Pala taivasta

"Minä rakastan näitä 
iltojani kanssas sun 
kun hetken päässä aamu odottaa

ja me nauramme 
ja silmiämme pyyhimme 
ja helppo huominen on unohtaa"


Väsymys paistaa silmistämme
mutta me emme tahdo vielä lähteä kotiin
vaikka tiedämme
että huomennakin aamu valkeaa
ja meillä on aikaa vielä senkin jälkeen
ja jokaisena päivänä aina siihen asti,
kunnes aurinko ei enää nouse sijoiltaan

Perhe, joka on punottu yhteen sieluistaan
Rakkaus, joka tuntuu ylittävän jokaisen rajan
kukaan ei ole koskaan päässyt näin lähelle

Vaikka joskus aroin sydämin katsomme,
ehkä jopa pelkäämme
niin me silti toisiamme kannamme

En ole koskaan löytänyt mitään vastaavaa
ja kun aamuneljältä olen menossa nukkumaan
nostan katseen taivaalle, huokaan kiitoksen
"Isä kiitos näistä siskoista. Kiitos näistä veljistä"

Anna minun aina rakastaa
oppia syvemmin tuntemaan
Kulkemaan vierellä silloinkin
kun toisen jalat mustaan maahan vajoaa
Syleilemään silloin,
kun onnenkyyneleet purot kasvoillensa maalaa

Tahdon oppia syvemmin rakastamaan,
koska tämä onni on kuin pala taivasta,
jota saan kantaa käsissäni
Ja niin arvokasta,
etten voisi koskaan uskoa teistä irti päästäväni