Kun ne itkevät, ne eivät näytä sitä kenellekään.
Ne vain sulkevat terälehtensä ja kääntyvät poispäin.
Kun ne nauravat, ne näyttävät sen koko maailmalle kuin huutaen; "huomatkaa minut".
Mutta kukaan ei huomaa.
Eivät liljat ole näkemisen arvoisia.
Ei tämä maailma arvosta niitä.
Ei kukaan näe, mitä liljat kantavat sisällään.
Siksi ne ovat hiljaa.
Ne kuiskivat kaikki salaisuutensa maan syleilyyn.
Se tuntee niiden ajatusten painon.
Maa on raskas niiden takia.
Eikä se jaksa enää hengittää.
Koska maailma muuttuu sellaiseksi, että se todella ymmärtää, että ilman liljoja, ei olisi maata, joka meitä kantaa.
-----------------------------------------------
Kun ne itkevät,
ne sulkevat sydämensä
menevät nuppuun terälehtineen
piilottavat kauneutensa
tallaavat herkkyytensä jalkoihinsa
Miksi kukaan osaisi arvostaa
hukkuvia sydämiä,
pieniä Liljoja
joita maailma on pullollaan
joilla ei ole merkitystä
Ne kantavat sisällään salaisuuksia,
ne kuiskivat salaisuuksia toisilleen
salaisuuksia maansa multaan
Heidän ajatustensa paino
on liian raskas kantaa
Eikä maa lopulta jaksa hengittää
Kumpa olisimme huomanneet Liljat aiemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti