tiedän, etten jaksa näin ikuisesti.
Koko loppuelämääni en voi, enkä pysty,
elämään tällä tavalla.
Minä kaipaan,
ehkä jopa tarvitsen.
Vierelleni sinut,
josta niin usein unia näen.
Tahdon käsivarret ympärille,
niinä yksinäisinä öinä,
kun minua pelottaa.
Tahdon tuntea, että sinun kanssasi,
minä olen turvassa.
Missä sinä olet?
Kauanko sinulla kestää?
Onko sinulla ikävä?
Oletko edes olemassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti