Vaik on jo viikkoja kulunut siitä,
on mulla vieläkin sua ikävä.
En mä enää samalla tavalla kaipaa,
enkä itkien perääsi haikaile ainoastaan.
Mut silti se tunne on täällä,
se on syvällä sisimmässä.
Kai se on nii, et en voi sitä poistaa,
se ei poistu, se muotoaan muuttaa,
ja musta on tullu vahvempi,
mä vaan siedän sitä kipuu entist paremmi.
Meil oli yhteiset ja kauniit hetkemme,
niit aion aina pitää sydämessäni,
ja vaikka eteenpäin kuljemme
ei minnekään katoa ikäväni.
mun pitäis eteenpäin alkaa kulkemaan
ja opetella sut unohtamaan.
Etten joka päivä itkien sua miettis
ja kaikkea meidän yhdessä kokemaa kelailis.
Vaik tää on kliseine sanonta,
"mikä ei tapa, se vahvistaa."
sen avulla jaksan jatkaa eteenpäi
koska mä tiedän, et se on totta.
Sä teit mun elämäst onnellist
haluun vaan kiittää sua meidän yhtesist hetkist
Meil oli yhteiset ja kauniit hetkemme,
niit aion aina pitää sydämessäni,
ja vaikka eteenpäin kuljemme
ei minnekään katoa ikäväni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti