langenneisiin enkeleihin
jotka mustilla siivillään
ennen kasvojani hyväilivät niin
Silti kaipasin sitä polttavaa tunnetta
joka syntyi siitä väryydestä,
ettei ihmisten kuulunut rakastua
niihin valkoisiin, ja vielä vähemmän
niihin helvetin mustiin
Annan sinun palaa omassa vääryydessäsi
oman tulesi sytyttää sinut liekkeihin
ja kun liekit nuolevat elämäsi tomuun
minä armahdan sinut taas
ja syleilen hiiltyneitä siipiäsi
enkä anna suudelmien enää rakastaa
En koskaan aikonutkaan päästää irti
mutta tahdoin rakastaa kuin ihmistä
tai edes sitä säihkyvän valkoista
mutta sinä olet musta sydäntäsi myöten
enkä minä voi sinua muuttaa rakkaudellanikaan
Mutta pienen hetken ajan
kun olet juuri pelastunut liekestäsi
minä näen toivonkipinän
ja yritän uudelleen
Minä en koskaan ollutkaan uskovainen
en uskonut Jumalaan, en ihmisiin, en enkeleihin
mutta vain yksi kosketus helvetin syleilemältä enkeliltä
joka muutti minun ihoni sydänjuuriani myöten
enkä enää milloinkaan
uskonut pelastuvani vihalta
joka meidät kaikki
vielä joskus tuskallaan nuolee ja polttaa
Vielä viimeisen kerran sytytän sinut palamaan
tänään en enää anna armoa ja pelasta sinua
joten hyppän myös itse liekkeihin
ja annan meidän palaa
Viimeisen rakkauden roviolla
Hyvästi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti