Salaisuuksien puutarha

Her heart was a secret garden. And the walls were very high...
Kauniita, niin ihmeellisiä kasveja. Väriloisto on päätä huimaava. Korkealle kohoavia puita, joiden kauniskuvioiset ja uurteiset ruskeat ja beiget rungot, jotka haarautuvat yhä ohuemmiksi ja ohuemmiksi oksiksi, joihin kasvaneet kahisevat lehdet yrittävät raapia siniselle, hiukan pilviselle taivaalle pieniä naarmuja. Lehdet ajattelevat, että vielä jonain päivänä puut kasvavat niin pitkälle, että ne todella yltyvät pilviin. Että ne pääsevät halkomaan niitä pumpulisia vesihöyrymättäitä. Että ne todella pystyisivät jonain päivänä kertomaan pilville tarinansa.
Sateenkaaren värisiä kukkia. Jotkut kohoavat ylväinä korkealle pysytellen pystyssä, kun taas toiset kasvavat ruohonjuuritasolla, pienten eliöiden suojana ja varjona. Kukkien terälehdet tarjoavat pehmeää syleilyään jokaiselle uupuneelle pienelle matkalaiselle. Ne houkuttelevat niitä tulemaan lepäämään ja nauttimaan itsestään. Jokainen niistä levittää vienoa ja kaunista tuoksuaan ympäri puutarhaa, jossa ne ovat.
Heiveröiset linnut lentelevät taivaalla. Ne pesivät suurien puiden varjossa ja laulavat toisilleen laulujaan. Ne kertovat toisilleen salaisuuksia kaukaisista maailmoita. Sellaisista, joita jotkut ovat vain nähneet unissaan ja salaa haaveksineet niistä. Linnut kuiskivat niitä iltasaduiksi, kuuluttavat niitä päivällä ilmasta ja aamulla ensi töikseen ne herättävät maailman laulamalla sen kauneudesta.
Jossakin kauempana kuuluu vesiputouksen pauhua. Jonkin matkan päässä siintävien vuorten huipulta vesi laskeutuu voimalla alas järveen, josta se jatkaa matkaansa tämän upean puutarhan läpi. Vesi kohisee kuin kaukana oleva ukkonen, jatkuvalla voimalla. Se muistuttaa pienempiä eliöitä siitä, että maailmassa on paljon voimakkaita asioita, jotka ovat vahvuudestaan huolimatta kauniita. Purossa uiskentelee ihmeellisen näköisiä kaloja. Sellaisia, joita olet nähnyt unissasi lapsena. Ne leikkivät ja syöksähtelevät toisiaan kohti, mutta ne eivät koskaan satuta toisiaan. Ne osaavat elää rauhassa.
Kun katseensa nostaa ylöspäin, ja katsoo kauemmas, voi nähdä lumisten vuorten huippuja. Voit melkein kuulla, kuinka tuuli ujeltaa siellä kertoen omia salaisuuksiaan. Sillä, jos jollakin on paljon kerrottavaa. Tuulet matkaavat yli maiden yhä uudestaan ja uudestaan. Niiden näkemät ja kokemat asiat ovat ihmeellisiä. Jos tahdot ymmärtää maailman salaisuuksia, kuuntele tuulia. Vuoren huipulla oleva lumi on pehmeää, ja kylmää, joka pistelee sormissa, kun se alkaa sulaa.
Villihevosten lauma laukkaa ohitsesi ja sinä tunnet ilmavirran, joka syntyy niiden matkustaessa eteenpäin. Niiden harjat heiluvat puolelta toiselle ja hirnunta täyttää ilman. Niiden lumoava voima ja kauneus hyökyy ylitsesi, kun ihmettelet niiden olemusta.
Pyörit hitaasti ympäri yrittäen kartoittaa kaiken kauniin, mitä näet. Joka puolella on lisää jotain niin upeaa ja ihmeellistä, että se saa sinut haukkomaan henkeäsi.
Tämä kaikki kaunis on muurien suojassa. Tämä on salattu puutarha, jonka sammaleiset muurit ovat todella korkealla. Oletko sinä se, jota varten tämä koko kaunis puutarha on olemassa? Oletko sinä se, joka kiipeää vaikeuksista huolimatta muurin yli?