maanantai 26. helmikuuta 2018

Parabatai

Kun olin nuori
minä haaveilin jostain tällaisesta
kaipasin sitä, että oikeasti olisi joku
jolle kuiskia salaisuudet
ja luottaa siihen,
että salaisuuden kuulija on luotettava

Minä aina kaipasin sitä
sitä ihmistä, joka saisi oloni tuntumaan siltä
että kaikki kyllä selviää
ja jos ei selviä,
niin menemme sen läpi yhdessä

Ei ole mitään
mitä en voisi varaasi laskea
luotan sinuun kuin muuriin
kuin maahan jalkojen alla
Et ole lähdössä mihinkään

Olen löytänyt jotain
jota ei voi jalokivillä mitata
en vaihtaisi sinua mihinkään
Kuinka edes voisinkaan?
Olet pala sieluani.

Rakastan sinua, Parabatai.

Älä pakota minua eroamaan sinusta ja lähtemään luotasi.
Minne sinä menet, sinne minäkin menen,
ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään.
Sinun kansasi on minun kansani
ja sinun Jumalasi on minun Jumalani.
Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla
ja sinne minut haudattakoon.
Rangaiskoon minua Jumala nyt ja aina,
jos muu kuin kuolema erottaa minut sinusta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti