Minä kävelen aurinkoisella kadulla. Pieni tuulenvire käväisee kasvoillani ja heiluttaa muutamaa hiussuortuvaa, jotka ovat karanneet nutturastani. Nuolaisen jäätelöäni, jota nautin kauniina kesäpäivänä rakastamani maan pääkaupungissa. Ohitseni kävelee ihmisiä, joita en tunne. He puhuvat kaunista kieltä, joka suutelee korviani ja kuiskailee salaisuuksia. Ymmärrän sanan sieltä, toisen täältä.
Olen yhtä hymyä ja hymyilen ihmisille, jotka kävelevät ohitseni. Jotkut heistä vastaavat hymyyni. Toiset vastaavat hiukan hämillisinä, luullen, että olen heidän puolituttunsa, joka heidän kuuluu tunnistaa. Muutamat vastaavat hymyyni, koska tietävät, että olen vain onnellinen tuntematon, joka haluaa jakaa hymynsä heidänkin kanssaan. Mutta kauniita hymyjä kaikki.
Pysähdyn erään patsaan juurelle kuninkaan linnan eteen ja suuntaan katseeni merelle. Suolainen tuoksu tulvii nenääni ja hengitän syvään. Jään paikalleni istumaan ja nautin laskevan auringon lämmöstä ihollani. Imen tämän ihanan maan kauneutta sisääni täydellä sydämellä.
Katselen ihmisiä, jotka kulkevat patsaan ohi. Jotkut yksin, kännykkäänsä selaten tai kiireisesti juosten. Toiset pareittain, pariskuntina tai hyvien ystäviensä kanssa. He liikehtivät hitaasti miettien, minne seuraavaksi seuralaisensa kanssa menisivät. Jotkut kulkevat isommissa ryhmissä. Nauraen ja puhellen.
Katseeni osuu kauempana kulkevaan ihmiseen, ja päähäni tulvii ajatus, joka on sinne tullut monta kertaa aiemminkin; miksi minun maassani ihmiset eivät näytä tuolta?
Kaunis hymy valtaa komeat kasvot, itsevarmuus paistaa koko olemuksesta. Mikseivät minun maalaiseni ole yhtä itsevarmoja, ja sen johdosta niin paljon paremman näköisiä? Pohdin pienessä päässäni.
Mies, joka herätti nämä ajatukset, kävelee ohitseni ja suo minulle hymyn. Olin vahingossa jäänyt tuijottamaan häntä. Hymyilin pikaisesti takaisin ja käänsin katseeni pois ihmismassaa, joka virtasi ohitseni. Kun nostan katseeni ja tähyilen kuninkaan linnaan päin, näköpiiriini ilmaantuu jotain, jota en ole koskaan nähnyt.
Hän, jos joku on itsevarma. Hän, jos joku on komea. Hänellä, jos jollakulla on kaunis hymy. Hän, jos joku ei ole kotoisin kotimaastani, ja jos on, hän on puoliksi kotoisin tästä maasta.
Hän kävelee minua kohti, hän laskee lasejaan hiukan, ja katsoo suoraan silmiini. Hän ottaa lasit kokonaan pois nenältään ja laittaa ne roikkumaan topin kauluksestaan. Hän kävelee patsaan juurelle, istuutuu vierelleni ja sanoo;
"Hej."
Ennenkuin ehdin vastata hän on ehtinyt vilkaista minua uudemman kerran ja hän sanoo:
"Rakastan katsella auringonlaskua juuri tämän patsaan juurella. Haluaisitko liittyä seuraani?"
"Med nöje, mielelläni"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti