähden juoksemaan maissipelloille.
Kun juoksen kylän läpi äitini luokse, voin melkein kuulla esi-isieni henget, jotka tanssivat kylämme ympärillä. He ovat tuolla jossain, ja he ovat täällä.
Kun saavun äitini luokse, hän nauraa ja kaappaa minut syliinsä. Hän suukottaa päätäni ja kysyy: "Miksi viivyit niin kauan, ugeziwazea?"
Minä hymyilen äidille, enkä vastaa mitään. Eikä hän odotakaan minun vastaavan. Hän tietää kyllä, että minä olin puhumassa puille, pensaille, purolle. Äitini ymmärtää minua. Hän tietää, että he kuiskivat minulle.

Koko elämäni kaikki elävät ovat kuiskineet minulle salaisuuksiaan. Joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta aina olen kuullut niiden kuiskeen pääni sisällä. Se on kuin pientä metsän huminaa, jossa on sanoja. Niiden sanat ovat lumoavia, joskus hyvinkin sekavia, mutta silti niin aitoja. Ne ovat minulle niin todellisia, että aina en edes muista, että muut eivät kuule niitä ääniä.
Kun olen menossa nukkumaan, ne toivottavat minulle hyvää yötä, ja valvovat untani. Kun olen vartiotehtävissä, ne kuiskivat minulle heti, jos jossakin on vaara. Kun olen maissipelloilla, ne kertovat minulle, mistä parhaimmat maissit löytyvät. Ne auttavat ja ohjaavat minua, missä ikinä olenkin.

"Ugeziwazea, kutsuin sinut tänne, koska isäsi tahtoo tavata sinut", äiti sanoi.
Katsoin äitini silmiin hämmentyneenä, nyökkäsin ja lähdin kävelemään isäni teltalle päin. Isäni ei yleensä tahtonut juurikaan olla kanssani. Tai no, oikeastaan hän ei ehtinyt. Hänellä oli paljon tekemistä heimomme asioiden parissa, eikä hänellä siksi ollut aikaa minulle. Sinänsä asia ei haitannut minua, koska koin isäni hiukan pelottavana henkilönä, kun taas äitini sinä turvallisena satamana, jonka luokse voin aina palata. Isästäni en ollut ollut koskaan varma.
Menin polvilleni isääni vastapäätä. Hän hämmensi velliä mietteliäänä, enkä ollut varma, oliko hän edes kuullut tuloni.
Katselin isäni teräväreunaisia piirteitä, mustia hiuksia, jotka oli ajeltu toiselta puolelta kaljuksi ja vahvoja käsivarsia, jotka heiluivat nuotion ympärillä. Istuin hiljaa paikallani, ja odotin, koska isäni avaisi suunsa.
Häntä ei saanut hoputtaa.

Lopulta, ehdittyäni laskea kolmeen sataan, isäni alkoi puhua hiljaisella, kuiskaavalla äänellä: "Ugeziwazea, henget ovat kuiskineet minulle. En ole kuullut niitä kymmeniin vuosiin. Mutta tänään minä kuulin ne taas."
Katsoin isääni silmät pyöreinä, en ollut koskaan tiennyt, että isänikin olisi joskus kuullut kuiskauksia.
"Henget tahtovat lähettää sinut samalle matkalle kuin minutkin aikoinaan, ugeziwazea." Isäni oli pitkän aikaa hiljaa. Sitten hän nousi, ojensi minulle pussin, jonk sisällä oli selvästi paljon tavaraa.
"He kyllä kertovat sinulle, mitä sinun on tehtävä. Onnea matkaan ugeziwazea. Sinä kyllä löydät polkusi"

Silmäsi hunnun alla

Huivisi huitoo ilmaa
äänet täyttävät huoneen
ne äänet,
kun heität huivisi pois

Sinä paljastat hiuksesi
Ravistelet ne vapaaksi kahleistaan
Sinun lumoavat kasvosi
et ole enää heidän

Sinä olet vapaa
tänä iltana
kukaan
ei voi määrätä sinua

Sinä naurat ensi kertaa vuosiin
olet muutakin
kuin pelkät ääriviivat hunnun alla

Et ole milloinkaan
ollut niin vapaa
kuten tänään

Ja kun tunnet vapauden
sinä päätät
että sinä et palaa

Heität menneisyytesi,
huivisi,
säännöt,
kaiken.

Pois.

Elä

Juokse tyttö, kun vielä voit
huuda poika, kun sisälläsi puristaa
itke lapsi, kun ikävä vyöryy päällesi
naura äiti, kun lapsesi juoksee ympyrää
nosta syliin isä, kun hän itkee
Elä sinä, kun vielä voit

Uudestaan ja uudestaan

Yhä uudestaan ja uudestaan
sä saat mut rakastumaan
syvemmälle sukeltamaan
unelmiin suuriin uskomaan

Tahdon kanssas jakaa kaiken
lähemmäs sua painautua
näyttää elämän kauneuden
syvemmin suhun rakastua

En milloinkaan saata ymmärtää
ihmeellistä elämää
jota kanssasi elää saan
eikä tää lopu milloinkaan

Tahdon kanssas jakaa kaiken
lähemmäs sua painautua
näyttää elämän kauneuden
syvemmin suhun rakastua

Tartu käteeni; juostaan
Kuiskaa; prinsessa, sä oot vapaa

Tahdon kanssas jakaa kaiken
lähemmäs sua painautua
näyttää elämän kauneuden
syvemmin suhun rakastua

Minä sinua rakastan

Tapahtuuko tämä todella minulle?
Onko tämä onni todella täällä?
Kaikki palaset osuvat kohdilleen
ja minun on niin hyvä olla.

Suljen kaiken tämän syliini
enkä koskaan päästä irti.
Aion nauraa kanssasi
annan kyyneltekin virrata poskillani.

Sinun kanssasi kaikki on hyvin
sinun kanssasi kaikki on paremmin.

Tiedän, ettet koskaan lähde
etkä koskaan jätä minua yksin
Minä uskon sinuun aina
ja annan vain virran viedä.
.
Kuinka voisin koskaan kertoa
kuinka paljon sinua rakastan
kun annat koko ajan lisää syitä
rakastaa sinua syvemmin.

Sanoja

Tahdon luoda sanoja, mutta en tiedä, mitä sanoisin. En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään. Loin sanoillani uutta maailmaa, maalailin kauniita kuvia siitä, millaisia maailmoja saattaa olla olemassa. Maailmoja, joissa siniset hiirenkorvilla ja hännällä varustetut hiiren kokoiset norsut juoksentelevat laumoissa, joissa on lentäviä ja värikkäitä kilpikonnia kuin papukaijoja, ja joiden kaunis maailma lumoaa sinun silmäsi.
Minä loin ne maailmat sanoillani, ja toivoin, että jonakin päivänä ehkä heräisin sieltä, enkä täältä. Minä aioin juosta kauas pois, niihin maailmoihin, joista minä kirjoitin, joita mitä loin sitä mukaa kuin kirjaimet vilistivät kohti näytön alalaitaa, tai vihon viimeisiä sivuja.
Kyllä minä edelleenkin osaan luoda, mutta nykyään se tuntuu jotenkin vähäpätöisemmältä. Miksi minun pitäisi luoda jotain uutta, kun kaikki, mitä rakastan ja tarvitsen, on täällä.
Mihin minä tarvitsen tuhansia maailmoja, jos tämäkin maailma on näkemättä?
Sinun kanssasi ja sinun avullasi minä aion nähdä maailman, ja maailmat. Mutta ensin minun pitää nähdä sinut.
Niin kauan kuin vielä elän tässä rakkauden kuplassa, minä kirjoitan vähemmän. En ehdi kirjoittaa yhtä usein kuin ennen. Mutta se ei tarkoita, että olisin lopettanut. Minä vain kerään ideoita. Olen nähnyt niin paljon kaunista ja ihanaa, etten tiedä, mistä aloittaisin.
Miksi pitäisi kirjoittaa rakkaustarinoita, kun elän itse sellaisessa?
Kyllä minun sanani vielä palaavat.
Mutta nyt minä aion nukkua hänen sylissään.
Minun sanani palaavat kyllä.