Hiljaa

Paikka, jossa olet, on täynnä ihmisiä.
Ihmisiä, joilla on se, mitä sinä kipeästi kaipaat.
Sinä katsot, kuinka kaunista se on,
ja he kysyvät sinulta, koska on sinun vuorosi.
Sinä naurat, ja sanot, ettei vielä.
Oikeasti et kaipaa mitään niin paljon
kuin sitä.
Mutta et kerro sitä, koska et halua
niitä lohduttavia sanoja,
koska ne sattuvat vielä enemmän
kuin ne kaikki nauraen heitetyt kommentit.
Siksi suljet suusi ja hiljaa vuodatat kyyneleesi,
ja odotat, että jonakin päivänä
sinäkin olet samanlainen kuin he.

Sinua kohtaan

Kun sinä löydät itsesi
sinä ymmärrät
Sinä näet itsesi eri tavalla
ja katsot silmiisi uudella tavalla
sinä näet kaiken sen kauneuden
näet kaiken sen rakkauden
mitä hän
tuntee sinua kohtaan

Väkijoukosta

Haluaisin kirjoittaa sinulle kirjeen
soittaa sinulle pitkän puhelun
jutella kanssasi tunteja
tahtoisin katsoa silmiisi ja nauraa
ja tuntea, että sinä rakastat minua
tahtoisin kuiskia korvaasi salaisuuksia
tahtoisin tuntea partasi sängen vasten poskeani
ja lämpimän hengityksesi kasvoillani

mutta koska en ole koskaan
nähnyt sinun kasvojasi
en voi tehdä mitään
voin vain odottaa ja toivoa,
että jonakin päivänä,
minä tunnistan kasvosi väkijoukosta.

Hän

Sä sanoit tietäväs, mitä rakkaus on.
Minä uskoin sinua.
Mutta tänään tiedän, ettet ymmärtänyt.
Sinä luulit tietäväsi, mitä se merkitsee,
kun joku rakastaa.
Voin luvata sinulle, että kun vihdoin tapaat hänet,
sinä tajuat, että kaikki sitä ennen,
on vain nykyisen varjoa,
ja sinä ymmärrät, että vain hän,
voi täydellisesti sinuakin rakastaa.

Oletko edes olemassa?

Vaikka olen tähänkin asti selvinnyt,

tiedän, etten jaksa näin ikuisesti.

Koko loppuelämääni en voi, enkä pysty,

elämään tällä tavalla.

Minä kaipaan,

ehkä jopa tarvitsen.

Vierelleni sinut,

josta niin usein unia näen.

Tahdon käsivarret ympärille,

niinä yksinäisinä öinä,

kun minua pelottaa.

Tahdon tuntea, että sinun kanssasi,

minä olen turvassa.

Missä sinä olet?

Kauanko sinulla kestää?

Onko sinulla ikävä?

Oletko edes olemassa?

Unohtanut

Olen unohtanut sinut.
En enää ajattele sinua.
Enää en vuodata kyyneleitä vuoksesi,
en haikaile asioita,
joita ei ollut edes olemassa.
Mutta vaikka kuinka yritän,
jokin pieni sopukka päässäni,
tuo sinut harvoin mieleeni.
Ja minä muistan,
että meillä oli jotain.

Vapaa

Istut ratin takana, naurat.
Katselet maisemia,
jotka liukuvat ohitse.
Kuuntelet musiikkia,
ja olet vapaampi
kuin koskaan aikaisemmin.

Sitoa

Mikä juoksen karkuun,
juoksen koko ajan kauemmas.
Jätän sinut taakseni,
jätän heidät taakseni,
jätän taakseni jopa itseni.
Minä juoksen kohti vapautta,
hengitän puhdasta ilmaa,
tunnen tuulen huulillani,
ja lämmön sormissani.
Kukaan ei voi sitoa minua,
kulkemaan kuten muut.

Pohjaton ystävyys

Oli vain haparoivia sanoja,
ja todella kauniita kuvia,
kauniita sanoja ja
onnellisia hymyjä.
Mutta ne eivät olleet mitään,
koska niillä ei ollut pohjaa.
Minä luulin, että niillä oli pohja,
tänään olen viisaampi.
Ja olen onnellinen,
koska pohjaton ystävyys,
oli silti kaunista.

Olemassakaan

Enää en tahdo sanoa sanaakaan.
Kaikki on jo sanottu,
meidän välissämme ei ole enää mitään.
On pelkkää tyhjyyttä,
koska nyt olen kertonut kaiken.
Ja mikään ei enää leiju välissämme.
Mitään ystävyyttä ei milloinkaan,
edes ollut olemassakaan.

Ajatuksiini

Sanoin, etten voisi edes kuvitella sellaista.

Nykyään tulet ajatuksiini

tulet mitä kummallisimmissa tilanteissa.

Mutta minä heitän ne ajatukset äkkiä pois,

ja leikin, ettei niitä koskaan ollutkaan.

Koska ne ovat pelottavia,

ne ovat outoja minulle.

Koska sinä olet, no... sinä.

Tai sitten heitän ajatukset pois vain siksi,

koska minä pelkään, 

että minua satutetaan jälleen.

Ilman sinua

Nyt ne kaikki sanat tuntuvat typeriltä
ja niin auttamattoman turhilta.
Ne kaikki hukkaan heitetyt kyyneleet
ne kaikki ajatukset,
jotka olisi voinut käyttää viisaammin.
Kun minä ikävöin sinua.

Edelleen minä ikävöin,
mutta nyt ikävöin, kuten minun kuuluukin.
Ikävöin kuten mennyttä ikävöidään,
annan sen olla mennyttä,
ja olen nyt onnellinen.

Ystäväni

Minä kaipaan sinua.

Haluan, että tiedät sen.

Ja muistat aina,

että olit minulle tärkeä.

Minä päästin sinut lähelleni,

koska uskoin sinun pysyvän siinä.

Minä olin väärässä,

ystäväni.

Ehkä joskus

Koska olet tähänkin asti pärjännyt
pärjäät jatkossakin.
Kuivaa kyyneleesi ja hymyile elämälle,
et sinä tarvitse.
Kyllä sinä jaksat,
niinkuin aina ennenkin.
Milloinkaan ei tule hetkeä,
ettet todellakaan pysty.
Ponnista ylöspäin,
ehkä joskus vierelläsi on joku muukin.

Kesä

Sinä olet vapaa herätyskellosta

olet vapaa palautettavista töistä

olet vapaa kolmosista ja ykkösistä,

kahdentoista tunnin päivistä,

pitkistä linja-automatkoista

olet vapaa asioista, joista et halua olla

olet vapaa niistä kosketuksista

olet vapaa niistä sanoista

olet vapaa niistä katseista,

joita et saisi kaivata