Sykkeesi

 Milloin rakkaudesta tehdyt päätökset muuttuivat vääriksi? Milloin saavuttiin siihen taitekohtaan, että kaikki päätökset, olivat ne tehty kuinka rakkaudesta käsin tahansa, eivät olekaan parhaita mahdollisia päätöksiä juuri sinulle? Oliko se jokijn yksittäinen hetki, vai pieniä siivuja jo tekemissäsi päätöksissä, jotka ohjasivat sinua koko ajan hiukan syvemmälle väärien päätösten maailmaan. 

Saatat kysyä itseltäsi, että eivätkö kaikki päätökset, jotka on tehty rakkaudesta, ole oikein? Eivätkö ne päätökset, joiden tarkoituksena on ainoastaan ajatella toisen ihmisen hyvinvointia, ole aina hyviä, tavoiteltavia ja ihaltavia? Milloin pyyteettömistä päätöksistä tuli taakka, jota on liian raskas ja vaikea kantaa?

Kun teit valintojasi rakkaudesta, rakastit vain yhtä ihmistä. Vain sen yhden ihmisen rakastaminen taisi koitua kohtaloksesi. Tehdessäsi valintojasi elämäsi aalloissa, et muistanut jotain vielä tärkeämpää. Annoit itsesi hukkua rakkautesi mereen. Jätit omat tarpeesi ja halusi aalloille ilman lauttaa. Ja sen vuoksi olet pisteessä, joka satuttaa. Pisteessä, johon sinut toi rakkaus. 

Teit jokaisen päätöksen ajatellen elämäsi tärkeimmän ihmisen parasta. Uhraten omat mielitekosi sen eteen, että hänellä on hyvä olla. Jossain vaiheessa et enää edes kuullut omia tunteitasi, joten sinun oli edes mahdotonta löytää takaisin. 

Valitsit Maailman ystävän, koska hän oli oikea valinta rakkautesi näkökulmasta. Hänellä oli taitoja ja kykyjä, joiden vuoksi hän oli ilmiselvä vaihtoehto. Teit päätöksen jonkun toisen hyväksi. Eikä kukaan syytä sinua siitä. Teit, kuten oikeaksi koit.

Maailman ystävä on herkkä, antelias, rakastava ja huolehtiva. Hän osaa toimia arjessasi ja tehdä siitä ei vain siedettävää, vaan oikeasti hyvää. Hänen vierestään on hyvä herätä, koska kaikki on turvallista, kaunista ja puhdasta. Mikään ei tule sattumalta eteesi. Hän on rakkauden puolesta oikea valinta. 

Sinä hylkäsit Yllätysten tuojan. Iloa säteilevän ja pirskahtelevan persoonan. Tiesit, ettei hän olisi ikinä tahtonut osaksi sellaista arkea, jota sinä elit. Hän ei osannut tehdä ruokaa, eikä vaihtaa vaippoja. Siksi rakkauden vuoksi et voinut valita häntä. Hänestä ei olisi ollut äidiksi. Rakkauden vuoksi valitsit toisin. 

Yllätysten tuoja sai sydämesi sykkimään. Ilon pulppuamaan sisälläsi, mielessäsi ja sydämessäsi. Hänen kanssaan uskoit, että mikä tahansa on mahdollista. Että maailmassa ei ole huolia, ilotulitukset ovat arkea ja shampanja on normaali aamupalajuoma. Hän sai sinut eloon. 

Kun Maailman ystävä ja lapsesi tuhisevat hiljaa sängyissään, sinä makaat hereillä. Mietit valintojasi ja päätöksiäsi. Pyörittelet vaihtoehtoja mielessäsi. Päätyen aina samaan vastaukseen. Jos elämä olisi mennyt toisin, Yllätysten tuoja olisi ollut se, mitä sydämesi eniten elämässään kaipaa. Elämä ei kuitenkaan ole satua. Joten vaikka yö toisensa jälkeen pyörittelet vaihtoehtoja päässäsi, päädyt aina samaan lopputulokseen. Sinä teit oikean valinnan. 

Teit valinnan rakkaudesta poikaasi. Vaikka mitä eteen tulee, hän on tärkein. Siksi sinun onnesi on toissijainen. Etkä sinä ole onneton. Et vain suunnitellut juuri tätä. Arjessasi hymyilet, naurat ja olet onnellinen, koska poikasi on onnellinen. 

Yöllä sinä mietit. Mietit yllätysten tuojaa, ja elämää, jota olisit voinut elää. Annat itsellesi luvan haaveilla erilaisesta aikajatkumosta. Sykkeesi kiihtyy. Ja rauhoittuu. Kaikki on tässä ja nyt. Teit valintasi rakkaudesta. Tähän sinä jäät. Etkä kuitenkaan kadu mitään.

Lentokone

Tapaat hänet ranskalaisen ravintolan alakerrassa. Hän on selkeästi turisti käytöksensä ja pukeutumistyylinsä perusteella. Liian värikkäät vaatteet ollakseen ranskalainen, liian äänekäs ollakseen paikallinen. Ei sillä, etteikö molempia löytyisi paljasjalkaisista Pariisilaisista. Silti näiden yhteenlimittymä paljastaa sen, että tämä hurmaava ilmestys ei ole kotoisin täältä. 

Tapahtuu se tavallinen, katseet kohtaavat, tehdään ensimmäinen lähestymisliike ja siitä seuraava tutustuminen. Tämä turisti ei ole sellainen, kuin tuntemasi ihmiset. Hän on viehättävä, keskustelutaitoinen, salaperäinen. Hänen silmänsä tuikkivat samaan aikaan surua ja iloa. 

Päätitte nähdä uudelleen, ja päivät vaihtuvat viikoiksi. Turisti ei näytäkään olevan vain turisti. Et ole varma, koska hän kertoo hyvin vähän loppujen lopuksi itsestään. Hälytyskellojesi pitäisi yleensä alkaa soida näillä main, kun toinen tietää sinusta melkein kaiken ja sinä et hänestä mitään. Turisti on viipynyt jo yli normaalin loma-ajan. Hän paljastaa sinulle etsivänsä täältä töitä. 

Arkenne jatkuvat Pariisissa, teidenne kohdatessa. Hyvin usein hänen aloitteestaan. Hän sai työpaikan samaisen ranskalaisen ravintolan tarjoilijana, jossa tapasitte ensimmäisen kerran. Sinä innoitit häntä hakemaan juuri siihen paikkaan. Saat hänet tuntemaan itsensä eläväksi jälleen. Siltä se sinustakin tuntuu. Kuin jokin kauan liikkumatta ollut lähde olisi alkanut pulputa jälleen sen jälkeen, kun silmänne ensi kertaa kohtasivat. 

Kliseiset rakkaustarinat täyttävät mielesi, kun mietit sinun ja Turistin tarinaa. Yhtäkkinen kohtaaminen, yllättävä paikalleen jääminen, pysyvyyden tunne, tulevaisuuden suunnittelu. Kaikki tuntuu ja näyttää täydelliseltä. Jos teillä olisi rahaa kuin roskaa, teiltä ei puuttuisi enää mitään. Et enää mieti, miksi Turisti ei kerro entisestä elämästään ennen sinua paljoakaan. Uskot, että hänellä on siihen hyvä syy, ja että hän kertoo, jos niin tahtoo. Sinun mielestäsi hänen ei ole pakko. Kaikki on hyvin. 

Asutte pienessä yksiössä. Teiltä ei puutu mitään. Turistin puhelin soi. Et ennen tätä hetkeä edes ole tajunnut, ettei se ole soinut koskaan. Kertaakaan. Hän vastaa puhelimeen ja puhuu kieltä, jota et edes tunnista. Kylmät väreet hiipivät pitkin kehoasi. Se oli liian hyvää ollakseen totta. 

Turisti sanoo, että hänen täytyy lähteä asioille, mutta lupaa palata illalliseen mennessä. Sinä haluat uskoa häntä. Pelkäät, ettei hän enää palaa. 

Hän kuitenkin tulee takaisin. Pukeutuneena hyvin erilaisiin vaatteisiin kuin koskaan aikaisemmin. Hänen asunsa näyttää siltä, että se maksaa yhtä paljon kuin asuntonne kolmen kuun vuokra. Et voi olla miettimättä, mihin oikein olet sekaantunut tutustuessasi tähän ihmiseen. Samaan aikaan tahdot juosta ulos asunnosta, ja jäädä kuuntelemaan, mitä hänellä on sanottavaa. Haluat uskoa hänestä hyvää. 

Turistisi pyytää sinua istumaan alas. Kertoakseen tarinan, jollaista et ole koskaan ennen kuullut. Järkytyksestä ensin silmäsi laajenevat, sen jälkeen suusi ei tahdo pysyä kiinni. Kylmät väreet ovat loppuneet aikoja sitten, ja jäljellä on kihelmöivä tunne vatsan pohjassa. 

"Mitä tämä kaikki tarkoittaa meille?", kysyt. 

"Mitä tahansa. Haluaisin kuitenkin viedä sinut mukanani minun elämääni. En haluaisi palata, mutta minun on pakko. En ole koskaan ollut onnellisempi kuin nyt, sinun kanssasi. Näytit minulle sen, että maailmassa ja elämässä on niin paljon hyvää jäljellä. En uskonut sen olemassaoloon, koska minun arkeni oli tuhonnut kaiken sellaisen. Tahdon, että lähdet mukaani."

Sinua pelottaa, mutta toisaalta tiedät, että se Turisti, jonka sinä tunnet, on aito osa häntä. Siihen puoleen hänestä tahdot luottaa. "Varaatko meille lentoliput?"

"Emme tarvitse lentolippuja. Meillä on oma yksityiskone."

Äitiys

Äitienpäivä pitää sisällään monenlaisia äitejä, titteleitä ja ajatuksia. Joillekin se päivä on silkkaa onnea ja muistutus siitä kaikesta, mistä saa olla kiitollinen. Jonkun toisen äitienpäivä taas on kipeä muistutus siitä, että tie äidiksi ja vanhemmaksi ei aina ole kevyt, tai mene niitä polkuja pitkin, jota on itse ajatellut

On äiti, jolle tulee äitienpäiväonnitteluja biologisilta lapsilta ja "lainalapsilta". Niiltä lapsilta, jotka kokevat naisen äidikseen, vaikka hän ei ole heitä synnyttänyt. Kasvattanut ehkä kuitenkin. Ollut äiti silloin, kun sitä on kaivattu ja tarvittu. Antanut äidillisiä neuvoja ja sylin. Ollut läsnä, kun sitä on lapsi tarvinnut. 
Juuri tänään kuulin erään tällaisen äidin sanovan "Neljä lasta on tullut vatsasta ja loput ovesta". 

On äiti, jonka jaloissa pyörii lapsia ja jonka vatsa on pyöristynyt odotuksesta. Odottava äiti. Ehkä jossain rintalastan alla paisuu onni siitä, että olen tämänkin ihmistaimen äiti, jota en ole vielä saanut katsoa kasvoista kasvoihin. Se odotus ja ilo tulevassa tuovat äitienpäivään erityisen onnen.

On äiti, joka aloittaa päivänsä hautuumaalta. Lapsensa haudalta. Lapsen, joka lähti liian varhain. Äiti tietää, että lapsen ei kuuluisi mennä ennen äitiään tuota tietä. Mutta elämä ei aina ole reilua. Ja siksi osan äitien sydämessä lepää suru. Hiljaisena ja läsnäolevana. Hän sai olla äiti myös tälle lapselleen. Nyt hän on niin hyvä äiti kuin voi tällaiselle lapselle olla. Hän vie kukkia ja kynttilän.

On äiti, joka menetti lapsensa niin varhain, ettei saanut pitää edes hautajaisia. Ehkä suurin osa ihmisistä ei edes tiedä, että hän on myös sen lapsen äiti. Koska siitä ei puhuttu. Eikä siitä kerrottu, koska se sattui liikaa. Keskenmenneen raskauden kipu muistuu mieleen äitienpäivänä. Hänkin on äiti. Sinä et vain tiedä sitä.

On äiti, jolla ei ole omia lapsia. Hänen elämänsä suunnitelmat eivät ole toteutuneet. Kipeän polkunsa vaiheissa hän on ehkä usein kysynyt miksi kävi näin. Ehkä hänellä ei ollut puolisoa, tai ehkä he eivät puolisonsa kanssa hoidoista huolimatta saaneet kokea uuden elämän ihmettä. Hän on myös äiti. Kantaa äitiyttä sydämessään kuin kaipausta.

