Vaarallinen

Beibi kyllä täällä tarkenee
sä kuiskasit mulle, kun mä en uskaltanu tulla sun mukaan kylmään tammikuun yöhön. Sun punaset huulet ja kaarevat liikkeet sai mut haluamaan lisää ja mä velloin siinä tunteessa, et mitä vaan voi tapahtuu.
Mun kaverit varottelee, et
se tyttö on flipperi, se itkee ku siit on hyötyy
ja et se jättää mut heti, ku se saa musta sulan hattuun. Mut ne ei nää sua mun silmillä, ne ei nää, kuinka paljon mä rakastan ja kuinka paljon sä katsot mua ja suutelet mun sielua. Joskus mä
huudan, että anna armoa,
koska mä en kestä sitä kosketuksen määrää, jota mä saan sulta. Sä et jättäis mua rauhaan, vaikka sua uhattais aa koo neljäseiskalla ja sit sä leikitellen kuiskaat mulle:
"sä oot se mies, josta äiti varottaa"
ja isket mulle silmää. Sit sä lähet kauemmas tanssimaan ja kiilaat kahen miehen väliin ja katot mua koko ajan suoraan silmiin ja sä houkuttelet mua olemaan mustasukkanen ja jokanen sun liike saa mut kattomaan sua enemmän
ja mun silmät vastaa no hitto miks ei.
Ja niin mä lähen siihen leikkiin mukaan, joka on mun elämäni paras peli ikinä. Vaikka mä nyt alan jo aavistaa, et mä tuun katkerasti häviämään tän, mä en halua lopettaa. Jos tää rikkoo, niin antaa rikkoo sit kunnolla.
"Kyllä kaikki tietää, et vien sut pois täältä"
huudan musan yli ja sä katot mua ihanku oisin pöljä ja sä laitat sun sormen mun huulille ja sanot "shh" ja lähet hakeen lisää soodaa. Mä
haluun sua enemmän ku ne helvetis haluis jäävettä
ja mä en pysty enää irrottaan mun katsetta susta, vaikka haluisin. Sä oot niin täydellinen, et mä mietin joskus, et miten sä koskaan iskit silmäs muhun niin lujaa, ettet enää päästäny irti. Joskus musta tuntuu siltä etten
uskalla sanoo enää sanaakaan
ettet sä vaan lähtis pois. Sä tuut mun lähelle ja pidät kiinni mun niskasta ja annat sun ripsien silittää mun poskea ja kuuman hengitykses kutittaa mun rintaa ja mä mietin, et sä oot täydellisin jumalattarien luomus koskaan ja et mä oikeesti olisin valmis vaikka rikkomaan ton pullon ja viiltämään sillä jonkun kurkun auki, että saisin pitää sut. Siis oikeesti, miten hulluksi sä teet mut?
Ja silti mä koko ajan pelkään et
saan kyyneleet valumaan sun silmistäs
ja sinä päivänä ku sen teen mä tajuun, ettet sä rakastanu mua ja et mä olin se fakin sulka hattuun, pikku poika jolla sä vaan leikit ja jonka elämän onnellisin aika kaikesta paskasta huolimatta oli se, kun sä otit mun elämän kätees ja revit siihen punasilla kynsilläs viiltoja, jotka näyttää niin rumilta, mut joiden tekeminen tuntui silti niin hyvältä, et vaikka mä nyt tiedän, miten sä satutat mua, mä tekisin sen kaiken uudestaan, koska mä tietäisin alun alkaenkin et
sä oot just se väärä
ja just siks se tuntuu niin hyvältä koska minkään ei kuulukaan olla oikein. Niinku oikeesti.