Olen onnellisempi kuin aikoihin
kävelen rakastettuni kanssa
elämäni kultaisissa pyörteissä
eikä mikään voi minua pudottaa
Niin luulin
Yksi ainut katse,
yhdeltä ainoalta ihmiseltä
ja minä tahtoisin vain vajota syvyyksiin
piiloon maan alle, itkemään menetystäni
Satuttaa nähdä sinut
enkä tiedä, miten voisin itseni korjata
En tiedä, kenelle puhua
tai kuka voisi minua auttaa
Lähimmilleni en tahdo kertoa siitä,
kuinka paha olen ollut
ja muut eivät ymmärrä
Häpeän menneisyyttäni
mutta tahtoisin saada sen kivun pois,
eikä se lähde puhumattomuudella
Minä olin hukassa ilman sinua
löysin onnen, olen onnellinen
Mutta sinun katseesi nosti pinnalle kivun
jonka luulin jo kuolleen
Enkä usko enää
Ajan parantavan
apua samaistuin ihan liikaa, kammottavaa
VastaaPoistaÄääk :D apua.
Poista