Oon miettinyt viime aikoina sitä, että miten helposti sitä antaa arjen viedä ja jumalasuhde jää koko ajan sivummalle ja sivummalle. Tietää, että Jumala on lähellä, mutta ei tunne sitä. Niin helposti antaa muiden mukavien harrastusten ja ystävien viedä mukanaan, ettei sille elämän tärkeimmälle suhteelle jääkään enää aikaa.
Sitten sitä huomaa eräänä päivänä, että ai niin, tää raamatun lukeminen tekee aika hyvää. On helpompi olla kiitollinen ja nauttia myös pienistä asioista. Isän äänen kuulee selkeämmin omassa elämässään. Luonto alkaa taas puhutella. Saarnat ja hengelliset laulut koskettavat eri tavalla.
Ensimmäistä kertaa vuosiin, kaiken tämän lapsettomuussurun keskellä, mulla on unelmia. Unelmia, jotka ei tunnu vaihtoehto B:ltä. Unelmilta, jotka haluan ja aion toteuttaa, vaikka saisin lapsia. Kaikki unelmat ennen tätä on tuntuneet toisarvoisilta. Merkityksettömiltä lasten saannin rinnalla. Mutta tämä yksi unelma ei. Se elää. Ja se tuntuu paremmalta kuin mikään muu tällä hetkellä. Mulla on unelma. Unelma, jota kohti suunnistaa ja mennä. Unelma, joka on saavutettavissa. Unelma, jonka eteen pystyn itse tehdä töitä. Unelma, josta Jumala on alkanut puhua minulle.
On myös muita pienempiä unelmia. Moniakin. Mutta ne tulevat aikanaan. Jokainen omalla paikallaan. On helpompaa keskittyä niihin unelmiin. Toteuttamaan niitä, tekemään töitä niidenkin eteen. Mutta mulla on unelma, joka on kerrankin yhtä suuri kuin omat lapset. Se on ihme.
Näiden neljän vuoden aikana on saanut kipeästi kokea sen, ettei kaikki ole omissa käsissä. Paljon surua ja kyyneleitä. Enkä sano, että kipu olisi ohi. Koska me ollaan edelleen hoitoprosessissa. On tosi pahoja päiviä. Masentaa, itkettää, suututtaa. Olen vihainen. Mutta kun katsoo isompaa kuvaa, mulla on kuitenkin helpompi olla nyt kuin ennen. Olla sinut lapsettomuuden kanssa. Työmaata on paljon omien tunteiden kanssa, mutta enää en huku niiden alle. Kaiken tämän kivun keskellä oon yrittänyt tukeutua yhteen lauseeseen. "What God did for someone else, He will do for you".
Jumala tekee tänäkin päivänä ihmeitä. Parhaimpina päivinä jaksan uskoa, että Jumala tekee ihmeen meidänkin kohdalla. Vielä parhaimmat päivät on harvassa. Ehkä joskus parhaimmat päivät muuttuu normaaleiksi päiviksi.
Mua on tosi paljon viime päivinä puhutellut kysymys "Mistä Jumala unelmoi, kun Hän loi sinut?" Jos uskot Häneen, kysy tuo kysymys. Saatat saada yllättäviä vastauksia.
