Siniset suudelmat. Vaikka unohtaisinkin kaiken muun, ne aion polttomerkein tallettaa itselleni.
Niin pieni, kuiskaustakin pienempi ääni, käänsi maapalloni pyörimään napojen suuntaisesti. Eikä mikään, minkä olin uskonut todeksi, pitänyt paikkaansa.
Muistoissani palaan eilisiin. Niihin intohimoisiin elämiin, joiden halki kuljin uskoen, että minä omistan tämän kaiken.
Jos en olisi elänyt valheessa vuosikymmeniä, voisin olla ihan eri ihminen. Usko minua.
Riipivät rakkauslaulut eivät avanneet sinua. Kuin tyhjää olisi ollut sinulle, koko minun maailmani sisältö.
Sinua koskettivat ne asiat, joille minä kohautin olkiani. Tuulenvire kasvoillasi, auringonsäde pilviverhon takaa. Hiljainen sointi maailman.
Avattuasi maapalloni suuruuden, haukoin henkeäni ja kyyneleeni virtasivat jälleen. Jos et välittänyt riekaleista lauluissa, miksi revit minut yhtä pieneksi kuin vihaamani epäonniset?
Jos rakkauteni olisi ollut tarpeeksi. Jos olisin tarjonnut tarpeeksi. Jos olisin ollut onnellinen. Jos olisin ollut sinun.
Sinun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti