"Meillä ei oo mitään oikeutta kuin mennä helvettiin ilman Jeesusta!"

Se lause herätti minut. Olin vuosia käynyt nuortenilloissa ja tiesin, että Jeesus oli kuollut syntieni puolesta. Mutta en ollut oikeasti ottanut vastaan Jeesusta sydämeeni. Ajattelin, että voin pitää Jumalaan kohteliaan etäiset välit. Mutta onneksi minut pysäytettiin ja tämä ajatus istutettiin sydämeeni. Tajusin, ettei minulla ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin Jeesus. Ilman häntä olin menossa helvettiin kuin pikajuna, joka kiitää eteenpäin kohti määränpäätään.
     Luulin, että suhde Jeesuksen kanssa olisi kuin pakkoavioliitto. Joutuisin luopumaan asioista, jotka tuottivat minulle nautintoa, ja etten saisi mitään tilalle. Mutta kun oikeasti tutustuin Jumalaan, minä tajusin, että hän oli antanut ne kaikki käskyt vain suojellakseen minua kaikelta sellaiselta, joka satuttaa minua. Ehei, Jumala ei ole ilonpilaaja, hän on suojelija. Kaikki hänen säädöksensä on säädetty vain ja ainoastaan rakkaudesta meitä kohtaan. Eihän nyt kukaan äiti kiellä lastaan menemästä syvän ojan reunalle siksi, että haluaisi kiusata lastaan, vaan yksinkertaisesti siksi, koska syvän ojan reunalla on vaarallista ja lapsi saattaa pudota ojaan.
    Aina ennen ajattelin, että tulen paremmaksi uskovaiseki, mitä enemmän saan tietoa kaikesta. Mitä enemmän muistan Raamatun jakeita ulkoa ja mitä enemmän rukoilen ja luen Raamattua päivisin, sitä paremmin elämäni tulee menemään. Luulin, että kristinuskossa on kyse tiedosta. Mutta miten autuaallisen väärässä olinkaan. Kaiken tämän pointti ei ole tieto, vaan suhde. Elävä suhde kaikkivaltiaan maailman Luojan kanssa.
     Silloin, kun vasta oivalsin näitä asioita, luulin, että ennen pitkää Jeesuksen ristintyön merkitys häviää ja minun pitää alkaa omin voimin ponnistelemaan eteenpäin. Onneksi olin siinäkin asiassa väärässä. Jeesuksen ristintyön merkitys ei häviä koskaan, vaikka me tekisimme mitä tahansa. Se pysyy aina samana ja me saamme aina palata takaisin likoinemme ja synteinemme ja anoa armoa. Ja se siinä on hienoa, että armoa riittää. Sitä on niin ylitsevuotavan paljon, etten voi edes käsittää sen määrää. Se on jotain suunnattoman ihmeellistä ja ihanaa.
     Ennen mä tahdoin itselleni sitä tätä ja tuota, rukoilin Jumalaa, että anna mulle tämä ja tämä, niin mä tuun onnelliseksi. Mutta onneksi Jumala opetti mua ja kertoi sen, että ensin mun pitää etsiä Jumalaa ja vaeltaa Jumalan yhteydessä, silloin mä saan kaiken, mitä tarvitsen. Jumala pitää huolta, eikä hän koskaan hylkää. Hän on aina meidän kanssamme ja Hän aina rakastaa meitä. Ilman häntä meillä ei ole mitään.