Kuulin, et tytöt haluu makeet ja mä oon suolaa, suolaa, suolaa

Kaveriporukkasi äänet kuuluvat jo. Tiedän, että pian sinä astut kavereinesi ruokalaan ja tulet istumaan pöytään, joka on vastapäätä minun pöytääni. Istut siinä joka ikinen kerta. Uskon, että niin tänäänkin. Muistan kuinka ensimmäisen kerran näin sinun istuvan siinä. Rakastuin sinun sinisiin silmiisi, joilla loit minuun hetkeksi katseesi. Siitä hetkestä lähtien tahdoin tuntea sinut. Saavuttaa sinut. Mutta en ole uskaltanut. Enkä tiedä, tulenko koskaan uskaltamaankaan. Sinä olet sellainen, jonka kuka tahansa ottaisi, jos saisi. Ja minua ei tahdo kukaan. Joten miten minä voisin ikinä haaveillakaan enemmästä kuin tästä, että joka päivä saan kahdenkymmenen minuutin ajan katsella sinua. Kuinka sinä naurat, heität läppää kavereidesi kanssa ja kun joskus harvoin katsot minun pöytääni ja katsot minua silmiin sekunnin ajan.
     Olen unelmoinut sinusta kaikki nämä kuukaudet, jotka olemme opiskelleet samassa paikassa. Kuinka tietäisitkin kuinka paljon tahtoisin koskettaa sinua. Tuntea hengityksesi poskellani ja hipaisusi kädelläni. Mutta sellainen tulevaisuus ei taida olla mahdollista. Eihän noin kaunis ja täydellinen tyttö voi kiinnittää huomiotaan minuun pidemmäksi aikaa kuin sekunniksi.
     Sinä astut ruokalaan. Luot katseesi koko ruokalan ylitse ja käännyt sitten jonottamaan. Sinä naurat ja hymyilet kavereillesi. Kuiskaat jotain parhaalle ystävällesi ja hän nyökkää sinulle ja näyttää iskevän silmää. Sitten hän nauraa sinulle ja huutaa kovaan ääneen: "Vihdoin!" Sinä sipaiset ruskeat kiharat hiuksesi korvasi taakse ja katsot minuun päin. Sydämeni alkaa hakata ja käännän katseeni äkkiä pois, ettet tajuaisi minun tuijottaneen sinua. Kun katson sinua uudelleen, sinä katsot minua edelleen. Sitten sinä hymyilet ja käännät katseesi pois. Kämmeneni hikoavat. Hymyilitkö sinä todellakin minulle? Katsoitko sinä minua silmiin?
     "Mä kuulin, et tytöt haluu makeet ja mä oon suolaa, suolaa, suolaa." Kuuluu mp3:stäni ja huokaisen. Niin se taitaa olla. Et sinä minua voinut katsoa. Minun takananihan istuu kymmeniä ihmisiä. Sinä taisit hymyillä joillekin heistä. Tunnethan sinä melkein koko koulun. Alan ajattelemaan laulun sanoja ja tajuan kuinka totta ne ovatkaan. Olen korviani myöten ihastunut sinuun ja olen täysin koukussa. Etkä sinä varmastikaan tahdo tutustua minuun. Minä olen sellainen jätkä, jota kukaan tyttö ei pahemmin vilkaise kahta kertaa, ainakaan hyvässä. En tiedä, mikä minussa on vialla.
     Sinä alat kävelemään vakipöytääsi kohti ja ajattelen, että vaikka en koskaan saakaan sinua, voin silti katsella sinua jokainen päivä. Tarpeeksi läheltä, mutta silti niin kaukaa. Sinä lähestyt koko ajan ja katsot minuun päin. Ohitat oman pöytäsi. Katson ihmeissäni, aiotko sinä mennä istumaan jonnekin muualle? Istumaan sen ihmisen luo, jolle hymyilit jo jonossa?
     Sinä pysähdyt minun pöytäni kohdalle. Sydämeni hakkaa. Sinä hymyilet minulle. Yritän vastata hymyysi. Sinä kysyt: "Saanko mä syödä tänään sun kanssa?"