On äiti, jolla on rakkaita lapsia, joista hän on kiitollinen. Kiitollinen siunauksista, joita hän on elämänsä varrella saanut kantaa sisällään ja sylissään. Äiti, jonka äitiyttä me parhaiten juhlimme ja onnittelemme. Äiti, joka rakastaa lapsiaan enemmän kuin kukaan osaa uskoa.

Kuten näemme, äitiyttä on monenlaista, erilaisissa muodoissa. On erityislasten äitejä, sijaisäitejä, biologisia äitejä, menetyksen kokeneita äitejä ja ihmettä toivovia äitejä. Äitiys on osa ihmisyyttä. Onhan meillä jokaisella äiti.

Minäkin olen äiti. Hän olisi jo 2,5-vuotias. Minun mielikuvissani hän on poika, jolla on mieheni kiharat ja minun suuni.  Onneksi voin luottaa siihen, että kerran vielä tapaan hänet. Suljen hänet syliini, enkä päästä enää koskaan irti. Ennen sitä aion kuitenkin nähdä sen, mitä elämälläni on minulle tarjottavana. Iloineen ja suruineen. Onneksi on Isä, jonka kädestä saan pitää kiinni.

Unelmia

Oon miettinyt viime aikoina sitä, että miten helposti sitä antaa arjen viedä ja jumalasuhde jää koko ajan sivummalle ja sivummalle. Tietää, että Jumala on lähellä, mutta ei tunne sitä. Niin helposti antaa muiden mukavien harrastusten ja ystävien viedä mukanaan, ettei sille elämän tärkeimmälle suhteelle jääkään enää aikaa.
Sitten sitä huomaa eräänä päivänä, että ai niin, tää raamatun lukeminen tekee aika hyvää. On helpompi olla kiitollinen ja nauttia myös pienistä asioista. Isän äänen kuulee selkeämmin omassa elämässään. Luonto alkaa taas puhutella. Saarnat ja hengelliset laulut koskettavat eri tavalla.

Ensimmäistä kertaa vuosiin, kaiken tämän lapsettomuussurun keskellä, mulla on unelmia. Unelmia, jotka ei tunnu vaihtoehto B:ltä. Unelmilta, jotka haluan ja aion toteuttaa, vaikka saisin lapsia. Kaikki unelmat ennen tätä on tuntuneet toisarvoisilta. Merkityksettömiltä lasten saannin rinnalla. Mutta tämä yksi unelma ei. Se elää. Ja se tuntuu paremmalta kuin mikään muu tällä hetkellä. Mulla on unelma. Unelma, jota kohti suunnistaa ja mennä. Unelma, joka on saavutettavissa. Unelma, jonka eteen pystyn itse tehdä töitä. Unelma, josta Jumala on alkanut puhua minulle.
On myös muita pienempiä unelmia. Moniakin. Mutta ne tulevat aikanaan. Jokainen omalla paikallaan. On helpompaa keskittyä niihin unelmiin. Toteuttamaan niitä, tekemään töitä niidenkin eteen. Mutta mulla on unelma, joka on kerrankin yhtä suuri kuin omat lapset. Se on ihme.

Näiden neljän vuoden aikana on saanut kipeästi kokea sen, ettei kaikki ole omissa käsissä. Paljon surua ja kyyneleitä. Enkä sano, että kipu olisi ohi. Koska me ollaan edelleen hoitoprosessissa. On tosi pahoja päiviä. Masentaa, itkettää, suututtaa. Olen vihainen. Mutta kun katsoo isompaa kuvaa, mulla on kuitenkin helpompi olla nyt kuin ennen. Olla sinut lapsettomuuden kanssa. Työmaata on paljon omien tunteiden kanssa, mutta enää en huku niiden alle. Kaiken tämän kivun keskellä oon yrittänyt tukeutua yhteen lauseeseen. "What God did for someone else, He will do for you".

Jumala tekee tänäkin päivänä ihmeitä. Parhaimpina päivinä jaksan uskoa, että Jumala tekee ihmeen meidänkin kohdalla. Vielä parhaimmat päivät on harvassa. Ehkä joskus parhaimmat päivät muuttuu normaaleiksi päiviksi.

Mua on tosi paljon viime päivinä puhutellut kysymys "Mistä Jumala unelmoi, kun Hän loi sinut?" Jos uskot Häneen, kysy tuo kysymys. Saatat saada yllättäviä vastauksia.