Paikka, jossa olet, on täynnä ihmisiä.
Ihmisiä, joilla on se, mitä sinä kipeästi kaipaat.
Sinä katsot, kuinka kaunista se on,
ja he kysyvät sinulta, koska on sinun vuorosi.
Sinä naurat, ja sanot, ettei vielä.
Oikeasti et kaipaa mitään niin paljon
kuin sitä.
Mutta et kerro sitä, koska et halua
niitä lohduttavia sanoja,
koska ne sattuvat vielä enemmän
kuin ne kaikki nauraen heitetyt kommentit.
Siksi suljet suusi ja hiljaa vuodatat kyyneleesi,
ja odotat, että jonakin päivänä
sinäkin olet samanlainen kuin he.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti