keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Loppuelämä

Ihan yhtäkkiä elämä voi kääntyy päälaelleen,
ja sen takia elämä alkaa kulkeen,
kohti uusia polkuja, uusia tuulia,
kohti täydellistä onnea.

En tälläsest osannu ees haaveilla,
en osannu ees kuvitella,
et sä oisit mun vierellä
ja et meil ois aikaa loppuelämä.

Rakastan sua, vaik tää kaikki on alussa,
vaikka suunnitelmat ei oo viel kasassa.
Vain Jumalan ansiosta oon onnellinen,
vain hänen takiaan tiedän askeleemma onneen.

En tälläsest osannu ees haaveilla,
en osannu ees kuvitella,
et sä oisit mun vierellä
ja et meil ois aikaa loppuelämä.

Rukoilen sun puolestas ja kulutan aikaa,
rukoilen, et pian me yhteen kuulutaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti