keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Vankila

Olen vihdoin oppinut jotain sinusta
jotain meidän ystävyydestämme
Minua sattuu ajatus siitä,
että minun pitäisi päästää sinusta irti
jättää taakseni se kaikki
joka rakensi meistä perheen
Kyyneleet polttelevat silmäluomiani
kun joudun myöntämään,
että tässä se nyt sitten oli
Nämä ovat hyvästit
eikä tämän päivän jälkeen
meillä ole edes yhteistä menneisyyttä
koska sinä aiot unohtaa kaiken

Silti olen viisastunut niin paljon
että tiedän tämän;
se sattuisi enemmän, jos pyytäisin sinua jäämään
seisomaan rinnallani,
taistelemaan puolestani ja olemaan muurini
Se tekisi paljon enemmän kipeää
raastaisi rintani verille
Koska joka ikinen minuutti tietäisin sen,
että sinut olisi pakotettu jäämään
enkä minä tahdo rakkauteni olevan vankila

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti