Romanttiset ajatukset eivät oikeastaan koskaan olleet vallanneet mieltäni. En kaivannut sitä, en kokenut sitä tavoittelemisen arvoiseksi, eikä siinä ollut mitään, jonka puolesta olisin ollut valmis uhrautumaan.
Kyllä minulla vientiä oli. Ja nautin siitä, kukapa ei olisi nauttinut kauniista ja viehättävistä naisista, jotka olisivat antaneet pikkusormensa siitä, että olisin ottanut heidät mukaani
Mutta en minä rakastanut. Minä kunnioitin, arvostin ja palvoin, mutta en rakastanut. Enkä jäänyt aamuyötä pidemmälle.
Voisimpa palata siihen, koska tänään istun yksin sängylläni, kirjoittamassa kirjettäni, joka ei ehkä koskaan saavuta määränpäätään.
Jos ei ole milloinkaan saanut rakkautta, sitä ei osaa kaivata. En tiedä kumpi on kamalampaa. Se, ettei koskaan tiedä rakkaudesta, vai se, että tietää sitä olevan olemassa siellä jossain, mutta ei täällä.
En ole ennen antautunut anelemaan, mutta tänään pyydän. Ole kiltti. Tule luokseni.
Rakkaus satuttaa kun sen saa ja kun sitä ei saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti