Lentokone

Tapaat hänet ranskalaisen ravintolan alakerrassa. Hän on selkeästi turisti käytöksensä ja pukeutumistyylinsä perusteella. Liian värikkäät vaatteet ollakseen ranskalainen, liian äänekäs ollakseen paikallinen. Ei sillä, etteikö molempia löytyisi paljasjalkaisista Pariisilaisista. Silti näiden yhteenlimittymä paljastaa sen, että tämä hurmaava ilmestys ei ole kotoisin täältä. 

Tapahtuu se tavallinen, katseet kohtaavat, tehdään ensimmäinen lähestymisliike ja siitä seuraava tutustuminen. Tämä turisti ei ole sellainen, kuin tuntemasi ihmiset. Hän on viehättävä, keskustelutaitoinen, salaperäinen. Hänen silmänsä tuikkivat samaan aikaan surua ja iloa. 

Päätitte nähdä uudelleen, ja päivät vaihtuvat viikoiksi. Turisti ei näytäkään olevan vain turisti. Et ole varma, koska hän kertoo hyvin vähän loppujen lopuksi itsestään. Hälytyskellojesi pitäisi yleensä alkaa soida näillä main, kun toinen tietää sinusta melkein kaiken ja sinä et hänestä mitään. Turisti on viipynyt jo yli normaalin loma-ajan. Hän paljastaa sinulle etsivänsä täältä töitä. 

Arkenne jatkuvat Pariisissa, teidenne kohdatessa. Hyvin usein hänen aloitteestaan. Hän sai työpaikan samaisen ranskalaisen ravintolan tarjoilijana, jossa tapasitte ensimmäisen kerran. Sinä innoitit häntä hakemaan juuri siihen paikkaan. Saat hänet tuntemaan itsensä eläväksi jälleen. Siltä se sinustakin tuntuu. Kuin jokin kauan liikkumatta ollut lähde olisi alkanut pulputa jälleen sen jälkeen, kun silmänne ensi kertaa kohtasivat. 

Kliseiset rakkaustarinat täyttävät mielesi, kun mietit sinun ja Turistin tarinaa. Yhtäkkinen kohtaaminen, yllättävä paikalleen jääminen, pysyvyyden tunne, tulevaisuuden suunnittelu. Kaikki tuntuu ja näyttää täydelliseltä. Jos teillä olisi rahaa kuin roskaa, teiltä ei puuttuisi enää mitään. Et enää mieti, miksi Turisti ei kerro entisestä elämästään ennen sinua paljoakaan. Uskot, että hänellä on siihen hyvä syy, ja että hän kertoo, jos niin tahtoo. Sinun mielestäsi hänen ei ole pakko. Kaikki on hyvin. 

Asutte pienessä yksiössä. Teiltä ei puutu mitään. Turistin puhelin soi. Et ennen tätä hetkeä edes ole tajunnut, ettei se ole soinut koskaan. Kertaakaan. Hän vastaa puhelimeen ja puhuu kieltä, jota et edes tunnista. Kylmät väreet hiipivät pitkin kehoasi. Se oli liian hyvää ollakseen totta. 

Turisti sanoo, että hänen täytyy lähteä asioille, mutta lupaa palata illalliseen mennessä. Sinä haluat uskoa häntä. Pelkäät, ettei hän enää palaa. 

Hän kuitenkin tulee takaisin. Pukeutuneena hyvin erilaisiin vaatteisiin kuin koskaan aikaisemmin. Hänen asunsa näyttää siltä, että se maksaa yhtä paljon kuin asuntonne kolmen kuun vuokra. Et voi olla miettimättä, mihin oikein olet sekaantunut tutustuessasi tähän ihmiseen. Samaan aikaan tahdot juosta ulos asunnosta, ja jäädä kuuntelemaan, mitä hänellä on sanottavaa. Haluat uskoa hänestä hyvää. 

Turistisi pyytää sinua istumaan alas. Kertoakseen tarinan, jollaista et ole koskaan ennen kuullut. Järkytyksestä ensin silmäsi laajenevat, sen jälkeen suusi ei tahdo pysyä kiinni. Kylmät väreet ovat loppuneet aikoja sitten, ja jäljellä on kihelmöivä tunne vatsan pohjassa. 

"Mitä tämä kaikki tarkoittaa meille?", kysyt. 

"Mitä tahansa. Haluaisin kuitenkin viedä sinut mukanani minun elämääni. En haluaisi palata, mutta minun on pakko. En ole koskaan ollut onnellisempi kuin nyt, sinun kanssasi. Näytit minulle sen, että maailmassa ja elämässä on niin paljon hyvää jäljellä. En uskonut sen olemassaoloon, koska minun arkeni oli tuhonnut kaiken sellaisen. Tahdon, että lähdet mukaani."

Sinua pelottaa, mutta toisaalta tiedät, että se Turisti, jonka sinä tunnet, on aito osa häntä. Siihen puoleen hänestä tahdot luottaa. "Varaatko meille lentoliput?"

"Emme tarvitse lentolippuja. Meillä on oma yksityiskone."