maanantai 10. syyskuuta 2012

Miksi aina minä?

Nyt tulee vähän erilaisempaa juttua :D nimittäin tällänen lyhyt tarinamuotonen juttu. En tiiä, miksi tätä nimittäisin, muttajoo.. lukekaa :D

Varovaisin liikkein hivutan käteni niskasi taakse. Meitä kumpaakin naurattaa, olihan tämä vain läppää, sinun osaltasi. Minä olin jollakin tavalla ihastunut sinuun, mutta en minä voinut myöntää sitä. Mistä minä tiesin, mitä mieltä sinä olisit, jos tietäisit, että tunnen näin oikeasti sinua kohtaan.
     Huulemme kohtaavat toisensa, sinun huulesi lähettävät sähkökipinöitä huulilleni ja vatsanpohjaani. Suutelemme pitkään muiden nauraessa ympärillämme. Sitten erkanemme ja yhdymme toisten nauruun. Minä otan kiinni hupparini hupun alareunoista ja heilutan niitä muutaman kerran ja sanon: "Siis sä Alex oot niin ihana." Ja taas kaikki alkavat nauraa, niin sinä ja minäkin. Sitten Caroline huudahtaa: "Voi, ku söpöä, te ootte vihdoin löytäny toisenne! Ootte meidän koulun tollanen ernu pariskunta."  Minä nauran ja huudahdan takaisin: "Niimpä tosiaan, vai mitä Alex?" Sinä vastaat: "No tottakai Taylor." Ja samalla sinä kävelet minua kohti, kiedot toisen kätesi ympärilleni ja suutelet minua uudelleen. Meidän suudelmamme loppui taas liian pian. Enkä minä tiennyt, kuinka kauan jaksaisin tätä tunteideni piilottelemista. Minä olin oikeasti rakastunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti