lauantai 6. helmikuuta 2016

Sinulle olin luku. Minulle olit kokonainen kirja

Eikö ole jo typerää kirjoittaa näiden vuosien jälkeen...

Luku 1
Minä päätin, että lähden. Aloitan uudestaan, koska olin rakastunut pakenemiseen. Enkä osannut odottaakaan, että se voisi olla niin suuri jakso elämäni sydänsuruissa. En uskonut.

Luku 2
Minä tapasin sinut. Pelottava. Se oli ensimmäinen ajatukseni. Tuon kanssa minusta ei koskaan tulisi ystäviä. Miksi sinun juttusi ovat niin pelottavia?

Luku 3
Se olikin vain alun esitystä. Olet omanlaisesi. Hauska. Huumorintajuinen.

Luku 4
Minä opin tuntemaan sinua. Tiedän, miltä äitisi näyttää ja miltä isäsi ääni kuulostaa. Tiedän miltä ilmeesi näyttää, kun suutut minulle. Tiedän, että meidän väittelymme ovat hauskoja ja viihdyttäviä. Saatoin antaa itseni kuvitella.

Luku 5
On joululoma ja makaan sängylläni. Me sovimme, että soitamme. Minä soitin ja puhuin kanssasi puhelimessa tunnin. Sinun kanssasi.

Luku 6
Minä taisin antaa itselleni luvan rakastua. Haaveilen sinusta ja tahdon, että olisit minun.

Luku 7
Me näemme jälleen. Ja niin me karkasimme suutelemaan sitä seinää vasten. Kesken ruokatunnin.

Luku 8
Sinä hymyilet minulle ja annat minun istua sylissäsi. Ehkä meistä voisi tulla jotain. Olet puhelimeni taustakuvana ja useimpien irvailujeni kohde. Sinä rakastit meidän huonoa huumoriamme.

Luku 9
Sinä tulit yöksi ja olit kokonaisen vuorokauden minun. Mieti.

Luku 10
Et enää ollut minun. Seuraavien kuukausien aikana weheartit on täynnä sydänsuruja. "Mikä valehtelija, tuskin pystyt edes hengittämään." "Jos saisin valita, en olisi koskaan tavannut sinua" ja niin edelleen

Luku 11
Seuraavat kuukaudet ovat selviytymistä. En muista siitä paljoakaan. Sinä et puhu minulle sanaakaan.

Luku 12
Mustaa. Sinä et puhu minulle. Et katso silmiin. En ole olemassa

Luku 13
Kunpa olisit vielä minun.

Luku 14
Sinä puhuit minulle. Minuun ei satu niin paljon.

Luku 15
Me puhumme jälleen. Olet vähän minun. Et paljon, vähän.

Luku 16
Tekisin kaikki virheet uudelleen. Mutta en tee, koska et puhu minulle taaskaan.

Luku 17
Minä unohdan sinut. Olit elämäni suurin virhe, suurin sydänsuru ja suurin opettaja. Tärkein oppitunti.

Minulle olit kokonainen kirja, minä olin sinulle luku kirjassasi.

Luku 1 - Luku 13
Eivät kerro minusta

Luku 14
Tuo typerä luulee, että mä rakastan sitä. En mä välitä siitä, enkä mä tahdo sen kanssa mitään enempää. En mä jaksa enää ees puhua sille.

Luku 15-17
Ohitit minut kuin minua ei olisi ollutkaan.



Voisinko joskus lopettaa? Ja koska tämä kipu lähtee? Kyllä se on lieventynyt. Koska se poistuu?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti