perjantai 16. lokakuuta 2015

Palasiani

Kirjoitan sinusta usein
useammin kuin kuuluisi
kirjoittaa rakastetustaan,
jota ei koskaan saanut omakseen
ja jonka kanssa romanssi
ei milloinkaan kestänyt
sielujen syvyyksiin asti

Et sinä minua rakastanut
enkä minä sinua tarvinnut
mutta silti
annoin itsestäni palasia
joita luulin sinun
pitelevän hellästi käsissäsi

ja koska tiesin tiemme erkanevan
luulin, että et edes silloinkaan
rikkoisi minua
vaan jättäisit minut hellästi
laskien pehmeälle pohjalle
ja silittäisit poskeani
ja pyytäisit anteeksi
ja lähtisit

Eihän kukaan niin lähde
se oli harhakuvitelmaa
ruman intohimon pyörteessä

Luen tarinoita meistä
ja itken

Kyyneleeni vuotavat tyhjiin
kun muistan sinut
tiedätkö, kuinka paljon satuttaa
nähdä sinut vuosien jälkeen
ja muistaa,

Ettet ole antanut palasiani takaisin

2 kommenttia: