sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Sanoja

Tahdon luoda sanoja, mutta en tiedä, mitä sanoisin. En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään. Loin sanoillani uutta maailmaa, maalailin kauniita kuvia siitä, millaisia maailmoja saattaa olla olemassa. Maailmoja, joissa siniset hiirenkorvilla ja hännällä varustetut hiiren kokoiset norsut juoksentelevat laumoissa, joissa on lentäviä ja värikkäitä kilpikonnia kuin papukaijoja, ja joiden kaunis maailma lumoaa sinun silmäsi.
Minä loin ne maailmat sanoillani, ja toivoin, että jonakin päivänä ehkä heräisin sieltä, enkä täältä. Minä aioin juosta kauas pois, niihin maailmoihin, joista minä kirjoitin, joita mitä loin sitä mukaa kuin kirjaimet vilistivät kohti näytön alalaitaa, tai vihon viimeisiä sivuja.
Kyllä minä edelleenkin osaan luoda, mutta nykyään se tuntuu jotenkin vähäpätöisemmältä. Miksi minun pitäisi luoda jotain uutta, kun kaikki, mitä rakastan ja tarvitsen, on täällä.
Mihin minä tarvitsen tuhansia maailmoja, jos tämäkin maailma on näkemättä?
Sinun kanssasi ja sinun avullasi minä aion nähdä maailman, ja maailmat. Mutta ensin minun pitää nähdä sinut.
Niin kauan kuin vielä elän tässä rakkauden kuplassa, minä kirjoitan vähemmän. En ehdi kirjoittaa yhtä usein kuin ennen. Mutta se ei tarkoita, että olisin lopettanut. Minä vain kerään ideoita. Olen nähnyt niin paljon kaunista ja ihanaa, etten tiedä, mistä aloittaisin.
Miksi pitäisi kirjoittaa rakkaustarinoita, kun elän itse sellaisessa?
Kyllä minun sanani vielä palaavat.
Mutta nyt minä aion nukkua hänen sylissään.
Minun sanani palaavat kyllä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti