Aika ei paranna

Olen onnellisempi kuin aikoihin
kävelen rakastettuni kanssa
elämäni kultaisissa pyörteissä
eikä mikään voi minua pudottaa

Niin luulin

Yksi ainut katse,
yhdeltä ainoalta ihmiseltä
ja minä tahtoisin vain vajota syvyyksiin
piiloon maan alle, itkemään menetystäni

Satuttaa nähdä sinut
enkä tiedä, miten voisin itseni korjata
En tiedä, kenelle puhua
tai kuka voisi minua auttaa

Lähimmilleni en tahdo kertoa siitä,
kuinka paha olen ollut

ja muut eivät ymmärrä

Häpeän menneisyyttäni
mutta tahtoisin saada sen kivun pois,
eikä se lähde puhumattomuudella

Minä olin hukassa ilman sinua
löysin onnen, olen onnellinen

Mutta sinun katseesi nosti pinnalle kivun
jonka luulin jo kuolleen

Enkä usko enää
Ajan parantavan