kysyit kun mä nauroin niin
et silmistä valui vettä
ja en nähnyt mitään sen sumeuden läpi
Tiiätsä millasta se on
kun sun sielu tuntee
tulleensa kotiin ja löytäneensä
vaikkei me edes tunneta
ja sit mä kuiskasin
et niin, ei vielä tässä elämässä
Mutta sä olit se
jonka kanssa mun sielu on tanssinut jo ennenkin
punonut verkkojaan
niin toisiinsa kietoutuneet
ettei edes tiedä
mistä toinen alkaa
mihin toinen loppuu
ja kenen muka tuo raaja on
jollei molempien
Ja niin mä tiesin
että kun mä katsoin sun silmiin
ensimmäistä kertaa tässä elämässä
mun sielu alkoi laulaa
ja se sanoi
Hei
Se oot sinä
Se tuut olemaan sinä
Ja niin me tanssitaan
juodaan, nauretaan ja eletään
yhdessä myös tämäkin elämä
Koska niin se on varmasti aina mennyt
ja tulee menemään
sillä eihän kukaan
haluaisi menettää jotain näin upeaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti