Nostan käden ylös ja heilutan.
Hei, minä täällä! Näetkö sinä?
Sinä kävelet ohi käsi kädessä,
katsot eteenpäin nauraen.
Väitän unohtaneeni ja hypänneeni aidan yli,
itseäni en huijaa ja myönnän, että seison aidan päällä.
Lupaan itselleni hypätä, kun siitä on vuosi.
Luen merkinnät, postaukset, runot, nuuhkin.
Teen kaiken, muistan joka ikisen sanan,
ja joka ikisen laulun annan kuulua.
Sen jälkeen hyppään alas.
Ja lupaan, että juoksen.
Lujaa.
Ja hymyilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti