Minä vain

Makaan rintaasi vasten

eikä kukaan tunnu enää samalta

olet samaan aikaan kova ja pehmeä 

En halua ketään muuta 

Ikävä hukuttaa alleen

joskus unohdan sinut

Kunnes muistan sinut jälleen

enkä osaa enää unohtaa 

Tunnuit tutulta 

kuin olisin tuntenut sinut aina 

Tunnuit paremmalta 

kuin kukaan ennen tai jälkeen sinua

Miten voikaan olla niin vaikeaa 

tietää etteivät hyvät hetket riittäneet 

ylittämään niitä huonoja 

Mutta sitten taas huonot hetket eivät riitä

minua unohtamaan niitä hyviä 

Ja siksi minä vain 

Ikävöin 

Ikävöin 

Ikävöin  

Ja ja ja

Ehkä joskus, ehkä

Kymmenen vuotta kuluu 

Elämme elämää 

Saat korjatuksi kaiken 

Joka on rikki 

Opit ne taidot 

Joita sinulta kipeästi kaipasin 

Ja me tapaamme jälleen 

Elämä paremmassa tilassa kuin koskaan 

Katsot huoneen poikki 

Voitko se todella olla sinä 

Ja me tanssimme ja juomme 

Ja halaamme ja suutelemme 

Ja päädymme kotiisi 

Joka on vihdoin valmis ja kaunis ja ihana 

Ja puhumme viimeisestä vuosikymmenestä 

Mitä elämä toi tullessaan

Mitä se korjasi, mitä se vei 

Ja me nauramme ja itkemme 

Ja tiedämme, että nyt aika on oikea 

Oikea meille 

Emmekä enää sure sitä 

Että aikaisemmin se ei ollut 

Silti

Miksi viime aikoina olen ikävöinyt sinua useammin
en tiedä, en osaa sanoa
kolme kuukautta sinusta
menee päiviä
varmaan viikkokin joskus
kun en sinua muista
sitten on viikkoja ja päiviä kuin tämä
kun ikävä hukuttaa alleen

Tämä ikävä on vaikeaa 
koska tiedän, että ei meistä koskaan
mitään tulekaan
emmekä me sopineet yhteen

Mutta silti. Vaikka järkeni tietää,
ettemme koskaan ole toisillemme hyvät
Silti, silti, silti, silti. 

Kuuntelen Sannia uudelleen ja uudelleen
mä rakastan sua niinku naapuri
tai taas jotenkin vaan mä menin puhumaan
susta jollekin puolitutulle 

Tunnuit kodilta
ja vaikka nykyään tiedän,
ettei se minun tapauksessani välttämättä ole hyvä asia
Minä kaipaan.
Silti.

Ikävä

 Menee päiviä kun et astu mieleeni

sitten on päiviä kuin tämä 

moni muistuttaa sinusta

ja minulla on ikävä 

Vierelläsi oli hyvä olla 

vaikka myönnän 

että myös vaikeaa 

ja vaikka tiedän, että ei kannata haluta takaisin

joskus ikävä on liikaa 

ja kaipaan niin, että sattuu 

Ehkä ikävä joskus helpottaa 

nyt näen sinut vieraan ihmisen kasvoissa

kehonkielessä, naurussa, äänessä 

ehkä tulee päivä

jolloin en enää muista