tiistai 11. heinäkuuta 2017

Siskolleni

Kaksi vuotta ensikohtaamisesta
ja me vannomme, että emme kadota toisiamme
ja me pidimme sen lupauksen
koko viikonlopun ajan

En ehkä silloin, kaksi vuotta sitten
kahvilan pöydässä istuessani
olisi osannut uskoa,
että hänestä tulee minulle niin rakas
niin tärkeä ja niin kuin sisko

Sisko, joka nostaa minua ylös silloin
kun en itse usko omiin kykyihini
sisko, joka soittaa minulle silloin
kun sitä eniten tarvitsen

Emme ole kovin samanlaisia
enkä usko, että olisimme kohdanneet
jollei se olisi ollut niin selvästi Isämme tarkoitus

Olen kiitollinen jokaisesta hetkestä

Ja ne unelmat, joita sydämelleni on laskettu,
huutavat sitä, että niitä hetkiä tulee lisää
Enemmän kuin tarpeeksi,
emmekä me siltikään tule kyllästymään toisiimme

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti