Joskus se tunne valtaa minut niin,
että luulen kaiken olevan mahdollista.
Elän seuraavat tunnit sen tunteen voimalla.
Se tunne alkaa hiipua.
Vaivun epätoivoon.
Ja mietin vain, voisinko mitenkään pelastaa itseni.
Aion kasvattaa siivet selkääni,
aion ottaa kuvia silmilläni,
ja nähdä tuhansia kilometrejä edessäni.
Minä en jää tähän.
Minä lennän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti