Tänään
Aluks sanon, et en todellakaan tuu lähettämään tätä viestiä oikeesti :D mä vaan tahdon kuvitella, että mä lähetän tän sulle. Mä tahdon miettiä omassa pikku päässäni, mitä sä vastaisit tähän, jos mä oikeesti lähettäisin tän sulle.
Sillon, ku mä näin sun kesän lopulla, mä vaan tiesin, et mä tuun ihastumaan suhun. Se tapa, miten sä katoit mua, ku mä selitin jotain, oli outoa. Se aiheutti oudon tunteen mun vastanpohjaan. Sun katsees oli sellanen, et sä oikeesti kuuntelit mitä mä sanoin, mun sanoilla oli oikeesti väliä. Ja sun silmäs, sä katsoit mua, mutta aina, kun mä katsoin sua, sä katsoit pois päin. Se sai mut haluamaan tutustua suhun enemmän.
Seuraavilla kerroilla, kun me nähtiin, mä katselin sua kaukaa. Mä haaveilin susta, toivoin, että sä tuntisit samoin mua kohtaan. Mä tykkäsin katsoo, kun sä ylistit. Mun mielestä oli ihanaa nähdä ja kuulla, kun sä nauroit, musta oli taivaallista nähdä sut tuijottamassa mua, katsomassa, katsonko mä sua.
Lopulta me alettiin vaihtaa toisillemme sanoja, moi. Hymyjä, pieniä, joskus korvasta korvaan. Muutamia lyhyitä keskusteluja. Mä muistan melkein jokaisen keskustelun ulkoa. Ne hetket, kun sun huomio oli vain mussa, kun pienen hetken ajan sun tietoisuuteen mahtui vain mun kasvot, mun ääni ja meidän keskustelu.
Joka ikinen päivä mä rukoilen sun puolestas. Rukoilen, et sun elämäs ois onnellista, että sulla ois kaikki hyvin.
Et sä tätä viestiä saa, mutta mä sanon tällä silti; mä rakastan sua.
Nähty 20.05
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti