Kyllä minä tiedän, että en saisi. Meillä on tehtävä ja mikään ei saa pilata sitä. Mutta kun hän istuu tuolla tavalla ja tuijottaa kaukaisuuteen niinkuin hänellä ei olisi huolen häivää, vaikka maailma saattaa räjähtää huomenna, en voi itselleni mitään.
Hän ei tietenkään tiedä, että tunnen näin. Ei tietenkään. Olemme pakolla yhteen saatettuja toistemme seuraan laitettuja. Muiden valitsema kaksikko, joiden harteilla makaa taakoista suurin.
Kun hän istuu hevosen selässä ja kiidättää ruunan laukkaan, katselen hänen hiuksiaan ja sulavaa liikehdintäänsä hevosen selässä. Se tuntuu kuin rukoukselta, jota en ole lausunut vuosiin. Miksi olisinkaan. Jumalat eivät koskaan kuunnelleet minua. Joten miksi minä heitä.
Hänen kauniit kätensä, sormien liike, joka on samaan aikaan viehkeä ja tappava. Tiedän, että nuo kädet osaavat pidellä niin neulaa kuin joustakin ja se tekee hänestä upeamman kuin mikään milloinkaan.
Hänen huulensa ovat upeat raottuneina, kun hän tuijottelee kaukaisuuteen, eikä huomaa, että katselen häntä silmissäni nälkää. Antaisin melkein mitä vain, jos saisin kerran maistaa noita upeita...
"Jos katsot minua vielä sekunninkin tuolla tavalla, aion tehdä jotain, jota tulemme kumpikin katumaan"
If you keep looking at me like that, I'm going to do something we'll both regret