kun tää laite yrittää yhdistää
sinne missä sä ikinä ootkaan
kaupungin toiselle puolelle
välissä vois tosin olla vaikka valtameri
niin kaukana sä oot musta
en oo kertaakaan nähnyt sua
kaiken jälkeen
Tuuttaus lakkaa ja linjan päässä on hiljaista
mä kuulen hiljaisuuden,
joka on helvetin raskas kaikesta
mitä pitäis ja ei pitäis sanoa
kyyneleet vierii mun poskille
kun mä kuuntelen sun hengittävän
linjan toisessa päässä
eikä kumpikaan meistä osaa sanoa mitään
Mulla on ikävä
niin paha ikävä
en usko, että se koskaan helpottaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti